Turpo http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143255/all Wed, 11 Oct 2017 18:52:56 +0300 fi Meitä vakoillaan jo - ja teemme siitä helppoa http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244294-meita-vakoillaan-jo-ja-teemme-siita-helppoa <p>Ajelin pari päivää sitten puolisoni kanssa Googlen navigaattorin avulla Vantaalta Espooseen. Puolisoni on ollut tyytyväinen kännykän puhesoftaan, jolle voi karttasovelluksessa kätevästi kertoa osoitteen näppäilemättä. Juttelimme niitä näitä, ja puhe oli muistaakseni Elina Lepomäestä, kun navigaattori yhtäkkiä ehdotti reittiä eduskuntatalolle.<br /><br />Mikrofonin ei pitänyt olla päällä - mikrofonia pitää erikseen täpätä - ja puhelin tönötti tukevasti telineessään ilman että kumpikaan oli koskenut siihen viimeiseen kymmeneen minuuttiin. Olimme myös matkalla&nbsp;päinvastaiseen suuntaan Arkadianmäestä, joten eduskunnan tarjoaminen vaihtoehdoksi oli vähintäänkin erikoista. Kumpikaan meistä ei myöskään ollut juttelumme lomassa maininnut eduskunta -sanaa, vaikka hallituksesta olimmekin puhuneet. Tapausta ihmetellessä navigaattori tarjosi määränpääksi pikkuparlamenttia.&nbsp;</p><p><br /><a href="http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ict/2014-03-04/Mobiilisovellukset-ahmivat-k%C3%A4ytt%C3%B6oikeuksia-%E2%80%93-kamera-mikrofoni-yhteystiedot-ja-sijainti-3318133.html">Sovellukset pyytävät käyttäjältään valtavasti oikeuksia</a>, esimerkiksi pääsyn puhelimen mikrofoniin, sijainnin, kameran sekä käyttäjän yhteystiedot. Osa sovelluksista haluaa nähdä myös tekstiviestit ja puhelutiedot. Suurin osa käyttäjistä klikkaa &quot;hyväksyn&quot; melko huolettomasti, ja kas näin hittisovellus kuten&nbsp;Venäläinen <a href="http://gadgets.ndtv.com/apps/features/whats-wrong-with-faceapp-the-latest-creepy-photo-app-for-your-face-1686570">FaceApp </a>ja kiinalainen <a href="https://www.wired.com/2017/01/meitu-viral-anime-makeover-app-major-privacy-red-flags/">Meitu</a>&nbsp;asentuu puhelimelle - mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä sovellukset kaikilla oikeuksillaan tekevät.&nbsp;<br /><br />Monesti tietoturvajutuille viitataan kintaalla koska &quot;eihän rehellisellä ole mitään salattavaa&quot;, mutta luultavasti kaikilla on laittessaan sellaista dataa, jota ei haluaisi tuntemattoman saavan käsiinsä - ja esimerkiksi tallennettuja yhteystietoja, tärkeitä sähköposteja, henkilökohtaisia kuvia. Vain <a href="http://www.nytimes.com/2013/07/13/your-money/novel-length-contracts-online-and-what-they-say.html">yksi tuhannesta lukee nettisivun tai sovelluksen käyttöoikeussopimuksen</a>&nbsp;(terms of service), ja ihmiset antavat&nbsp;suosituille sovelluksille puhelimensa käyttöoikeudet juurikaan miettimättä.&nbsp;<br /><br />Ei olisi mitenkään yllättävää, että seuraavan uuden hittisovelluksen takana olisi Suomelle pahantahtoinen taho - viimeisimpänä sekä Ranskan että USA:n vaaleihin pyritty vaikuttamaan ulkomailta nimenomaan sosiaalisen median kautta, esimerkiksi tietomurroilla ja psykologisella vaikuttamisella. <a href="https://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2017/10/07/informaatiovaikuttaminen-vaaleissa/">Informaatiovaikuttaminen</a>&nbsp;vaaleissa tulee lisääntymään jatkuvasti algorytmien parantymisen myötä, ja mitä enemmän sovellukset ja sivustot saavat henkilöstä kerättyä tietoa, sitä helpompi propagandaa kuten valeuutisia on kohdentaa.<br /><br />Nyt jo sosiaalisessa mediassa näkyy kuplautumisen ilmiö selkeästi. Meidän digitaalinen jalanjälkemme on niin massiivinen: yksilöltä löytyy satoja ja satoja tykkäilyjä, kommentteja, päivityksiä, sijainteja ja kuvia, joita sivustot yhdistelevät kohdentaessaan mainontaa ja uutisia. Vielä kun lisää että pöydällä lepäävä<a href="http://www.image.fi/image-lehti/image-tutkitutti-matkapuhelimen-asiantuntijoilla-voidaanko-facebookin-salakuuntelu"> puhelin saattaa&nbsp;myös&nbsp; kuun</a>nella keskustelua niin alkaa jo miettiä foliohatun ostamista. Taidan kuitenkin ensimmäisenä tarkistaa sovellusasetukset.&nbsp;&nbsp;</p><p><br /><em>Kirjoittaja on <a href="https://liberaalipuolue.fi/">Liberaalipuolueen</a> hallituksen varajäsen, jonka Sony Xperiaa tyhmennetään kohta oikein urakalla.&nbsp;</em><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajelin pari päivää sitten puolisoni kanssa Googlen navigaattorin avulla Vantaalta Espooseen. Puolisoni on ollut tyytyväinen kännykän puhesoftaan, jolle voi karttasovelluksessa kätevästi kertoa osoitteen näppäilemättä. Juttelimme niitä näitä, ja puhe oli muistaakseni Elina Lepomäestä, kun navigaattori yhtäkkiä ehdotti reittiä eduskuntatalolle.

Mikrofonin ei pitänyt olla päällä - mikrofonia pitää erikseen täpätä - ja puhelin tönötti tukevasti telineessään ilman että kumpikaan oli koskenut siihen viimeiseen kymmeneen minuuttiin. Olimme myös matkalla päinvastaiseen suuntaan Arkadianmäestä, joten eduskunnan tarjoaminen vaihtoehdoksi oli vähintäänkin erikoista. Kumpikaan meistä ei myöskään ollut juttelumme lomassa maininnut eduskunta -sanaa, vaikka hallituksesta olimmekin puhuneet. Tapausta ihmetellessä navigaattori tarjosi määränpääksi pikkuparlamenttia. 


Sovellukset pyytävät käyttäjältään valtavasti oikeuksia, esimerkiksi pääsyn puhelimen mikrofoniin, sijainnin, kameran sekä käyttäjän yhteystiedot. Osa sovelluksista haluaa nähdä myös tekstiviestit ja puhelutiedot. Suurin osa käyttäjistä klikkaa "hyväksyn" melko huolettomasti, ja kas näin hittisovellus kuten Venäläinen FaceApp ja kiinalainen Meitu asentuu puhelimelle - mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä sovellukset kaikilla oikeuksillaan tekevät. 

Monesti tietoturvajutuille viitataan kintaalla koska "eihän rehellisellä ole mitään salattavaa", mutta luultavasti kaikilla on laittessaan sellaista dataa, jota ei haluaisi tuntemattoman saavan käsiinsä - ja esimerkiksi tallennettuja yhteystietoja, tärkeitä sähköposteja, henkilökohtaisia kuvia. Vain yksi tuhannesta lukee nettisivun tai sovelluksen käyttöoikeussopimuksen (terms of service), ja ihmiset antavat suosituille sovelluksille puhelimensa käyttöoikeudet juurikaan miettimättä. 

Ei olisi mitenkään yllättävää, että seuraavan uuden hittisovelluksen takana olisi Suomelle pahantahtoinen taho - viimeisimpänä sekä Ranskan että USA:n vaaleihin pyritty vaikuttamaan ulkomailta nimenomaan sosiaalisen median kautta, esimerkiksi tietomurroilla ja psykologisella vaikuttamisella. Informaatiovaikuttaminen vaaleissa tulee lisääntymään jatkuvasti algorytmien parantymisen myötä, ja mitä enemmän sovellukset ja sivustot saavat henkilöstä kerättyä tietoa, sitä helpompi propagandaa kuten valeuutisia on kohdentaa.

Nyt jo sosiaalisessa mediassa näkyy kuplautumisen ilmiö selkeästi. Meidän digitaalinen jalanjälkemme on niin massiivinen: yksilöltä löytyy satoja ja satoja tykkäilyjä, kommentteja, päivityksiä, sijainteja ja kuvia, joita sivustot yhdistelevät kohdentaessaan mainontaa ja uutisia. Vielä kun lisää että pöydällä lepäävä puhelin saattaa myös  kuunnella keskustelua niin alkaa jo miettiä foliohatun ostamista. Taidan kuitenkin ensimmäisenä tarkistaa sovellusasetukset.  


Kirjoittaja on Liberaalipuolueen hallituksen varajäsen, jonka Sony Xperiaa tyhmennetään kohta oikein urakalla. 
 

]]>
24 http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244294-meita-vakoillaan-jo-ja-teemme-siita-helppoa#comments Kyberturvallisuus Tietoturva Turpo Wed, 11 Oct 2017 15:52:56 +0000 Eliisa Kuusama http://eliisakuusama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244294-meita-vakoillaan-jo-ja-teemme-siita-helppoa
Ahvenanmaa on Suomen puolustuksen keskeisin riskitekijä ja samalla uhkatekijä http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244194-ahvenanmaa-on-suomen-puolustuksen-keskeisin-riskitekija-ja-samalla-uhkatekija <p>Tämä kirjoitus on pitkä ja vaatii lukijalta sekä kärsivällisyyttä että suurta mielenkiintoa kirjoituksessa käsiteltyyn aiheeseen.</p><p>Keskustelu Ahvenmaan sotilaallisesta asemasta nousi taas hieman esille lyhyen tauon jälkeen, kun Ilta-Sanomat julkaisi lehtijutun otsikolla &rdquo;<em>Suomen armeija ei voi harjoitella Ahvenanmaalla - puolustusministeriö pitää uhkana</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005392633.html#_blank"><u>IS 3.10.2017</u></a>).</p><p>Juttu perustui puolustusministeriön tilaamaan selvitykseen otsikolla &rdquo;<em>Puolustusvoimien&nbsp;antaman virka-avun nykytila ja kehittäminen</em>&rdquo; (<a href="https://www.defmin.fi/files/4005/Puolustusvoimien_antaman_virka-avun_nykytila_ja_kehittaminen.pdf#_blank"><u>4005</u></a>, <a href="https://www.defmin.fi/files/4007/Tiivistelma_Puolustusvoimien_antaman_virka-avun_nykytila_ja_kehittaminen.pdf#_blank"><u>4007</u></a> ja <a href="https://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet/selvitys_puolustusvoimien_antaman_virka-avun_nykytila_ja_kehittaminen.8761.news#_blank"><u>Puolustusministeriö 21.9.2017</u></a>), jossa tarkastellaan Puolustusvoimien antaman virka-avun nykytilaa ja kehittämistarpeita niin koko maan kuin myös Ahvenanmaan osalta.</p><p>&rdquo;<em>Vaativien virka-aputilanteiden koulutusta ja harjoittelua ei voida tehdä Ahvenanmaalla, jonka vuoksi virka-avun antajien paikallistuntemus ja osaaminen ovat heikommalla tasolla kuin Manner-Suomessa</em>.&rdquo; totesi ministeriön kansallisen puolustuksen yksikönjohtaja Antti Lehtisalo Ilta-Sanomille selvityksestä.&nbsp;</p><p>Ensimmäisen kerran Venäjän Krimin valtauksen jälkeen Ahvenmaan sotilaallinen asema Puolustusvoimien näkökulmasta nousi laajempaan keskusteluun vuonna 2015 puolustusministeri Jussi Niinistön Lännen medialle antamassa haastattelussa (esim. <a href="https://www.pohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/videoraportti-ahvenanmaalta-suomi-valmis-torjumaan-vihre%C3%A4t-miehet-1.1879279#_blank"><u>Pohjalainen 30.7.2015</u></a>).</p><p>Niinistö totesi haastattelussa: &rdquo;<em>Tahdomme luottaa kansainväliseen oikeuteen, ja Suomi toimii aina sen mukaisesti, mutta emme voi siihen 100-prosenttisesti luottaa kriisitilanteessa. Näin asia vain on. Tämä on otettava [puolustus]suunnittelussa huomioon.</em>&rdquo;</p><p>Tuo kannanotto ei vielä räjäyttänyt julkista keskustelua Ahvenanmaan sotilaallisesta asemasta, mutta seuraava puolustusministerin kannanotto&nbsp;syksyllä 2016&nbsp;räjäytti (<a href="http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224570-ahvenanmaan-asia#_blank"><u>Jussi Niinistö-blogi 17.10.2016</u></a>, <a href="https://blogit.iltalehti.fi/jussi-niinisto/2016/10/17/ahvenanmaan-asia/#_blank"><u>IL-blogi 17.10.2016</u></a>&nbsp;sekä <a href="https://areena.yle.fi/1-3062575#_blank"><u>Yle Areena 15.10.2016</u></a>).&nbsp;</p><p>Niinistö totesi blogissaan: &rdquo;<em>Demilitarisoituna Ahvenanmaa muodostaa sotilaallisen tyhjiön. Se on altis myös rajoitetuille, pienin voimin toteutettaville nopeille operaatioille.</em>&rdquo;</p><p>Jussi Niinistön sukunimikaima tyrmäsi pian puolustusministerin huolet Ahvenanmaan sotilaallisesta asemasta. Niin presidentti Sauli Niinistön kuin myös pääministeri Juha Sipilän mukaan demilitarisoidun maakunnan asemaan ei ole tulossa muutosta ja Ahvenanmaan sotilaspoliittisen aseman jatkossakin määrittelee kansainvälinen sopimus, jota Suomi ei voi rikkoa yksipuolisesti (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001932893.html#_blank"><u>IS 18.10.2016</u></a>, <a href="http://www.suomenmaa.fi/uutiset/presidentti-niinisto-kansainvalinen-sopimus-maarittaa-ahvenanmaan-aseman-6.3.165464.b55069f27e#_blank"><u>Suomenmaa 18.10.2016</u></a>, <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/presidentti-niinist%C3%B6-kansainv%C3%A4linen-sopimus-m%C3%A4%C3%A4ritt%C3%A4%C3%A4-ahvenanmaan-aseman-1.165172#_blank"><u>Maaseudun Tulevaisuus 18.10.2016</u></a> ja <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presidentti-niinisto-kansainvalinen-sopimus-maarittaa-ahvenanmaan-aseman/6124048#_blank"><u>MTV3 18.10.2016</u></a>).&nbsp;</p><p>Tasavallan presidentin ohella myös ahvenanmaalaiset ärsyyntyivät perinpohjaisesti puolustusministerin turvallisuushuolista (mm. <a href="http://www.ksml.fi/kotimaa/Ahvenanmaalla-kiukkua-ministerin-sotilaspoliittisista-puheista/861033#_blank"><u>KSML 24.10.2016</u></a>, <a href="https://demokraatti.fi/ahvenanmaalla-narkastyttiin-jussi-niinistolle-tarpeeton-provokaatio/?fb_comment_id=1229168917158429_1229357557139565#_blank"><u>Demokraatti 24.10.2017</u></a> ja <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001934434.html#_blank"><u>IS 20.10.2016</u></a>).</p><p>Mielenkiintoisia ovat presidentin ja pääministerin seuraavat lausunnot, joiden sisältöön palaan myöhemmin:</p><p>Presidentti Niinistö: &rdquo;<em>Keskustelu [demilitarisoinnin purkamisesta] täytyy aloittaa ahvenanmaalaisten kanssa, sillä asia koskee ensisijaisesti heitä.</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001932893.html#_blank"><u>IS 18.10.2016</u></a>).</p><p>Pääministeri Sipilä: &rdquo;<em>Ahvenanmaa on demilitarisoitu vyöhyke ja sodan aikana puolueeton. En näe mitään syytä muuttaa tätä.</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presidentti-niinisto-kansainvalinen-sopimus-maarittaa-ahvenanmaan-aseman/6124048#_blank"><u>MTV3 18.10.2016</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ahvenanmaan saariston länsilaidan saaret ovat vain noin 100 kilometrin päässä Tukholmasta ja vain noin 20 kilometrin päässä manner-Ruotsista.</p><p>Ahvenanmaa on keskeisin Tukholman turvallisuuteen vaikuttava tekijä, joka ei kuulu Ruotsin puolustuksen alaisuuteen. Sama kuin Porkkala Helsingin vieressä ei kuuluisi Suomen puolustuksen alaisuuteen.</p><p>Ahvenanmaan saaristo on kautta historian ammoisista ajoista kuulunut Ruotsille. Ruotsin jälkeen saariryhmä siirtyi Venäjän hallintaan Suomen sodassa, jonka Ruotsi hävisi. Ahvenmaan asema Venäjään kuuluvana vahvistettiin Haminan rauhassa 17.9.1809.</p><p>Venäjä eikä edes Neuvostoliitto ole koskaan hallinnut Ahvenanmaata lähempänä Tukholmaa kuin 17.9.1809-30.3.1856 välisenä aikana. 30.3.1856 solmittiin Krimin ja Oolannin sodan päätteeksi Pariisin rauhansopimus (<a href="http://mjp.univ-perp.fr/traites/1856paris.htm#_blank"><u>sopimusteksti 30.3.1856</u></a>), johon liittyen Ranska, Iso-Britannia ja Venäjä solmivat ensimmäinen sopimuksen Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta.</p><p>Ahvenanmaan linnoittamattomuutta - demilitarisointia, rankan kielellä démilitarisation - koskevan kaksiartiklaisen sopimusosuuden ensimmäisen artiklan mukaan Ranskan, Ison-Britannian ja Venäjän valtiopäämiehet sopivat, että Ahvenanmaan saaria ei linnoiteta ja ettei alueelle rakenneta eikä siellä säilytetä mitään sotilaallista tai merilaitosta.</p><p>&rdquo;<em>Noudattaakseen Heidän Majesteettiensa Suur-Britannian ja Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan Kuningattaren ja Ranskalaisten Keisarin toivomusta, selittää Hänen Majesteettinsa kaikkien Venäläisten Keisari, että Ahvenanmaan saaria ei linnoiteta ja ettei siellä tule säilytettäväksi tai rakennettavaksi mitään sotilaallista tai merilaitosta.</em>&rdquo; kuuluu sopimuksen ensimmäinen artikla ranskan kielestä käännettynä tekstin isot alkukirjaimet säilyttäen.</p><p>Sotilaallisella laitoksella tarkoitettiin tässä tapauksessa tukikohtaa tai varuskuntaa. Merilaitoksella ymmärrettiin laivastotukikohtaa tai rannikkotykistölinnoitusta.</p><p>Ruotsi petasi oikealla käyttäytymisellään ja asettumalla Ranskan ja Iso-Britannian puolelle Oolannin sodassa sen, ettei venäläinen sotavoima ollut enää vajaan 47 vuoden väliajan jälkeen Tukholman porteilla. Ranska ja Iso-Britannia antoivat Ruotsille myös mahdollisuuden saada Ahvenanmaa itselleen, mutta tätä tilaisuutta Ruotsi ei Venäjän pelossa käyttänyt.&nbsp;</p><p>Ruotsi sai kuitenkin siis työnnettyä Venäjän sotilaallista uhkaa toista sataa kilometriä idemmäksi, mikä tuon ajan sotilaallisen voiman ulottuvuudella mitaten on pitkä matka.</p><p>Venäjä ilmoitti jo vuonna 1870, ettei Pariisin rauhassa sovittu Mustanmeren demilitarisointi sitonut enää Venäjää. Venäjä olisi varmasti ilmoittanut myös Ahvenanmaan demilitarisoinnin päättyneeksi Mustanmeren alueen tapaan, ellei Ahvenanmaa olisi ollut osa Suomen suurruhtinaskuntaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ahvenanmaan demilitarisointi ei kestänyt ensimmäisen maailmansodan painetta. Ensimmäisen maailmasodan lopputiimellyksessä Ruotsi koki taas kerran Ahvenanmaasta uhkaa Tukholman turvallisuudelle.</p><p>Maailmansodan kulkiessa kohti loppuaan kevättalvella 1918 Ahvenanmaalle tunkeutui samanaikaisesti peräti viiden armeijan - Venäjän, Suomen, Ruotsin, Saksan ja Iso-Britannian - sotilaita. Ruotsi nousi maihin Ahvenanmaalle helmikuussa 1918, mutta ruotsalaiset väistyivät jo toukokuussa saksalaisten astuessa saarille. Vuoden 1856 Ahvenanmaan demilitarisointia koskenut sopimus osoitti ensimmäisen kerran pätemättömyytensä.</p><p>Suomen itsenäistyttyä Ruotsi halusi Ahvenanmaan saaret itselleen. Ensisijaisena Ahvenanmaassa&nbsp;Ruotsille kyse oli valtakunnan turvallisuudesta ja ennen kaikkea Tukholman turvallisuudesta.</p><p>24. kesäkuuta 1921 päivätyn Kansainliiton päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret kuuluvat Suomelle. Päätöksen yksi edellytys oli vuoden 1856 solmitun Ahvenanmaan linnoittamattomuutta koskevan sopimuksen korvaaminen laajemmalla sopimuksella Ahvenanmaan demilitarisoinnista.</p><p>Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus sai päivänvalon 20.10.1921. Sopimukseen liittyivät Saksa, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Latvia, Puola ja Ruotsi. Sopimukseen ei liittynyt Neuvosto-Venäjä, josta oli pian tuleva Neuvostoliitto.&nbsp;</p><p>Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva kymmenartiklainen sopimus löytyy suomenkielisenä Suomen lainsäädännöstä (<a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1922/19220001#_blank"><u>Finlex 1/1922</u></a>) ja englanninkielisenä Iso-Britannian hallituksen ylläpitämästä <a href="http://treaties.fco.gov.uk/docs/fullnames/pdf/1922/TS0006%20(1922)%20CMD-1680%201921%2020%20OCT,%20GENEVA%3B%20CONVENTION%20RESPECTING%20NON-FORTIFICATION%20&amp;%20NEUTRALISATION%20OF%20AALAND%20ISLANDS.pdf#_blank"><u>UK Treaties Online</u></a> -palvelusta. Sopimusalueen laajuus on esitetty kuvassa 1 vihreällä katkoviivalla.</p><p>Ruotsia puhuvat ahvenanmaalaiset halusivat kuulua Ruotsiin, mutta Kansainliitto katsoi Ruotsin hallinneen vuoteen 1809 Ruotsiin kuulunutta Ahvenanmaata Turusta käsin, joka nyt kuului Suomeen. Kansainliiton ratkaisussa tuo oli ratkaisevin turvallisuuspolitiikan ulkopuolinen peruste Ahvenanmaan kuulumiselle Suomeen eikä Ruotsiin.&nbsp;</p><p>Turvallisuuspoliittisesti 20.10.1921 Kansainliitossa solmittu sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoinnista oli selväviestinen. Sopimukseen liittyneiden maiden yhteinen tekijä oli Neuvosto-Venäjä ja epäily tähän uuteen muodostuvassa olevaan valtioon, josta oli tuleva Neuvostoliitto.</p><p>Kymmenestä sopimukseen liittyneistä valtioista vain kolme ei ollut Itämeren rantavalioita. Ulkopuolella olevat Ranska, Italia ja Iso-Britannia olivat ensimmäisen maailmansodan voittajaympärysvaltoja.&nbsp;</p><p>Saksa hävinneenä keskusvaltana oli yrittänyt saada Baltian maat ja Suomen hallintaansa maailmansodan loppuvaiheessa siinä kuitenkaan onnistumatta.&nbsp;</p><p>Ratkaisevat tekijät Ahvenanmaan demilitarisoinnille olivat toisaalta muodostumassa oleva Neuvostoliitto, toisaalta tulevan emämaa-Suomen heikko kyvykkyys puolustaa Ahvenanmaata, johon Saksakaan ei uskonut maailmansodan voittajavaltojen tapaan.</p><p>Sopimukseen liittyneistä maista Baltian maat ja Suomi olivat saaneet itsenäisyyden monien vaiheiden jälkeen Neuvosto-Venäjästä. Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen rauhansopimukset Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin vuonna 1920. Puolan tasavalta Neuvosto-Venäjästä irtautuen syntyi myös pian maailmasodan jälkeen. Puolan ja Neuvosto-Venäjän välisen sodan Riian rauhansopimus solmittiin 18.3.1921, kun Kansainliiton Ahvenanmaa-päätös tehtiin 24.6.1921 ja saarien demilitarisointipäätös 20.10.1921.</p><p>Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja neutralisointia koskevaa sopimusta vuodelta 1921 on osattava tulkita oikein tuolloin Itämerellä vallinneessa turvallisuustilanteessa, jossa Itämeren uusilla Venäjästä irronneilla rantavaltioilla ja maailmansodan hävinneellä Saksalla ei ollut sotilaallista kyvykkyyttä.</p><p>Turvallisuustilannetta väritti&nbsp;pelko muodostumassa olevan ja Itämeren rantoja menettäneen kommunistivaltion laajenemishalukkuudesta Itämeren ympäristössä. Toisen maailmansodan alku osoitti pelon olleen aiheellisen, kun Neuvostoliitto pyrki liittämään menetetyt alueet uudelleen itseensä.</p><p>Demilitarisointisopimusta on siis osattava peilata sopimukseen liittyneiden maiden turvallisuuspoliittisiin päämääriin sekä ennen kaikkea sopimukseen liittymättä jääneen Neuvosto-Venäjän&nbsp;turvallisuuspoliittisiin päämääriin.</p><p>Ruotsikaan ei voinut luottaa Suomen sotilaalliseen kykyyn pitää Ahvenanmaa hallinnassaan. Neuvosto-Venäjälle kuten aikaisemmin Venäjälle oli parempi vaihtoehto Ahvenanmaan olla demilitarisoitu kuin militarisoitu vieraan vallan alla niin, että Pietarin turvallisuus olisi Suomenlahden kautta enemmän uhattuna.</p><p>Venäjä oli menettänyt Ahvenanmaan sotilaallisesti jo vuonna 1856, joten saarten pysyminen aseistamattomina oli Venäjälle tyydyttävä ratkaisu etenkin, kun maan ei itsensä tarvinnut siihen sitoutua sopimuksella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi joutui solmimaan talvisodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa erillisen sopimuksen Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Sopimus on päivätty päivämäärälle 11. lokakuuta 1940.</p><p>Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja neutralisointia koskeva neliartiklainen sopimus löytyy suomenkielisenä Suomen lainsäädännöstä (<a href="http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1940/19400024#_blank"><u>Finlex 24/1940</u></a>) ja venäjänkielisenä <a href="http://www.histdoc.net/history/ru/NKID1940-10-11.htm#_blank"><u>täältä</u></a>. Sopimuksen allekirjoitussivu on esitetty kuvassa 2. Sopimuksen allekirjoittajat olivat Paasikivi ja Molotov.</p><p>Kun Suomi nyt 2000-luvun toisella vuosikymmenellä miettii Ahvenanmaan sotilaallista merkitystä Suomen turvallisuudelle, on Neuvostoliiton kanssa lokakuussa 1941 solmittu sopimus ratkaiseva, ei suinkaan Kansainliitossa&nbsp;vuonna 1921 solmittu&nbsp;sopimus. Vuoden 1921 sopimus määrittelee määrällisesti tarkasti sen, mitä Suomen sotilaalliselle läsnäololle Ahvenanmaalla sallitaan.</p><p>Vuoden 1921 Kansainliiton sopimukseen mukaan lähteneet kymmenen maata ovat nykyisin kaikki Nato-maita Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta.</p><p>Kaikille sopimuksen liittyneille maille - ehkä Suomea lukuun ottamatta - sopisi hyvin, että Ahvenanmaan demilitarisoinnista voitaisiin myös sinänsä luopua turvallisuuspoliittisin perustein. Saarien demilitarisointi ei lisää läntisen yhteisön turvallisuutta Itämerellä, päinvastoin. Monet maat pitävät demilitarisoinnin purkamista jo toivottavana, Viro sekä myös muut Baltian maat esimerkkinä.</p><p>Vuoden 1940 sopimuksen ensimmäiseen artiklaan on kirjattu Neuvostoliiton vaatimuksesta:&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Suomi sitoutuu demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi.</em></p><p><em>Tämä merkitsee myöskin, ettei Suomi eivätkä muutkaan valtiot saa Ahvenanmaan saarten vyöhykkeellä tai sinne rakentaa mitään sotilas- tai laivastorakennusta tai -tukikohtaa, mitään sotilasilmailurakennusta tai -tukikohtaa eikä mitään muutakaan sotilastarkoituksiin käytettävää laitetta ja että saarilla olevat tykkiperustat on hävitettävä.</em>&rdquo;</p><p>Vuoden 1940 sopimuksen kolmas artikla on mielenkiintoisin:</p><p>&rdquo;<em>Neuvostoliitolle myönnetään oikeus pitää Ahvenanmaan saarilla oma konsulinvirastonsa, jonka toimivaltaan, tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi, kuuluu <u>valvoa</u>, että tämän sopimuksen 1 artiklassa määrättyjä, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan.</em></p><p><em>Niissä tapauksissa, jolloin Neuvostoliiton konsuliedustaja havaitsee seikkoja, jotka hänen käsityksensä mukaan ovat ristiriidassa tässä sopimuksessa olevien, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevien määräysten kanssa, hänellä on oikeus tehdä Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen välityksellä Suomen viranomaisille ilmoitus yhteisen tutkimuksen suorittamisesta.</em>&rdquo;</p><p>Vuoden 1940 sopimus rajoittaa Suomen itsemääräämisoikeutta ja se on ainoa jäljellä oleva sopimus toisen maailmansodan ajoilta, jossa toiselle valtiolle annetaan konsuliedustajan kautta oikeus <u>valvoa</u> toisen valtion aluetta. Jostakin syystä Suomi ei mitätöinyt tuota sopimusta samaan aikaan, kun se mitätöi Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklat vuonna 1990.</p><p>Palaan Venäjän oikeuteen pitää konsulivirastoa Ahvenanmaalla valvomassa Suomeen kuuluvan alueen demilitarisointia myöhemmin tässä kirjoituksessa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuten Ahvenanmaan demilitarisointi ei kestänyt ensimmäisen maailmansodan painetta, ei se kestänyt sen paremmin toisen maailmansodankaan.</p><p>Itseasiassa Suomi ja Ruotsi sopivat jo 1930-luvulla ennen maailmansotaa yhdessä Ahvenanmaan linnoittamisesta. Ahvenanmaan puolustus hoidettaisiin yhteisvoimin, Suomen armeijan ja Ruotsin laivaston avulla. Hanke kuitenkin kaatui, kun Ruotsin haluamaa hyväksyntää demilitarisoinnin purkamiselle ei ymmärrettävästi saatu&nbsp;Neuvostoliitolta.</p><p>Toisen maailmansodan ja talvisodan alettua Suomi ja Ruotsi kuitenkin miinoittivat yhdessä Ahvenanmaan ja Ruotsin välisen merialueen estääkseen Neuvostoliiton laivaston pääsyn Pohjanlahdelle. Joulukuun alussa 1939 Suomi miehitti Ahvenanmaan rannikkotykistöllä ja manner-Suomesta tuodulla jalkaväellä.</p><p>Suomi myös linnoitti Ahvenanmaata talvisodan aikana rakentamalla seitsemän linnoitettua patteria rannikkotykistöille.</p><p>Linnoittamista jatkettiin talvisodan loputtua aina keskikesään 1940 saakka ja siis lähelle sitä ajankohtaa, jolloin Suomi joutui solmimaan Neuvostoliiton kanssa sopimuksen Ahvenanmaan demilitarisoinnista päivämäärällä 11.10.1940.</p><p>Lyhyen rauhanajan jälkeen Suomi aloitti uudestaan Ahvenanmaan miehittämisen 22.6.1941, siis samana päivänä kuin Hitler aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon.&nbsp;</p><p>Suomella oli ennalta tiedossa, milloin Saksan oli määrä hyökätä Neuvostoliittoon ja mistä lähtien Suomen oli varmistettava Ahvenanmaan pysyminen sotilaallisessa hallinnassaan.</p><p>Nopeus ja kilpajuoksu demilitarisoidun Ahvenanmaan sotilaalliseen haltuunottoon oli ratkaisevaa lähes 80 vuotta sitten. Nopeus on ratkaisevaa korostetusti nytkin. Nopeus demilitarisoitujen saarien sotilaalliseen haltuunottoon on oleellinen peruste Ahvenanmaan turvallisuusvaikutuksia käsiteltäessä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ahvenanmaalla on vain noin 29 500 asukasta.&nbsp;</p><p>Neuvostoliitolla ja Venäjällä on ollut Ahvenanmaalla konsulin johtama konsulivirasto koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan lokakuusta 1944 lukuun ottamatta ajankohtaa&nbsp;kesäkuusta 1998 kesäkuuhun 2003, jolloin Ahvenanmaalla ei ollut konsuliedustajaa.</p><p>Konsulin saapuminen viiden vuoden tauon jälkeen kesäkuussa 2003 takaisin Ahvenanmaalle oli turvallisuuspoliittinen asia, ei suinkaan Venäjän talouden vahvistumisen mahdollistama kysymys, kuten Suomessa aikanaan arveltiin. Venäjä oli muovailemassa länsirajan turvallisuuspolitiikkaansa uudelleen Vladimir Putinin tultua valituksi presidentiksi vuonna 2000, ja kun Nato alkoi laajentua kohti Venäjän rajoja myös Itämerellä.&nbsp;</p><p>Noita Venäjän tekemiä pieniä turvallisuuspoliittisia yksityiskohtia ei tuolloin ennen vuotta 2008 osattu lukea lännessä oikein.</p><p>Venäjällä oli jälleen konsuliedustajan johtama konsulivirasto Ahvenanmaalla 2003, kun Baltian maista tuli Naton jäsenmaita 29.3.2004 ja kun virallinen päätös maiden hyväksynnästä Nato-jäseneksi tehtiin Prahan huippukokouksessa 21.11.2002. Baltian Nato-jäsenyyksien myötä myös Suomessa virisi laaja Nato-keskustelu syksyllä 2003.</p><p>Maarianhaminan konsulaattiin Venäjä on sijoittanut runsaasti henkilökuntaa huomioiden Ahvenanmaan vähäinen asukaslukumäärä ja konsulaatin tavanomaisten tehtävien työvoimatarve.&nbsp;</p><p>Ahvenanmaan konsulaatti on tosiasiallisesti Venäjän valvonta- ja tiedustelukeskus itsenäisen Suomen maaperällä. Venäjälle konsulaatti on yksi väline varmistaa Ahvenanmaan demilitarisointi vuoden 1940 sopimuksen mukaisesti: &quot;<em>konsulaatin kuuluu <u>valvoa</u>, että Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan</em>&quot;.</p><p>Konsulaatti on osa Venäjän valvontakoneistoa saarella, jonka tavanomaiset konsulitehtävät voitaisiin hoitaa hyvin Venäjän Turun konsulaatista, joka toimii Venäjän pääkonsulaattina Suomessa.</p><p>Erityisen ikävää tässä konsulaattiasiassa on se, että Ahvenanmaan maakuntahallinto sallii itse asiassa venäläisille &quot;diplomaateille&quot; vapaammat mahdollisuudet harjoittaa heidän haluamaansa toimintaa kuin mitä Suomen puolustusvoimilla on Ahvenanmaalla mahdollisuus.</p><p>Venäjän Ahvenanmaan konsulaatti tietää ja tuntee Ahvenanmaan hyvin myös sotilaallisista lähtökohdista. Uskallan väittää, että Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla tietää Ahvenanmaan asiat paremmin kuin Suomen puolustusvoimat.&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ahvenmaa on yksi Itämeren kolmesta strategisesta pisteestä, joiden hallinnalla on suuri merkitys koko Itämeren sotilaalliseen hallintaan. Kaksi muuta pistettä ovat Tanskalle kuuluva Bornholm ja Ruotsille kuuluva Gotlanti. Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat saarineen samassa veneessä.</p><p>Bornholm on Nato-saari, jonka turvallisuus on taattu Nato-voimin. Gotlannin turvallisuutta harjoiteltiin Aurora 17 -sotaharjoituksen yhteydessä mukaan lukien ilmatorjuntaohjuspuolustusta, vaikka Öölannin saaret saivat korvata Gotlannin pitkän kantaman Patriot-ilmatorjuntaohjusten harjoittelupaikkana.&nbsp;</p><p>Aurora-sotaharjoitus osoitti, että Yhdysvallat on sitoutunut sotilaallisiin toimiin, joilla Gotlanti pidetään Ruotsin hallinnassa.</p><p>Aurora-harjoituksessa oli myös toinen ranskalainen pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka oli sijoitettuna Tukholman alueelle. SAMP/T-järjestelmän tarkempaa sijaintia ei ole kerrottu eikä myöskään sitä, olisiko järjestelmän sijainnin puolesta kyetty harjoittelemaan ilmatorjuntaa Ahvenanmaan yllä.</p><p>Näistä Itämeren kolmesta strategisesta pisteestä Ahvenanmaan turvallisuus on tällä hetkellä heikoimmin järjestetty. Ahvenanmaata voidaan pitää turvallisuusriskinä.</p><p>En käsittele tässä luvussa Ahvenanmaan saarien sotilaallisen hallinnan merkitystä Itämeren merialueen ja Suomenlahden hallinnalle vaan saarien merkitystä manner-Suomen ja myös manner-Ruotsin turvallisuudelle. Tuo on tähän saakka jäänyt suomalaisessa Ahvenanmaata koskevassa turvallisuuskeskustelussa huomiotta. Edes toisen maailmansodan aikaisia asioita Suomessa ei enää muisteta esimerkkinä, Oolannin sodasta nyt puhumattakaan.</p><p>Suomi ei paljonkaan välittäisi itse Ahvenanmaan alueen ja sen 29 500 asukkaan joutumista vaikkapa Venäjän sotilaalliseen vaikutuspiiriin, ellei Suomi samalla menettäisi osaa länsirannikolla olevien merkittävien alueiden sotilaallisen turvallisuuden ja Itämeren huoltoreittien hallinnasta.</p><p>Ahvenanmaa on pullonkorkki, jossa itse pullo on Pohjanlahti. Jos et kykene pitämään korkkia kiinni, et hallitse pullon sisältöä ja siis Pohjanlahtea.&nbsp;</p><p>Suomella ja Ruotsilla on kokemusta Oolannin sodasta jo yli 150 vuoden takaa, jolloin Iso-Britannia pääsi Pohjanlahdelle ja Pohjanlahden suomalaiskaupunkien - Uudenkaupungin, Porin, Raahen, Kokkolan, Pietarsaaren&nbsp;jne. - kohtalo oli Iso-Britannian valinnassa.</p><p>Edelleen Pohjanlahti on sekä Suomelle että Ruotsille sotilaallisesti herkkää aluetta. Ahvenanmaa ratkaisee Pohjanlahden ja sen rannikkoseutujen kohtalon molemmissa maissa. Suomelle merkittävin osuus vientiteollisuudesta on Pohjanlahdella Turusta pohjoiseen lukien.</p><p>Suomen ja Ruotsin lähtökohta sotilaallisessa varautumisessa on ollut, ettei mahdollinen vihollinen hyökkäisi Suomeen tai Ruotsiin Pohjanlahden kautta. Suomen ja Ruotsin puolustuslähtökohta on ollut, ettei mahdollisen vihollisen sota-aluksilla ole pääsyä Pohjanlahdelle Ahvenmaan länsi- eikä itäpuolelta.</p><p>Ahvenanmaan demilitarisoitu alue on kuitenkin kuvan 1 mukaisesti lähes 2/3-osaa alueen leveydestä Ruotsin mantereelta Suomen manterelle. Vaatii suuria ponnisteluja estää tuon demilitarisoidun alueen kautta tapahtuvaa sotavoimien vihamielistä siirtoa Pohjanlahdelle. Saaristoalue on kaikin puolin haastava puolustaa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi ei ole varautunut merelliseen hyökkäykseen takaovesta Pohjanlahden kautta. Suomi ja Ruotsi eivät ole riittävästi varautuneet suluttamaan demilitarisoitua Ahvenanmaata.</p><p>Suomi ei ole varautunut etelämpänä Itämerellä olevista merialuksista - etenkin sukellusveneistä - laukaistavien ballististen eikä risteilyohjusten kulkureittiin demilitarisoidun Ahvenanmaan muodostavan yli 100 kilometriä leveän käytävän kautta.&nbsp;</p><p>Risteilyohjukset ohjelmoidaan kulkemaan sieltä, missä ilmatorjunta on heikointa. Risteilyohjuksen kulkema matka ei ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on siis vastapuolen ilmatorjunnan kyvykkyys, minkä perusteella ohjuksen kulkureitti valitaan. Ahvenanmaalla ei ole ilmatorjuntaa. Pullonkorkki on auki ohjuksille ja Pohjanlahti voi vuotaa.</p><p>Ahvenanmaan ilmatorjunnan lisäksi toinen asia Suomelle manner-Suomen turvaamisessa on vihollismerivoimien pääsyn estäminen suojaamaattomalle Pohjanlahdelle. Suomelle olisi tuhoisaa, jos vihollismaan laivasto sukellusveneet mukaan lukien kykenisi pääsemään laajamittaisesti Pohjanlahdelle.</p><p>Venäjä on ottanut eteläisen Selkämeren Ahvenanmaan pohjoispuolella yhdeksi erityisalueeksi. Venäjän sotilaskartoissa tuo alue on uhkasinistetty liitteenä olevan kuvan mukaisesti (kuva 3). Tuolla sinistetyllä alueella Ruotsin Gävle ja Suomen Pori on merkitty sinisellä pisteellä. Toinen Suomeen liittyvä uhkasinistetty alue on Rovaniemen tienoilla sekin Ruotsin alueelle yltäen.</p><p>Jos Itämeri olisi sota- tai kriisitilanteessa blokattu etelämmässä poikki niin, etteivät laivayhteydet toimisi Tanskan salmien kautta, eteläisen Suomen huoltoreitit siirtyisivät Ruotsista Pohjanlahden kautta Suomeen, esimerkiksi Ruotsin Gävlen ja Suomen Porin syväsatamien välille. Huoltoreittien tulee aina olla toimivia myös Pohjanlahden yli.</p><p>Ahvenanmaassa kyse ei siis ole itse Ahvenanmaan turvallisuudesta, vaan sen muodostamasta turvallisuusriskistä Suomelle ja Ruotsille myös Pohjanmeren kautta. Mikään ei ole muuttunut reilussa 150 vuodessa Oolannin sodan ajoista Ahvenanmaata ajatellen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vuosien 2012-15 puolustusvoimauudistuksessa myös Suomen merivalvonta järjestettiin uudelleen. Vuodesta 2013 Suomenlahden merivalvonta on keskitetty Upinniemen merivalvontakeskukseen.</p><p>Meripuolustusalueiden lakkauttamisen myötä merivalvontaa toteutetaan Rannikkoprikaatin Upinniemen merivalvontakeskuksessa sekä Rannikkolaivaston merivalvonta-asemalla Turun Pansiossa. Rajavartiolaitoksen merivartioasemia on toki edelleen ripoteltu pitkin rannikkoa myös Pohjanlahdelle.</p><p>Pohjanlahdella ei ole Merivoimien merivalvonnan henkilö- eikä hallintokoneistoa. Rannikkolaivaston tukikohdat sijaitsevat siis Turussa ja Kirkkonummella, rannikkoprikaati niin ikään Kirkkonummen Upinniemessä. Uudenmaan prikaati, joka kouluttaa rannikkojääkärijoukkoja, toimii Raaseporissa, siis Suomenlahdella sekin.</p><p>Suomi on panostanut meripuolustuksessaan vain Suomenlahteen. Suomen puolustus&nbsp;ajattelee, että Ahvenanmaan korkki pysyy kiinni ja vain alle kolmannes Suomen merirannikosta Turusta itään tarvitsee aktiivista meripuolustusta.</p><p>Suomi on lähtenyt siitä, että Ahvenanmaan kautta ei mahdollisella vihollisella ole pääsyä Pohjanlahdelle, ja Suomen puolustus on rakennettu pitkälti tuon olettaman pohjalle. Linjaus tehtiin jo ennen Krimin valtausta eikä sitä ole muutettu vuoden 2014 jälkeen tehdyissä uhkakuvatarkastuksissa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Demilitarisoitu Ahvenanmaa on tällä hetkellä Suomen puolustuksen alueellinen riskitekijä numero yksi.&nbsp;</p><p>Huhtikuussa 2014 Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi kapteeniluutnantti Alexander Lindgrenin laatiman tutkielman otsikolla &quot;<em>Valmiuden kohottaminen Ahvenanmaan demilitarisoidulla vyöhykkeellä</em>&quot; (<a href="https://www.google.ru/url?sa=t&amp;source=web&amp;rct=j&amp;url=http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/97289/E4395_LindgrenAB_EUK66.pdf%3Fsequence%3D2&amp;ved=0ahUKEwiSvviJkN7WAhXDIpoKHRbjAJYQFggfMAE&amp;usg=AOvVaw0zwAoLdI9vTbjD9lEfav6"><u>E4395, EUK66</u></a>).</p><p>Tutkielmassa Lindgren käsittelee, miten Suomi voi oikeutta rikkomatta toimia, jos Ahvenanmaan saarten rauha on uhattuna. Lindgren käsittelee demilitarisointisopimuksia ja Suomen mahdollisuuksia toimia sotilaallisesti sopimusten pohjalta.</p><p>Lindgrenin tutkielma on hyvä ja se on syytä lukea.</p><p>Puolustusministeriö julkaisi 17.4.2015 selvityksen otsikolla &quot;<em>Puolustusvoimille säädettyjen, muiden viranomaisten tukemiseen liittyvien tehtävien toimeenpano Ahvenanmaalla</em>&quot; (<a href="https://www.google.ru/url?sa=t&amp;source=web&amp;rct=j&amp;url=https://www.defmin.fi/files/3147/Ahvenanmaa_selvitys.pdf&amp;ved=0ahUKEwjR88qlj97WAhXiPZoKHQOPD6UQFggbMAA&amp;usg=AOvVaw3SqEbWF8S0GMWOg0X0BlgQ"><u>HARE PLM001:00/2014</u></a> ja <a href="https://www.google.ru/url?sa=t&amp;source=web&amp;rct=j&amp;url=https://www.defmin.fi/files/3148/Ahvenanmaaselvitys_lausuntoliite.pdf&amp;ved=0ahUKEwjR88qlj97WAhXiPZoKHQOPD6UQFggeMAE&amp;usg=AOvVaw2urbsnTaKC7EOzJFuNSPhV"><u>HARE PLM001:00/2014, lausuntoliite</u></a>), jossa käsiteltiin&nbsp; puolustusvoimien osallistumista puolustusvoimille säädettyihin virka-apu- ja muihin tehtäviin, jotka liittyvät muiden viranomaisten tukemiseen Ahvenanmaalla ottaen huomioon maakunnan erityisasema.</p><p>Verrattuna Lindgrenin tutkielmaan, puolustusministeriön laatima selvitys on heikkotasoinen. Ehkäpä oli Ruotsalaisesta kansanpuolueesta olevan puolustusministerin päämäärä, ettei Puolustusvoimien toimintamahdollisuuksia Ahvenmaalla käsitelty tuossa selvityksessä kovinkaan perusteellisesti.</p><p>Suomalaisessa puolustusajattelussa on Ahvenanmaan turvallisuuden suhteen kaksi perusvirhettä, jotka toistuvat poliitikkojen lausunnoissa.</p><p>Presidentti Niinistö: &rdquo;<em>Keskustelu täytyy aloittaa ahvenanmaalaisten kanssa, sillä asia koskee ensisijaisesti heitä.</em>&rdquo; (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001932893.html#_blank"><u>IS 18.10.2016</u></a>).</p><p>Pääministeri Sipilä: &rdquo;<em>Ahvenanmaa on demilitarisoitu vyöhyke ja sodan aikana puolueeton. En näe mitään syytä muuttaa tätä.</em>&rdquo; (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presidentti-niinisto-kansainvalinen-sopimus-maarittaa-ahvenanmaan-aseman/6124048#_blank"><u>MTV3 18.10.2016</u></a>).</p><p>Perusongelma suomalaisessa Ahvenanmaa-keskustelussa on, että Ahvenanmaan demilitarisoinnin vaikutukset nähdään vain itse Ahvenanmaan turvallisuuteen vaikuttavana, ei niinkään manner-Suomen turvallisuuteen vaikuttavana. Toinen ongelma on, että demilitarisointisopimukset nähdään kiveen hakattuina niin, ettei niiden muutosta sallita edes tarkasteltavan.&nbsp;</p><p>Ahvenanmaan demilitarisointikysymys ei ole vain ahvenanmaalaisten oma asia, vaan se on Suomen ja koko Itämeren ympäristön turvallisuusasia. Presidenttimme oli väärässä sanoessaan demilitarisointiasian koskevan vain ahvenanmaalaisia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mitä nyt Suomen pitäisi tehdä Ahvenanmaalla turvatakseen oman manner-Suomen turvallisuutensa? Mitä nyt Suomi voi ylipäätään tehdä Ahvenanmaalla turvatakseen oman turvallisuutensa?</p><p>Yksikään sotilasjohtaja Suomessa ei voi sanoa ja vakuuttaa, että Ahvenanmaan turvallisuusasiat olisivat tällä hetkellä kunnossa. Toimenpiteitä siis tarvitaan.</p><p>Oleellisinta on varmistus, että Pohjanlahti pysyy Suomen ja Ruotsin sisämerenä, jonne muiden maiden sotavoimilla ei ole asiaa ilman Suomen tai Ruotsin lupaa. Tarkoin vartioitu portti on Ahvenanmaan saaristo.</p><p>Demilitarisointiin liittyvät sopimukset ovat poliittisia, ja niiden muuttaminen tai kumoaminen on poliittinen kysymys, ei tekninen pykäläkysymys.</p><p>Demilitarisointisopimuksia ei tässä tilanteessa ole syytä julistaa pätemättömiksi, mutta niiden tulkintaa on syytä Suomen aloitteesta muuttaa vanhasta.</p><p>Tulkintamuutoksissa Suomen on syytä lähteä vahvistamaan niitä sotilaallisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan Ahvenanmaan saarten pysyminen sotatoimien ulkopuolella sota- ja kriisitilanteessa. Vastuu tuosta on Suomella.</p><p>Kansainliiton sopimus vuodelta 1921 ei ole ongelma. Ne Nato-maat ja Ruotsi, jotka ovat mukana sopimuksessa, hyväksyisivät ilomielin ne toimenpiteet, joita Suomi esittäisi Ahvenanmaan demilitarisoinnin vahvistamiseksi ja jotka poikkeaisivat vuoden 1921 sopimuksen teknisistä rajoitteista.</p><p>Ongelmaksi Suomi todennäköisesti asettaisi Venäjän ja Venäjän kanssa vuonna 1940 solmitun sopimuksen.</p><p>Jos Suomi olisi sopinut tarvittavat muutostulkinnat aluksi Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, se loisi Venäjälle painetta hyväksyä Suomen esitykset. Kenties vastustavalta Venäjältä voisi sitten kysyä, eikö Venäjä halua niitä valvonta- ja varautumistoimenpiteitä, joilla Suomi pyrkii varmistamaan Ahvenanmaan demilitarisointia?</p><p>Venäjälle esitettynä Suomi voisi käyttää diplomaattisia sanankäänteitä: &quot;<em>Itämeren turvallisuustilanteen pitämiseksi vakaana Suomen on syytä varmistaa omalta osaltaan, että Ahvenanmaan demilitarisointi on varmennettu ja Suomella on riittävä kyky puolustaa Ahvenanmaan pysymistä sotilaallisesti koskemattomana kaikissa tilanteissa.</em>&quot;</p><p>Suomella ja Ruotsilla tulee olla kattava ilma- ja meritilan valvonta Suomen Turusta Ruotsin Kapellskäriin. Yksikään risteilyohjus tai sukellusvene minisukellusveneestä nyt puhumattakaan ei saa ylittää tuota valvontaverkostoa Suomen ja Ruotsin tietämättä.</p><p>Suomella pitää olla puolustussuunnitelma siltä varalta, että jokin vihollismielinen haluaisi tuoda &quot;vihreitä ukkeleita&quot; muutaman tunnin varoajalla Ahvenanmaalle. Suomella pitää olla puolustussuunnitelma ilmatorjunnalle, joka pystyy eliminoimaan myös Ahvenanmaan ilmatilaan tulevat risteilyohjukset. Suomella pitää olla puolustussuunnitelma, joilla se pystyy eliminoimaan Ahvenanmaan merialueelle tulevat vihollismieliset merialukset, siis myös sukellusveneet.</p><p>Suomen tulee ensiksi mitoittaa Ahvenanmaan puolustustarpeet ja vasta sen jälkeen katsoa, mitä se poliittisesti ja Ahvenanmaata koskevien demilitarisointisopimusten puolesta vaatii. Tuo on se ainoa oikea päämäärähakuinen marssijärjestys.</p><p>Nykysotatekniikka huomioiden Ahvenanmaalle ei tarvita pysyviä puolustuslaitteita eikä edes paikan päällä tapahtuvaa ennakkoharjoittelua.</p><p>Venäjäkin on joutunut miettimään Ahvenanmaata koskevat sotilaalliset toimenpiteet kuivaharjoitteluna siltä pohjalta, mitä tietoa sen konsulaatin &quot;diplomaatit&quot; ovat Ahvenanmaalta Venäjälle toimittaneet. Suomelle pitää olla riittävää sama omalla maaperällä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Lopuksi pieni neuvo ahvenanmaalaisille:</p><p>Ruotsin alaisuudessa Ahvenanmaa ei olisi koskaan saanut vastaavaa itsehallintoa kuin mitä se on Suomen alaisuudessa saanut.</p><p>Suomen Puolustusvoimien olemassaolo Ahvenanmaalla vahvistaa ja varmistaa Ahvenanmaan itsehallintoa, ei missään nimessä päinvastoin.</p><p>Ahvenanmaalaisten etu ei ole käyttää Venäjää ja Venäjän konsulaattia vääntövälineenä Suomea kohtaan varmistamaan Ahvenanmaan itsehallintoa. Olisi Venäjän etujen mukaista, että Ahvenanmaa olisi helposti otettavissa sotilaalliseen haltuun. Tuo asia on ahvenanmaalaisten syytä muistaa.</p><p>Ahvenanmaan itsehallinto varmistuu parhaiten ilman Venäjää ja pitämällä huoli, että Puolustusvoimillamme on riittävät mahdollisuudet varmistaa Ahvenanmaan autonominen asema.</p><p>Puolustusministeri Jussi Niinistö on pitänyt tärkeää Ahvenanmaan puolustusasiaa esillä kiitettävästi, josta hänelle suuret kiitokset. Sen sijaan muut poliitikot ovat pyrkineet päinvastaiseen, mistä heille suuret moitteet.&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ranskan kieltä osaaville hyvä lukukokemus Ahvenanmaasta olisi varmasti netistä löytyvä laaja, 286 sivua käsittävä julkaisu otsikolla &rdquo;<em>La question des Îles Åland. Hier, aujourd&rsquo;hui et demain</em>&rdquo;. Vapaasti Suomennettuna &rdquo;<em>Ahvenanmaan saarien kysymys. Eilen, tänään, huomenna</em>&rdquo;. Julkaisu löytyy <a href="http://fhs.diva-portal.org/smash/get/diva2:302024/FULLTEXT01.pdf"><u>täältä</u></a>. Julkaisuun on liitetty laajasti Ahvenmaata koskevia arkistodokumentteja, joita olen käyttänyt hyväksi tässä kirjoituksessa. Itse en osaa ranskaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus on pitkä ja vaatii lukijalta sekä kärsivällisyyttä että suurta mielenkiintoa kirjoituksessa käsiteltyyn aiheeseen.

Keskustelu Ahvenmaan sotilaallisesta asemasta nousi taas hieman esille lyhyen tauon jälkeen, kun Ilta-Sanomat julkaisi lehtijutun otsikolla ”Suomen armeija ei voi harjoitella Ahvenanmaalla - puolustusministeriö pitää uhkana” (IS 3.10.2017).

Juttu perustui puolustusministeriön tilaamaan selvitykseen otsikolla ”Puolustusvoimien antaman virka-avun nykytila ja kehittäminen” (4005, 4007 ja Puolustusministeriö 21.9.2017), jossa tarkastellaan Puolustusvoimien antaman virka-avun nykytilaa ja kehittämistarpeita niin koko maan kuin myös Ahvenanmaan osalta.

Vaativien virka-aputilanteiden koulutusta ja harjoittelua ei voida tehdä Ahvenanmaalla, jonka vuoksi virka-avun antajien paikallistuntemus ja osaaminen ovat heikommalla tasolla kuin Manner-Suomessa.” totesi ministeriön kansallisen puolustuksen yksikönjohtaja Antti Lehtisalo Ilta-Sanomille selvityksestä. 

Ensimmäisen kerran Venäjän Krimin valtauksen jälkeen Ahvenmaan sotilaallinen asema Puolustusvoimien näkökulmasta nousi laajempaan keskusteluun vuonna 2015 puolustusministeri Jussi Niinistön Lännen medialle antamassa haastattelussa (esim. Pohjalainen 30.7.2015).

Niinistö totesi haastattelussa: ”Tahdomme luottaa kansainväliseen oikeuteen, ja Suomi toimii aina sen mukaisesti, mutta emme voi siihen 100-prosenttisesti luottaa kriisitilanteessa. Näin asia vain on. Tämä on otettava [puolustus]suunnittelussa huomioon.

Tuo kannanotto ei vielä räjäyttänyt julkista keskustelua Ahvenanmaan sotilaallisesta asemasta, mutta seuraava puolustusministerin kannanotto syksyllä 2016 räjäytti (Jussi Niinistö-blogi 17.10.2016, IL-blogi 17.10.2016 sekä Yle Areena 15.10.2016). 

Niinistö totesi blogissaan: ”Demilitarisoituna Ahvenanmaa muodostaa sotilaallisen tyhjiön. Se on altis myös rajoitetuille, pienin voimin toteutettaville nopeille operaatioille.

Jussi Niinistön sukunimikaima tyrmäsi pian puolustusministerin huolet Ahvenanmaan sotilaallisesta asemasta. Niin presidentti Sauli Niinistön kuin myös pääministeri Juha Sipilän mukaan demilitarisoidun maakunnan asemaan ei ole tulossa muutosta ja Ahvenanmaan sotilaspoliittisen aseman jatkossakin määrittelee kansainvälinen sopimus, jota Suomi ei voi rikkoa yksipuolisesti (IS 18.10.2016, Suomenmaa 18.10.2016, Maaseudun Tulevaisuus 18.10.2016 ja MTV3 18.10.2016). 

Tasavallan presidentin ohella myös ahvenanmaalaiset ärsyyntyivät perinpohjaisesti puolustusministerin turvallisuushuolista (mm. KSML 24.10.2016, Demokraatti 24.10.2017 ja IS 20.10.2016).

Mielenkiintoisia ovat presidentin ja pääministerin seuraavat lausunnot, joiden sisältöön palaan myöhemmin:

Presidentti Niinistö: ”Keskustelu [demilitarisoinnin purkamisesta] täytyy aloittaa ahvenanmaalaisten kanssa, sillä asia koskee ensisijaisesti heitä.” (IS 18.10.2016).

Pääministeri Sipilä: ”Ahvenanmaa on demilitarisoitu vyöhyke ja sodan aikana puolueeton. En näe mitään syytä muuttaa tätä.” (MTV3 18.10.2016).

                                                                                         ****

Ahvenanmaan saariston länsilaidan saaret ovat vain noin 100 kilometrin päässä Tukholmasta ja vain noin 20 kilometrin päässä manner-Ruotsista.

Ahvenanmaa on keskeisin Tukholman turvallisuuteen vaikuttava tekijä, joka ei kuulu Ruotsin puolustuksen alaisuuteen. Sama kuin Porkkala Helsingin vieressä ei kuuluisi Suomen puolustuksen alaisuuteen.

Ahvenanmaan saaristo on kautta historian ammoisista ajoista kuulunut Ruotsille. Ruotsin jälkeen saariryhmä siirtyi Venäjän hallintaan Suomen sodassa, jonka Ruotsi hävisi. Ahvenmaan asema Venäjään kuuluvana vahvistettiin Haminan rauhassa 17.9.1809.

Venäjä eikä edes Neuvostoliitto ole koskaan hallinnut Ahvenanmaata lähempänä Tukholmaa kuin 17.9.1809-30.3.1856 välisenä aikana. 30.3.1856 solmittiin Krimin ja Oolannin sodan päätteeksi Pariisin rauhansopimus (sopimusteksti 30.3.1856), johon liittyen Ranska, Iso-Britannia ja Venäjä solmivat ensimmäinen sopimuksen Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta.

Ahvenanmaan linnoittamattomuutta - demilitarisointia, rankan kielellä démilitarisation - koskevan kaksiartiklaisen sopimusosuuden ensimmäisen artiklan mukaan Ranskan, Ison-Britannian ja Venäjän valtiopäämiehet sopivat, että Ahvenanmaan saaria ei linnoiteta ja ettei alueelle rakenneta eikä siellä säilytetä mitään sotilaallista tai merilaitosta.

Noudattaakseen Heidän Majesteettiensa Suur-Britannian ja Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan Kuningattaren ja Ranskalaisten Keisarin toivomusta, selittää Hänen Majesteettinsa kaikkien Venäläisten Keisari, että Ahvenanmaan saaria ei linnoiteta ja ettei siellä tule säilytettäväksi tai rakennettavaksi mitään sotilaallista tai merilaitosta.” kuuluu sopimuksen ensimmäinen artikla ranskan kielestä käännettynä tekstin isot alkukirjaimet säilyttäen.

Sotilaallisella laitoksella tarkoitettiin tässä tapauksessa tukikohtaa tai varuskuntaa. Merilaitoksella ymmärrettiin laivastotukikohtaa tai rannikkotykistölinnoitusta.

Ruotsi petasi oikealla käyttäytymisellään ja asettumalla Ranskan ja Iso-Britannian puolelle Oolannin sodassa sen, ettei venäläinen sotavoima ollut enää vajaan 47 vuoden väliajan jälkeen Tukholman porteilla. Ranska ja Iso-Britannia antoivat Ruotsille myös mahdollisuuden saada Ahvenanmaa itselleen, mutta tätä tilaisuutta Ruotsi ei Venäjän pelossa käyttänyt. 

Ruotsi sai kuitenkin siis työnnettyä Venäjän sotilaallista uhkaa toista sataa kilometriä idemmäksi, mikä tuon ajan sotilaallisen voiman ulottuvuudella mitaten on pitkä matka.

Venäjä ilmoitti jo vuonna 1870, ettei Pariisin rauhassa sovittu Mustanmeren demilitarisointi sitonut enää Venäjää. Venäjä olisi varmasti ilmoittanut myös Ahvenanmaan demilitarisoinnin päättyneeksi Mustanmeren alueen tapaan, ellei Ahvenanmaa olisi ollut osa Suomen suurruhtinaskuntaa. 

                                                                                         ****

Ahvenanmaan demilitarisointi ei kestänyt ensimmäisen maailmansodan painetta. Ensimmäisen maailmasodan lopputiimellyksessä Ruotsi koki taas kerran Ahvenanmaasta uhkaa Tukholman turvallisuudelle.

Maailmansodan kulkiessa kohti loppuaan kevättalvella 1918 Ahvenanmaalle tunkeutui samanaikaisesti peräti viiden armeijan - Venäjän, Suomen, Ruotsin, Saksan ja Iso-Britannian - sotilaita. Ruotsi nousi maihin Ahvenanmaalle helmikuussa 1918, mutta ruotsalaiset väistyivät jo toukokuussa saksalaisten astuessa saarille. Vuoden 1856 Ahvenanmaan demilitarisointia koskenut sopimus osoitti ensimmäisen kerran pätemättömyytensä.

Suomen itsenäistyttyä Ruotsi halusi Ahvenanmaan saaret itselleen. Ensisijaisena Ahvenanmaassa Ruotsille kyse oli valtakunnan turvallisuudesta ja ennen kaikkea Tukholman turvallisuudesta.

24. kesäkuuta 1921 päivätyn Kansainliiton päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret kuuluvat Suomelle. Päätöksen yksi edellytys oli vuoden 1856 solmitun Ahvenanmaan linnoittamattomuutta koskevan sopimuksen korvaaminen laajemmalla sopimuksella Ahvenanmaan demilitarisoinnista.

Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus sai päivänvalon 20.10.1921. Sopimukseen liittyivät Saksa, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Iso-Britannia, Italia, Latvia, Puola ja Ruotsi. Sopimukseen ei liittynyt Neuvosto-Venäjä, josta oli pian tuleva Neuvostoliitto. 

Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva kymmenartiklainen sopimus löytyy suomenkielisenä Suomen lainsäädännöstä (Finlex 1/1922) ja englanninkielisenä Iso-Britannian hallituksen ylläpitämästä UK Treaties Online -palvelusta. Sopimusalueen laajuus on esitetty kuvassa 1 vihreällä katkoviivalla.

Ruotsia puhuvat ahvenanmaalaiset halusivat kuulua Ruotsiin, mutta Kansainliitto katsoi Ruotsin hallinneen vuoteen 1809 Ruotsiin kuulunutta Ahvenanmaata Turusta käsin, joka nyt kuului Suomeen. Kansainliiton ratkaisussa tuo oli ratkaisevin turvallisuuspolitiikan ulkopuolinen peruste Ahvenanmaan kuulumiselle Suomeen eikä Ruotsiin. 

Turvallisuuspoliittisesti 20.10.1921 Kansainliitossa solmittu sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoinnista oli selväviestinen. Sopimukseen liittyneiden maiden yhteinen tekijä oli Neuvosto-Venäjä ja epäily tähän uuteen muodostuvassa olevaan valtioon, josta oli tuleva Neuvostoliitto.

Kymmenestä sopimukseen liittyneistä valtioista vain kolme ei ollut Itämeren rantavalioita. Ulkopuolella olevat Ranska, Italia ja Iso-Britannia olivat ensimmäisen maailmansodan voittajaympärysvaltoja. 

Saksa hävinneenä keskusvaltana oli yrittänyt saada Baltian maat ja Suomen hallintaansa maailmansodan loppuvaiheessa siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Ratkaisevat tekijät Ahvenanmaan demilitarisoinnille olivat toisaalta muodostumassa oleva Neuvostoliitto, toisaalta tulevan emämaa-Suomen heikko kyvykkyys puolustaa Ahvenanmaata, johon Saksakaan ei uskonut maailmansodan voittajavaltojen tapaan.

Sopimukseen liittyneistä maista Baltian maat ja Suomi olivat saaneet itsenäisyyden monien vaiheiden jälkeen Neuvosto-Venäjästä. Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen rauhansopimukset Neuvosto-Venäjän kanssa solmittiin vuonna 1920. Puolan tasavalta Neuvosto-Venäjästä irtautuen syntyi myös pian maailmasodan jälkeen. Puolan ja Neuvosto-Venäjän välisen sodan Riian rauhansopimus solmittiin 18.3.1921, kun Kansainliiton Ahvenanmaa-päätös tehtiin 24.6.1921 ja saarien demilitarisointipäätös 20.10.1921.

Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja neutralisointia koskevaa sopimusta vuodelta 1921 on osattava tulkita oikein tuolloin Itämerellä vallinneessa turvallisuustilanteessa, jossa Itämeren uusilla Venäjästä irronneilla rantavaltioilla ja maailmansodan hävinneellä Saksalla ei ollut sotilaallista kyvykkyyttä.

Turvallisuustilannetta väritti pelko muodostumassa olevan ja Itämeren rantoja menettäneen kommunistivaltion laajenemishalukkuudesta Itämeren ympäristössä. Toisen maailmansodan alku osoitti pelon olleen aiheellisen, kun Neuvostoliitto pyrki liittämään menetetyt alueet uudelleen itseensä.

Demilitarisointisopimusta on siis osattava peilata sopimukseen liittyneiden maiden turvallisuuspoliittisiin päämääriin sekä ennen kaikkea sopimukseen liittymättä jääneen Neuvosto-Venäjän turvallisuuspoliittisiin päämääriin.

Ruotsikaan ei voinut luottaa Suomen sotilaalliseen kykyyn pitää Ahvenanmaa hallinnassaan. Neuvosto-Venäjälle kuten aikaisemmin Venäjälle oli parempi vaihtoehto Ahvenanmaan olla demilitarisoitu kuin militarisoitu vieraan vallan alla niin, että Pietarin turvallisuus olisi Suomenlahden kautta enemmän uhattuna.

Venäjä oli menettänyt Ahvenanmaan sotilaallisesti jo vuonna 1856, joten saarten pysyminen aseistamattomina oli Venäjälle tyydyttävä ratkaisu etenkin, kun maan ei itsensä tarvinnut siihen sitoutua sopimuksella.

                                                                                         ****

Suomi joutui solmimaan talvisodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa erillisen sopimuksen Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Sopimus on päivätty päivämäärälle 11. lokakuuta 1940.

Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja neutralisointia koskeva neliartiklainen sopimus löytyy suomenkielisenä Suomen lainsäädännöstä (Finlex 24/1940) ja venäjänkielisenä täältä. Sopimuksen allekirjoitussivu on esitetty kuvassa 2. Sopimuksen allekirjoittajat olivat Paasikivi ja Molotov.

Kun Suomi nyt 2000-luvun toisella vuosikymmenellä miettii Ahvenanmaan sotilaallista merkitystä Suomen turvallisuudelle, on Neuvostoliiton kanssa lokakuussa 1941 solmittu sopimus ratkaiseva, ei suinkaan Kansainliitossa vuonna 1921 solmittu sopimus. Vuoden 1921 sopimus määrittelee määrällisesti tarkasti sen, mitä Suomen sotilaalliselle läsnäololle Ahvenanmaalla sallitaan.

Vuoden 1921 Kansainliiton sopimukseen mukaan lähteneet kymmenen maata ovat nykyisin kaikki Nato-maita Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta.

Kaikille sopimuksen liittyneille maille - ehkä Suomea lukuun ottamatta - sopisi hyvin, että Ahvenanmaan demilitarisoinnista voitaisiin myös sinänsä luopua turvallisuuspoliittisin perustein. Saarien demilitarisointi ei lisää läntisen yhteisön turvallisuutta Itämerellä, päinvastoin. Monet maat pitävät demilitarisoinnin purkamista jo toivottavana, Viro sekä myös muut Baltian maat esimerkkinä.

Vuoden 1940 sopimuksen ensimmäiseen artiklaan on kirjattu Neuvostoliiton vaatimuksesta: 

Suomi sitoutuu demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi.

Tämä merkitsee myöskin, ettei Suomi eivätkä muutkaan valtiot saa Ahvenanmaan saarten vyöhykkeellä tai sinne rakentaa mitään sotilas- tai laivastorakennusta tai -tukikohtaa, mitään sotilasilmailurakennusta tai -tukikohtaa eikä mitään muutakaan sotilastarkoituksiin käytettävää laitetta ja että saarilla olevat tykkiperustat on hävitettävä.

Vuoden 1940 sopimuksen kolmas artikla on mielenkiintoisin:

Neuvostoliitolle myönnetään oikeus pitää Ahvenanmaan saarilla oma konsulinvirastonsa, jonka toimivaltaan, tavanomaisten konsulintehtävien lisäksi, kuuluu valvoa, että tämän sopimuksen 1 artiklassa määrättyjä, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan.

Niissä tapauksissa, jolloin Neuvostoliiton konsuliedustaja havaitsee seikkoja, jotka hänen käsityksensä mukaan ovat ristiriidassa tässä sopimuksessa olevien, Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevien määräysten kanssa, hänellä on oikeus tehdä Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen välityksellä Suomen viranomaisille ilmoitus yhteisen tutkimuksen suorittamisesta.

Vuoden 1940 sopimus rajoittaa Suomen itsemääräämisoikeutta ja se on ainoa jäljellä oleva sopimus toisen maailmansodan ajoilta, jossa toiselle valtiolle annetaan konsuliedustajan kautta oikeus valvoa toisen valtion aluetta. Jostakin syystä Suomi ei mitätöinyt tuota sopimusta samaan aikaan, kun se mitätöi Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklat vuonna 1990.

Palaan Venäjän oikeuteen pitää konsulivirastoa Ahvenanmaalla valvomassa Suomeen kuuluvan alueen demilitarisointia myöhemmin tässä kirjoituksessa.

                                                                                         ****

Kuten Ahvenanmaan demilitarisointi ei kestänyt ensimmäisen maailmansodan painetta, ei se kestänyt sen paremmin toisen maailmansodankaan.

Itseasiassa Suomi ja Ruotsi sopivat jo 1930-luvulla ennen maailmansotaa yhdessä Ahvenanmaan linnoittamisesta. Ahvenanmaan puolustus hoidettaisiin yhteisvoimin, Suomen armeijan ja Ruotsin laivaston avulla. Hanke kuitenkin kaatui, kun Ruotsin haluamaa hyväksyntää demilitarisoinnin purkamiselle ei ymmärrettävästi saatu Neuvostoliitolta.

Toisen maailmansodan ja talvisodan alettua Suomi ja Ruotsi kuitenkin miinoittivat yhdessä Ahvenanmaan ja Ruotsin välisen merialueen estääkseen Neuvostoliiton laivaston pääsyn Pohjanlahdelle. Joulukuun alussa 1939 Suomi miehitti Ahvenanmaan rannikkotykistöllä ja manner-Suomesta tuodulla jalkaväellä.

Suomi myös linnoitti Ahvenanmaata talvisodan aikana rakentamalla seitsemän linnoitettua patteria rannikkotykistöille.

Linnoittamista jatkettiin talvisodan loputtua aina keskikesään 1940 saakka ja siis lähelle sitä ajankohtaa, jolloin Suomi joutui solmimaan Neuvostoliiton kanssa sopimuksen Ahvenanmaan demilitarisoinnista päivämäärällä 11.10.1940.

Lyhyen rauhanajan jälkeen Suomi aloitti uudestaan Ahvenanmaan miehittämisen 22.6.1941, siis samana päivänä kuin Hitler aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. 

Suomella oli ennalta tiedossa, milloin Saksan oli määrä hyökätä Neuvostoliittoon ja mistä lähtien Suomen oli varmistettava Ahvenanmaan pysyminen sotilaallisessa hallinnassaan.

Nopeus ja kilpajuoksu demilitarisoidun Ahvenanmaan sotilaalliseen haltuunottoon oli ratkaisevaa lähes 80 vuotta sitten. Nopeus on ratkaisevaa korostetusti nytkin. Nopeus demilitarisoitujen saarien sotilaalliseen haltuunottoon on oleellinen peruste Ahvenanmaan turvallisuusvaikutuksia käsiteltäessä.

                                                                                         ****

Ahvenanmaalla on vain noin 29 500 asukasta. 

Neuvostoliitolla ja Venäjällä on ollut Ahvenanmaalla konsulin johtama konsulivirasto koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan lokakuusta 1944 lukuun ottamatta ajankohtaa kesäkuusta 1998 kesäkuuhun 2003, jolloin Ahvenanmaalla ei ollut konsuliedustajaa.

Konsulin saapuminen viiden vuoden tauon jälkeen kesäkuussa 2003 takaisin Ahvenanmaalle oli turvallisuuspoliittinen asia, ei suinkaan Venäjän talouden vahvistumisen mahdollistama kysymys, kuten Suomessa aikanaan arveltiin. Venäjä oli muovailemassa länsirajan turvallisuuspolitiikkaansa uudelleen Vladimir Putinin tultua valituksi presidentiksi vuonna 2000, ja kun Nato alkoi laajentua kohti Venäjän rajoja myös Itämerellä. 

Noita Venäjän tekemiä pieniä turvallisuuspoliittisia yksityiskohtia ei tuolloin ennen vuotta 2008 osattu lukea lännessä oikein.

Venäjällä oli jälleen konsuliedustajan johtama konsulivirasto Ahvenanmaalla 2003, kun Baltian maista tuli Naton jäsenmaita 29.3.2004 ja kun virallinen päätös maiden hyväksynnästä Nato-jäseneksi tehtiin Prahan huippukokouksessa 21.11.2002. Baltian Nato-jäsenyyksien myötä myös Suomessa virisi laaja Nato-keskustelu syksyllä 2003.

Maarianhaminan konsulaattiin Venäjä on sijoittanut runsaasti henkilökuntaa huomioiden Ahvenanmaan vähäinen asukaslukumäärä ja konsulaatin tavanomaisten tehtävien työvoimatarve. 

Ahvenanmaan konsulaatti on tosiasiallisesti Venäjän valvonta- ja tiedustelukeskus itsenäisen Suomen maaperällä. Venäjälle konsulaatti on yksi väline varmistaa Ahvenanmaan demilitarisointi vuoden 1940 sopimuksen mukaisesti: "konsulaatin kuuluu valvoa, että Ahvenanmaan saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan".

Konsulaatti on osa Venäjän valvontakoneistoa saarella, jonka tavanomaiset konsulitehtävät voitaisiin hoitaa hyvin Venäjän Turun konsulaatista, joka toimii Venäjän pääkonsulaattina Suomessa.

Erityisen ikävää tässä konsulaattiasiassa on se, että Ahvenanmaan maakuntahallinto sallii itse asiassa venäläisille "diplomaateille" vapaammat mahdollisuudet harjoittaa heidän haluamaansa toimintaa kuin mitä Suomen puolustusvoimilla on Ahvenanmaalla mahdollisuus.

Venäjän Ahvenanmaan konsulaatti tietää ja tuntee Ahvenanmaan hyvin myös sotilaallisista lähtökohdista. Uskallan väittää, että Venäjän konsulaatti Ahvenanmaalla tietää Ahvenanmaan asiat paremmin kuin Suomen puolustusvoimat. 

                                                                                         ****

Ahvenmaa on yksi Itämeren kolmesta strategisesta pisteestä, joiden hallinnalla on suuri merkitys koko Itämeren sotilaalliseen hallintaan. Kaksi muuta pistettä ovat Tanskalle kuuluva Bornholm ja Ruotsille kuuluva Gotlanti. Tanska, Ruotsi ja Suomi ovat saarineen samassa veneessä.

Bornholm on Nato-saari, jonka turvallisuus on taattu Nato-voimin. Gotlannin turvallisuutta harjoiteltiin Aurora 17 -sotaharjoituksen yhteydessä mukaan lukien ilmatorjuntaohjuspuolustusta, vaikka Öölannin saaret saivat korvata Gotlannin pitkän kantaman Patriot-ilmatorjuntaohjusten harjoittelupaikkana. 

Aurora-sotaharjoitus osoitti, että Yhdysvallat on sitoutunut sotilaallisiin toimiin, joilla Gotlanti pidetään Ruotsin hallinnassa.

Aurora-harjoituksessa oli myös toinen ranskalainen pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, joka oli sijoitettuna Tukholman alueelle. SAMP/T-järjestelmän tarkempaa sijaintia ei ole kerrottu eikä myöskään sitä, olisiko järjestelmän sijainnin puolesta kyetty harjoittelemaan ilmatorjuntaa Ahvenanmaan yllä.

Näistä Itämeren kolmesta strategisesta pisteestä Ahvenanmaan turvallisuus on tällä hetkellä heikoimmin järjestetty. Ahvenanmaata voidaan pitää turvallisuusriskinä.

En käsittele tässä luvussa Ahvenanmaan saarien sotilaallisen hallinnan merkitystä Itämeren merialueen ja Suomenlahden hallinnalle vaan saarien merkitystä manner-Suomen ja myös manner-Ruotsin turvallisuudelle. Tuo on tähän saakka jäänyt suomalaisessa Ahvenanmaata koskevassa turvallisuuskeskustelussa huomiotta. Edes toisen maailmansodan aikaisia asioita Suomessa ei enää muisteta esimerkkinä, Oolannin sodasta nyt puhumattakaan.

Suomi ei paljonkaan välittäisi itse Ahvenanmaan alueen ja sen 29 500 asukkaan joutumista vaikkapa Venäjän sotilaalliseen vaikutuspiiriin, ellei Suomi samalla menettäisi osaa länsirannikolla olevien merkittävien alueiden sotilaallisen turvallisuuden ja Itämeren huoltoreittien hallinnasta.

Ahvenanmaa on pullonkorkki, jossa itse pullo on Pohjanlahti. Jos et kykene pitämään korkkia kiinni, et hallitse pullon sisältöä ja siis Pohjanlahtea. 

Suomella ja Ruotsilla on kokemusta Oolannin sodasta jo yli 150 vuoden takaa, jolloin Iso-Britannia pääsi Pohjanlahdelle ja Pohjanlahden suomalaiskaupunkien - Uudenkaupungin, Porin, Raahen, Kokkolan, Pietarsaaren jne. - kohtalo oli Iso-Britannian valinnassa.

Edelleen Pohjanlahti on sekä Suomelle että Ruotsille sotilaallisesti herkkää aluetta. Ahvenanmaa ratkaisee Pohjanlahden ja sen rannikkoseutujen kohtalon molemmissa maissa. Suomelle merkittävin osuus vientiteollisuudesta on Pohjanlahdella Turusta pohjoiseen lukien.

Suomen ja Ruotsin lähtökohta sotilaallisessa varautumisessa on ollut, ettei mahdollinen vihollinen hyökkäisi Suomeen tai Ruotsiin Pohjanlahden kautta. Suomen ja Ruotsin puolustuslähtökohta on ollut, ettei mahdollisen vihollisen sota-aluksilla ole pääsyä Pohjanlahdelle Ahvenmaan länsi- eikä itäpuolelta.

Ahvenanmaan demilitarisoitu alue on kuitenkin kuvan 1 mukaisesti lähes 2/3-osaa alueen leveydestä Ruotsin mantereelta Suomen manterelle. Vaatii suuria ponnisteluja estää tuon demilitarisoidun alueen kautta tapahtuvaa sotavoimien vihamielistä siirtoa Pohjanlahdelle. Saaristoalue on kaikin puolin haastava puolustaa.

                                                                                         ****

Suomi ei ole varautunut merelliseen hyökkäykseen takaovesta Pohjanlahden kautta. Suomi ja Ruotsi eivät ole riittävästi varautuneet suluttamaan demilitarisoitua Ahvenanmaata.

Suomi ei ole varautunut etelämpänä Itämerellä olevista merialuksista - etenkin sukellusveneistä - laukaistavien ballististen eikä risteilyohjusten kulkureittiin demilitarisoidun Ahvenanmaan muodostavan yli 100 kilometriä leveän käytävän kautta. 

Risteilyohjukset ohjelmoidaan kulkemaan sieltä, missä ilmatorjunta on heikointa. Risteilyohjuksen kulkema matka ei ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on siis vastapuolen ilmatorjunnan kyvykkyys, minkä perusteella ohjuksen kulkureitti valitaan. Ahvenanmaalla ei ole ilmatorjuntaa. Pullonkorkki on auki ohjuksille ja Pohjanlahti voi vuotaa.

Ahvenanmaan ilmatorjunnan lisäksi toinen asia Suomelle manner-Suomen turvaamisessa on vihollismerivoimien pääsyn estäminen suojaamaattomalle Pohjanlahdelle. Suomelle olisi tuhoisaa, jos vihollismaan laivasto sukellusveneet mukaan lukien kykenisi pääsemään laajamittaisesti Pohjanlahdelle.

Venäjä on ottanut eteläisen Selkämeren Ahvenanmaan pohjoispuolella yhdeksi erityisalueeksi. Venäjän sotilaskartoissa tuo alue on uhkasinistetty liitteenä olevan kuvan mukaisesti (kuva 3). Tuolla sinistetyllä alueella Ruotsin Gävle ja Suomen Pori on merkitty sinisellä pisteellä. Toinen Suomeen liittyvä uhkasinistetty alue on Rovaniemen tienoilla sekin Ruotsin alueelle yltäen.

Jos Itämeri olisi sota- tai kriisitilanteessa blokattu etelämmässä poikki niin, etteivät laivayhteydet toimisi Tanskan salmien kautta, eteläisen Suomen huoltoreitit siirtyisivät Ruotsista Pohjanlahden kautta Suomeen, esimerkiksi Ruotsin Gävlen ja Suomen Porin syväsatamien välille. Huoltoreittien tulee aina olla toimivia myös Pohjanlahden yli.

Ahvenanmaassa kyse ei siis ole itse Ahvenanmaan turvallisuudesta, vaan sen muodostamasta turvallisuusriskistä Suomelle ja Ruotsille myös Pohjanmeren kautta. Mikään ei ole muuttunut reilussa 150 vuodessa Oolannin sodan ajoista Ahvenanmaata ajatellen.

                                                                                         ****

Vuosien 2012-15 puolustusvoimauudistuksessa myös Suomen merivalvonta järjestettiin uudelleen. Vuodesta 2013 Suomenlahden merivalvonta on keskitetty Upinniemen merivalvontakeskukseen.

Meripuolustusalueiden lakkauttamisen myötä merivalvontaa toteutetaan Rannikkoprikaatin Upinniemen merivalvontakeskuksessa sekä Rannikkolaivaston merivalvonta-asemalla Turun Pansiossa. Rajavartiolaitoksen merivartioasemia on toki edelleen ripoteltu pitkin rannikkoa myös Pohjanlahdelle.

Pohjanlahdella ei ole Merivoimien merivalvonnan henkilö- eikä hallintokoneistoa. Rannikkolaivaston tukikohdat sijaitsevat siis Turussa ja Kirkkonummella, rannikkoprikaati niin ikään Kirkkonummen Upinniemessä. Uudenmaan prikaati, joka kouluttaa rannikkojääkärijoukkoja, toimii Raaseporissa, siis Suomenlahdella sekin.

Suomi on panostanut meripuolustuksessaan vain Suomenlahteen. Suomen puolustus ajattelee, että Ahvenanmaan korkki pysyy kiinni ja vain alle kolmannes Suomen merirannikosta Turusta itään tarvitsee aktiivista meripuolustusta.

Suomi on lähtenyt siitä, että Ahvenanmaan kautta ei mahdollisella vihollisella ole pääsyä Pohjanlahdelle, ja Suomen puolustus on rakennettu pitkälti tuon olettaman pohjalle. Linjaus tehtiin jo ennen Krimin valtausta eikä sitä ole muutettu vuoden 2014 jälkeen tehdyissä uhkakuvatarkastuksissa.

                                                                                         ****

Demilitarisoitu Ahvenanmaa on tällä hetkellä Suomen puolustuksen alueellinen riskitekijä numero yksi. 

Huhtikuussa 2014 Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi kapteeniluutnantti Alexander Lindgrenin laatiman tutkielman otsikolla "Valmiuden kohottaminen Ahvenanmaan demilitarisoidulla vyöhykkeellä" (E4395, EUK66).

Tutkielmassa Lindgren käsittelee, miten Suomi voi oikeutta rikkomatta toimia, jos Ahvenanmaan saarten rauha on uhattuna. Lindgren käsittelee demilitarisointisopimuksia ja Suomen mahdollisuuksia toimia sotilaallisesti sopimusten pohjalta.

Lindgrenin tutkielma on hyvä ja se on syytä lukea.

Puolustusministeriö julkaisi 17.4.2015 selvityksen otsikolla "Puolustusvoimille säädettyjen, muiden viranomaisten tukemiseen liittyvien tehtävien toimeenpano Ahvenanmaalla" (HARE PLM001:00/2014 ja HARE PLM001:00/2014, lausuntoliite), jossa käsiteltiin  puolustusvoimien osallistumista puolustusvoimille säädettyihin virka-apu- ja muihin tehtäviin, jotka liittyvät muiden viranomaisten tukemiseen Ahvenanmaalla ottaen huomioon maakunnan erityisasema.

Verrattuna Lindgrenin tutkielmaan, puolustusministeriön laatima selvitys on heikkotasoinen. Ehkäpä oli Ruotsalaisesta kansanpuolueesta olevan puolustusministerin päämäärä, ettei Puolustusvoimien toimintamahdollisuuksia Ahvenmaalla käsitelty tuossa selvityksessä kovinkaan perusteellisesti.

Suomalaisessa puolustusajattelussa on Ahvenanmaan turvallisuuden suhteen kaksi perusvirhettä, jotka toistuvat poliitikkojen lausunnoissa.

Presidentti Niinistö: ”Keskustelu täytyy aloittaa ahvenanmaalaisten kanssa, sillä asia koskee ensisijaisesti heitä.” (IS 18.10.2016).

Pääministeri Sipilä: ”Ahvenanmaa on demilitarisoitu vyöhyke ja sodan aikana puolueeton. En näe mitään syytä muuttaa tätä.” (MTV3 18.10.2016).

Perusongelma suomalaisessa Ahvenanmaa-keskustelussa on, että Ahvenanmaan demilitarisoinnin vaikutukset nähdään vain itse Ahvenanmaan turvallisuuteen vaikuttavana, ei niinkään manner-Suomen turvallisuuteen vaikuttavana. Toinen ongelma on, että demilitarisointisopimukset nähdään kiveen hakattuina niin, ettei niiden muutosta sallita edes tarkasteltavan. 

Ahvenanmaan demilitarisointikysymys ei ole vain ahvenanmaalaisten oma asia, vaan se on Suomen ja koko Itämeren ympäristön turvallisuusasia. Presidenttimme oli väärässä sanoessaan demilitarisointiasian koskevan vain ahvenanmaalaisia.

                                                                                         ****

Mitä nyt Suomen pitäisi tehdä Ahvenanmaalla turvatakseen oman manner-Suomen turvallisuutensa? Mitä nyt Suomi voi ylipäätään tehdä Ahvenanmaalla turvatakseen oman turvallisuutensa?

Yksikään sotilasjohtaja Suomessa ei voi sanoa ja vakuuttaa, että Ahvenanmaan turvallisuusasiat olisivat tällä hetkellä kunnossa. Toimenpiteitä siis tarvitaan.

Oleellisinta on varmistus, että Pohjanlahti pysyy Suomen ja Ruotsin sisämerenä, jonne muiden maiden sotavoimilla ei ole asiaa ilman Suomen tai Ruotsin lupaa. Tarkoin vartioitu portti on Ahvenanmaan saaristo.

Demilitarisointiin liittyvät sopimukset ovat poliittisia, ja niiden muuttaminen tai kumoaminen on poliittinen kysymys, ei tekninen pykäläkysymys.

Demilitarisointisopimuksia ei tässä tilanteessa ole syytä julistaa pätemättömiksi, mutta niiden tulkintaa on syytä Suomen aloitteesta muuttaa vanhasta.

Tulkintamuutoksissa Suomen on syytä lähteä vahvistamaan niitä sotilaallisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan Ahvenanmaan saarten pysyminen sotatoimien ulkopuolella sota- ja kriisitilanteessa. Vastuu tuosta on Suomella.

Kansainliiton sopimus vuodelta 1921 ei ole ongelma. Ne Nato-maat ja Ruotsi, jotka ovat mukana sopimuksessa, hyväksyisivät ilomielin ne toimenpiteet, joita Suomi esittäisi Ahvenanmaan demilitarisoinnin vahvistamiseksi ja jotka poikkeaisivat vuoden 1921 sopimuksen teknisistä rajoitteista.

Ongelmaksi Suomi todennäköisesti asettaisi Venäjän ja Venäjän kanssa vuonna 1940 solmitun sopimuksen.

Jos Suomi olisi sopinut tarvittavat muutostulkinnat aluksi Nato-maiden ja Ruotsin kanssa, se loisi Venäjälle painetta hyväksyä Suomen esitykset. Kenties vastustavalta Venäjältä voisi sitten kysyä, eikö Venäjä halua niitä valvonta- ja varautumistoimenpiteitä, joilla Suomi pyrkii varmistamaan Ahvenanmaan demilitarisointia?

Venäjälle esitettynä Suomi voisi käyttää diplomaattisia sanankäänteitä: "Itämeren turvallisuustilanteen pitämiseksi vakaana Suomen on syytä varmistaa omalta osaltaan, että Ahvenanmaan demilitarisointi on varmennettu ja Suomella on riittävä kyky puolustaa Ahvenanmaan pysymistä sotilaallisesti koskemattomana kaikissa tilanteissa."

Suomella ja Ruotsilla tulee olla kattava ilma- ja meritilan valvonta Suomen Turusta Ruotsin Kapellskäriin. Yksikään risteilyohjus tai sukellusvene minisukellusveneestä nyt puhumattakaan ei saa ylittää tuota valvontaverkostoa Suomen ja Ruotsin tietämättä.

Suomella pitää olla puolustussuunnitelma siltä varalta, että jokin vihollismielinen haluaisi tuoda "vihreitä ukkeleita" muutaman tunnin varoajalla Ahvenanmaalle. Suomella pitää olla puolustussuunnitelma ilmatorjunnalle, joka pystyy eliminoimaan myös Ahvenanmaan ilmatilaan tulevat risteilyohjukset. Suomella pitää olla puolustussuunnitelma, joilla se pystyy eliminoimaan Ahvenanmaan merialueelle tulevat vihollismieliset merialukset, siis myös sukellusveneet.

Suomen tulee ensiksi mitoittaa Ahvenanmaan puolustustarpeet ja vasta sen jälkeen katsoa, mitä se poliittisesti ja Ahvenanmaata koskevien demilitarisointisopimusten puolesta vaatii. Tuo on se ainoa oikea päämäärähakuinen marssijärjestys.

Nykysotatekniikka huomioiden Ahvenanmaalle ei tarvita pysyviä puolustuslaitteita eikä edes paikan päällä tapahtuvaa ennakkoharjoittelua.

Venäjäkin on joutunut miettimään Ahvenanmaata koskevat sotilaalliset toimenpiteet kuivaharjoitteluna siltä pohjalta, mitä tietoa sen konsulaatin "diplomaatit" ovat Ahvenanmaalta Venäjälle toimittaneet. Suomelle pitää olla riittävää sama omalla maaperällä.

                                                                                         ****

Lopuksi pieni neuvo ahvenanmaalaisille:

Ruotsin alaisuudessa Ahvenanmaa ei olisi koskaan saanut vastaavaa itsehallintoa kuin mitä se on Suomen alaisuudessa saanut.

Suomen Puolustusvoimien olemassaolo Ahvenanmaalla vahvistaa ja varmistaa Ahvenanmaan itsehallintoa, ei missään nimessä päinvastoin.

Ahvenanmaalaisten etu ei ole käyttää Venäjää ja Venäjän konsulaattia vääntövälineenä Suomea kohtaan varmistamaan Ahvenanmaan itsehallintoa. Olisi Venäjän etujen mukaista, että Ahvenanmaa olisi helposti otettavissa sotilaalliseen haltuun. Tuo asia on ahvenanmaalaisten syytä muistaa.

Ahvenanmaan itsehallinto varmistuu parhaiten ilman Venäjää ja pitämällä huoli, että Puolustusvoimillamme on riittävät mahdollisuudet varmistaa Ahvenanmaan autonominen asema.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on pitänyt tärkeää Ahvenanmaan puolustusasiaa esillä kiitettävästi, josta hänelle suuret kiitokset. Sen sijaan muut poliitikot ovat pyrkineet päinvastaiseen, mistä heille suuret moitteet. 

                                                                                         ****

Ranskan kieltä osaaville hyvä lukukokemus Ahvenanmaasta olisi varmasti netistä löytyvä laaja, 286 sivua käsittävä julkaisu otsikolla ”La question des Îles Åland. Hier, aujourd’hui et demain”. Vapaasti Suomennettuna ”Ahvenanmaan saarien kysymys. Eilen, tänään, huomenna”. Julkaisu löytyy täältä. Julkaisuun on liitetty laajasti Ahvenmaata koskevia arkistodokumentteja, joita olen käyttänyt hyväksi tässä kirjoituksessa. Itse en osaa ranskaa.

]]>
28 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244194-ahvenanmaa-on-suomen-puolustuksen-keskeisin-riskitekija-ja-samalla-uhkatekija#comments Ahvenanmaan puolustaminen Demilitarisointi Nato Turpo Venäjän uhka Mon, 09 Oct 2017 19:03:51 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244194-ahvenanmaa-on-suomen-puolustuksen-keskeisin-riskitekija-ja-samalla-uhkatekija
Trollaamista suurlähettilästasolla http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244074-trollaamista-suurlahettilastasolla <p>Blogikirjoitus julkaistaan venäjäksi lähiaikoina / Перевод блога на русский язык будет опубликован в ближайшее время</p><p>Uusi Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsov osoitti paitsi suomen myös Suomi -osaamista. Toisin kuin kielitaito, se osaaminen ei näytä hänellä ruostuneen.</p><p>Kuznetsovin <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005398069.html">varsin voimakas esiintulo</a> nimenomaan Ilta-Sanomien haastateltavana (hänen edeltäjänsä Aleksandr Rumjansev antoi haastattelun YLE:lle sekä Uudelle Suomelle) on merkki, johon pitää kiinnittää huomiota.</p><p>Venäjän suurlähettiläs on mediaseksikäs jo virkansa puolesta. Siksi taipaleen alussa hänellä on takuulla mahdollisuus valita, kenen kanssa hän menettää &rdquo;neitsyytensä&rdquo; ensimmäisessä haastattelussaan. Joten, olisi tämän haastattelun taustalla käytännössä mitä tahansa, Ilta-Sanomien valinta kanavaksi ei ole sattuma.</p><p>Suurlähettiläs Kuznetsov osoittaa näin viestinsä tietylle taholle &mdash; kyseessä on Suomen kansa. Kansaan se raamikas uradiplomaatti vetoaa suoraan ja diplomaattina hyvin mutkattomasti. Mutta rivien välistä lukemisen taito on syytä ottaa tässä kuitenkin käyttöön. Suurlähettilään sanomisiiin on ujutettu psykologisen vaikuttamisen elementit, joiden on tarkoitus puhuttaa tavallista ihmistä.</p><p>Vaikka tässä heti alussa:</p><p>&rdquo;<em>Sanon avoimesti, että tuntuu loukkaavalta ja katkeralta, kun on viime aikoina kuullut kysyttävän, pitääkö naapuriemme pelätä Venäjää. Kaikki tervejärkiset ihmiset käsittävät, että se on täyttä pötyä</em>&rdquo;. &mdash; Kuznetsov ikään kuin tuohtuu hyvin kansanomaiseen tyyliin. Tosiasiassa kyseessä on manipulaatio, jossa lukijalle esitetään ehto: jos luokittelet itseäsi tervejärkiseksi, niin et pelkää Venäjää. Jos pelkäät, olet, m-m, jotain muuta. Käsi ylös, kuka haluaa olla &rdquo;muuta&rdquo;? No tuskin kukaan.</p><p>Myöhemmin Kuznetsov vahvistaa tätä &rdquo;tervejärkisten&rdquo; ja &rdquo;muiden&rdquo; jakoa viitaten siihen, että &rdquo;kaikki mielipidetutkimukset osoittavat, että Suomen kansan enemmistö on sitä mieltä, että Suomen johdon tähän asti harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikka ei vain turvaa parhaalla tavalla maan kansallisia etuja, vaan on edelleen myös varteenotettava vakauttava tekijä Itämerellä. Minä tuen tätä näkökulmaa.&rdquo; Väite kyllä pitää paikkansa. Mutta samassa haastattelussa edellä lainatun lauseen kanssa tämä lause ikään kuin rakentaa yhtälön &rdquo;tervejärkiset eivät pelkää Venäjää = enemmistö Suomen kansaa ei haluaa NATO:on&rdquo;. Näin enemmistöstä leivotaan tervejärkisiä ja jako syvenee. Samaan syssyyn tervejärkisen kansan enemmistön kanssa viedään myös päättäjät, etenkin presidentti Niinistö transpondereineen.</p><p>Toinen vahva vaikuttava elementti on vastakkainasetteluun perustuva Suomelle Kuznetsovin antama kehu. HYVÄ Presidentti Niinistö transpondereineen asetetaan &rdquo;NATO kumppaniamme&rdquo; vastaan. Suomen ja Venäjän HYVIÄ suhteita ylistetään, mutta samalla mainitaan maat, joissa &rdquo;hillitön russofobia on nostettu valtionpolitiikan asemaan&rdquo; sekä päivitetään että aikomus viisumijärjestelyjen yksinkertaistamisesta törmää vastaukseen, että &rdquo;ilman Brysselin hyväksyntää se on mahdotonta&rdquo;.</p><p>Näillä keinoin suurlähettiläs rakentaa Suomen luetuimman median sivuille kuvan siitä, että Venäjä ei ole niin paha piru kuin siitä maalataan. Samalla hän näyttää voimansa &mdash; eikä vain sanoin. Haastattelua säestää erittäin selkeä kuvakieli. Kaikessa kolmessa kuvassa esiintyy seisten ja istuen&nbsp; äijämäisen varma isäntä &mdash; mikä ilmenee parhaiten aukeaman istumakuvan &rdquo;manspreadissa&rdquo;.</p><p>Lukijalle välittyvä kokonaissanoma voi kuitata siis näin: olette HYVIÄ, kun toimitte hyväksymällämme tavalla, mutta varokaa tapojenne muuttamista &rdquo;muiden mukaan&rdquo;. Kuinka tämän ottaa vastaan tavallinen lukija, jolle se sanoma on osoitettu?</p><p>Itse en tavallisena lukijana malttanut olla vastaamatta lukemaani blogilla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Blogikirjoitus julkaistaan venäjäksi lähiaikoina / Перевод блога на русский язык будет опубликован в ближайшее время

Uusi Venäjän suurlähettiläs Pavel Kuznetsov osoitti paitsi suomen myös Suomi -osaamista. Toisin kuin kielitaito, se osaaminen ei näytä hänellä ruostuneen.

Kuznetsovin varsin voimakas esiintulo nimenomaan Ilta-Sanomien haastateltavana (hänen edeltäjänsä Aleksandr Rumjansev antoi haastattelun YLE:lle sekä Uudelle Suomelle) on merkki, johon pitää kiinnittää huomiota.

Venäjän suurlähettiläs on mediaseksikäs jo virkansa puolesta. Siksi taipaleen alussa hänellä on takuulla mahdollisuus valita, kenen kanssa hän menettää ”neitsyytensä” ensimmäisessä haastattelussaan. Joten, olisi tämän haastattelun taustalla käytännössä mitä tahansa, Ilta-Sanomien valinta kanavaksi ei ole sattuma.

Suurlähettiläs Kuznetsov osoittaa näin viestinsä tietylle taholle — kyseessä on Suomen kansa. Kansaan se raamikas uradiplomaatti vetoaa suoraan ja diplomaattina hyvin mutkattomasti. Mutta rivien välistä lukemisen taito on syytä ottaa tässä kuitenkin käyttöön. Suurlähettilään sanomisiiin on ujutettu psykologisen vaikuttamisen elementit, joiden on tarkoitus puhuttaa tavallista ihmistä.

Vaikka tässä heti alussa:

Sanon avoimesti, että tuntuu loukkaavalta ja katkeralta, kun on viime aikoina kuullut kysyttävän, pitääkö naapuriemme pelätä Venäjää. Kaikki tervejärkiset ihmiset käsittävät, että se on täyttä pötyä”. — Kuznetsov ikään kuin tuohtuu hyvin kansanomaiseen tyyliin. Tosiasiassa kyseessä on manipulaatio, jossa lukijalle esitetään ehto: jos luokittelet itseäsi tervejärkiseksi, niin et pelkää Venäjää. Jos pelkäät, olet, m-m, jotain muuta. Käsi ylös, kuka haluaa olla ”muuta”? No tuskin kukaan.

Myöhemmin Kuznetsov vahvistaa tätä ”tervejärkisten” ja ”muiden” jakoa viitaten siihen, että ”kaikki mielipidetutkimukset osoittavat, että Suomen kansan enemmistö on sitä mieltä, että Suomen johdon tähän asti harjoittama sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikka ei vain turvaa parhaalla tavalla maan kansallisia etuja, vaan on edelleen myös varteenotettava vakauttava tekijä Itämerellä. Minä tuen tätä näkökulmaa.” Väite kyllä pitää paikkansa. Mutta samassa haastattelussa edellä lainatun lauseen kanssa tämä lause ikään kuin rakentaa yhtälön ”tervejärkiset eivät pelkää Venäjää = enemmistö Suomen kansaa ei haluaa NATO:on”. Näin enemmistöstä leivotaan tervejärkisiä ja jako syvenee. Samaan syssyyn tervejärkisen kansan enemmistön kanssa viedään myös päättäjät, etenkin presidentti Niinistö transpondereineen.

Toinen vahva vaikuttava elementti on vastakkainasetteluun perustuva Suomelle Kuznetsovin antama kehu. HYVÄ Presidentti Niinistö transpondereineen asetetaan ”NATO kumppaniamme” vastaan. Suomen ja Venäjän HYVIÄ suhteita ylistetään, mutta samalla mainitaan maat, joissa ”hillitön russofobia on nostettu valtionpolitiikan asemaan” sekä päivitetään että aikomus viisumijärjestelyjen yksinkertaistamisesta törmää vastaukseen, että ”ilman Brysselin hyväksyntää se on mahdotonta”.

Näillä keinoin suurlähettiläs rakentaa Suomen luetuimman median sivuille kuvan siitä, että Venäjä ei ole niin paha piru kuin siitä maalataan. Samalla hän näyttää voimansa — eikä vain sanoin. Haastattelua säestää erittäin selkeä kuvakieli. Kaikessa kolmessa kuvassa esiintyy seisten ja istuen  äijämäisen varma isäntä — mikä ilmenee parhaiten aukeaman istumakuvan ”manspreadissa”.

Lukijalle välittyvä kokonaissanoma voi kuitata siis näin: olette HYVIÄ, kun toimitte hyväksymällämme tavalla, mutta varokaa tapojenne muuttamista ”muiden mukaan”. Kuinka tämän ottaa vastaan tavallinen lukija, jolle se sanoma on osoitettu?

Itse en tavallisena lukijana malttanut olla vastaamatta lukemaani blogilla.

 

]]>
37 http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244074-trollaamista-suurlahettilastasolla#comments Kotimaa EU ja Venäjä Turpo Sat, 07 Oct 2017 16:55:43 +0000 Polina Kopylova http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244074-trollaamista-suurlahettilastasolla
Presidentinvaalit, inhottavat kysymykset http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244026-presidentinvaalit-inhottavat-kysymykset <p>Olen viime aikoina huvikseni ja paremman tekemisen puutteessa kysellyt kansanedustajilta ja muilta politiikan pellervoilta kysymyksiä, joihin en ole saanut vastauksia. Haastan ulkoturvallisuudesta kiinnostuneet tekemään kysymyksiä, joita media voi huoletta täältä bongata ja haastaa niillä presidenttiehdokkaat.&nbsp;</p><p>Tuossa muutama inhottava, joihin en ole saanut perusteltua vastausta:</p><p>1. Kuinka paljon Suomen viennistä ja tuonnista kulkee merikuljetuksina? Miten olet ajatellut turvata Suomen päivittäismeriliikenteen sodan aikana esimerkiksi Kaliningradin kohdalla?</p><p>2. Monta Itämerellä toimimaan kykenevää sota-alusta Suomella on tällä hetkellä ja monta tulevaisuudessa? Mikä on suomalaisten sotilaskoneiden ja sota-alusten odotettavissa oleva elinikä Itämerellä ja erityisesti Kaliningradin kohdalla?</p><p>3. Miten olet ajatellut turvata infrastruktuurin ja sotilaskohteet kaukaa ammuttavien ohjusten varalta?</p><p>4. Onko Suomella Nato-optiota ja mikä on sen sisältö? Onko olemassa jotain ajankohtaa jolloin sitä pitäisi käyttää? Voiko sitä tuossa vaiheessa enää käyttää vai onko jo liian myöhäistä?&nbsp;</p><p>5. Miten olet ajatellut turvata Lapin ja Ahvenanmaan? Millä resursseilla ja kuinka nopeasti resurssit ovat käytössä?</p><p>6. Kuinka kauan olet ajatellut varmuusvarastojen ja sodanajan materiaalin kestävän? Mitä jos suurin osa niistä tuhotaan heti, kaukaa tehdyillä yllätysiskuilla?</p><p>7. Miten olet ajatellut hoitaa kaukaa iskevät viholliskohteet?&nbsp;</p><p>8. Kohdistuuko Suomeen sotilaallista uhkaa? Mitä sitten tehdään kun kohdistuu? Voisiko asioita tehdä ennakkoon ennen kuin välitön uhka iskee päälle?</p><p>9. Auttaako Suomi sotilaallisesti, jos Venäjä hyökkää Baltiaan?</p><p>10. Tiedätkö Venäjän armeijan resurssit ja tiedätkö Suomen?&nbsp;</p><p>11. Ottaen huomioon kaikki edellä mainitut kysymykset, miten uskottavana pidät Suomen kykyä puolustautua yksin Venäjää vastaan?&nbsp;</p><p>Tässä siis vain muutama esimerkki.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen viime aikoina huvikseni ja paremman tekemisen puutteessa kysellyt kansanedustajilta ja muilta politiikan pellervoilta kysymyksiä, joihin en ole saanut vastauksia. Haastan ulkoturvallisuudesta kiinnostuneet tekemään kysymyksiä, joita media voi huoletta täältä bongata ja haastaa niillä presidenttiehdokkaat. 

Tuossa muutama inhottava, joihin en ole saanut perusteltua vastausta:

1. Kuinka paljon Suomen viennistä ja tuonnista kulkee merikuljetuksina? Miten olet ajatellut turvata Suomen päivittäismeriliikenteen sodan aikana esimerkiksi Kaliningradin kohdalla?

2. Monta Itämerellä toimimaan kykenevää sota-alusta Suomella on tällä hetkellä ja monta tulevaisuudessa? Mikä on suomalaisten sotilaskoneiden ja sota-alusten odotettavissa oleva elinikä Itämerellä ja erityisesti Kaliningradin kohdalla?

3. Miten olet ajatellut turvata infrastruktuurin ja sotilaskohteet kaukaa ammuttavien ohjusten varalta?

4. Onko Suomella Nato-optiota ja mikä on sen sisältö? Onko olemassa jotain ajankohtaa jolloin sitä pitäisi käyttää? Voiko sitä tuossa vaiheessa enää käyttää vai onko jo liian myöhäistä? 

5. Miten olet ajatellut turvata Lapin ja Ahvenanmaan? Millä resursseilla ja kuinka nopeasti resurssit ovat käytössä?

6. Kuinka kauan olet ajatellut varmuusvarastojen ja sodanajan materiaalin kestävän? Mitä jos suurin osa niistä tuhotaan heti, kaukaa tehdyillä yllätysiskuilla?

7. Miten olet ajatellut hoitaa kaukaa iskevät viholliskohteet? 

8. Kohdistuuko Suomeen sotilaallista uhkaa? Mitä sitten tehdään kun kohdistuu? Voisiko asioita tehdä ennakkoon ennen kuin välitön uhka iskee päälle?

9. Auttaako Suomi sotilaallisesti, jos Venäjä hyökkää Baltiaan?

10. Tiedätkö Venäjän armeijan resurssit ja tiedätkö Suomen? 

11. Ottaen huomioon kaikki edellä mainitut kysymykset, miten uskottavana pidät Suomen kykyä puolustautua yksin Venäjää vastaan? 

Tässä siis vain muutama esimerkki.

]]>
24 http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244026-presidentinvaalit-inhottavat-kysymykset#comments Presidentinvaali 2018 Turpo Fri, 06 Oct 2017 16:24:16 +0000 pasi majuri http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244026-presidentinvaalit-inhottavat-kysymykset
Ajopuuna liittovaltioon itsenäisyyden turvaamiseksi? http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244021-ajopuuna-liittovaltioon-itsenaisyyden-turvaamiseksi <p>Vasemmistoliiton kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Markus Mustajärvi kirjoitti eilen Facebookissa historiallisesta ja mustasta päivästä. Siis siitä, miten eduskunnan &quot;puolustusvaliokunta hyväksyi EU:n militarisoinnin ja Suomi on siinä täysin rinnoin mukana&quot;. Mustajärvi perää perussuomalaisilta ja siniseltä eduskuntaryhmältä EU-kriittisyyttä ja liittovaltion vastustamista nyt, kun sitä eniten tarvittaisiin. Jättämässään eriävässä mielipiteessä Mustajärvi toteaa, että puolustusrahasto kaventaa kansallista harkintavaltaa puolustussektorilla ja puolustusrahaston kulut tulevat kansallisten puolustusmenojen päälle.</p><p>Puolustusrahasto on jälleen uusi askel liittovaltion suuntaan, kun rauhan projektina alkunsa saanut Euroopan unioni ryhtyy militarisoimaan itseään. Jos yhteisvaluutta euro on ajan saatossa johtanut vaatimuksiin EU:n yhteisestä budjetista ja valtiovarainministeristä, voimme vain arvailla, milloin syvenevän puolustusyhteistyön myötä vaatimuslistalle lisätään myös yhteinen puolustusministeri.</p><p>Jos jollakin lukijoista ei oma polla säteile, niin katsokaa, mitä Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sanoi Unionin tila - puheessaan syyskuussa. Junckerin mukaan vuoteen 2025 mennessä EU:lla pitäisi olla jo täysin yhteinen puolustus, koska &quot;EU tarvitsee sitä ja NATO haluaa sitä.&quot; Suomessa NATO-jäsenyyden kannattajat tukevat turhautuneisuuttaan EU:n yhteispuolustusta, koska jäsenyyden kannatuslukemat polkevat kaikissa merkittävissä mielipidemittauksissa paikallaan. EU:n yhteispuolustus kun olisi selkeästi NATOn eurooppalainen pilari, kuten presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Paavo Väyrynenkin on useaan otteeseen sanonut.</p><p>Euroopan yhteisen puolustuksen tukeminen siksi, että Suomi tarvitsee sitä itsenäisyytensä turvaamiseksi on kaikessa paradoksaalisuudessaan aivan megalomaanista idiotismia. Ei kuoleman pelosta pidä itsemurhaa tehdä, sanoi jo presidentti J.K. Paasikivi aikanaan.</p><p>Keskusteluilmapiiri liittovaltiokehityksen ympärillä on tuskallista seurattavaa. Suomi on lipumassa ajopuuna liittovaltioon, mutta asiasta ei haluta keskustella. Viimeksi eilen politiikkaradiossa keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kuumeni, kun perussuomalaisten kilpasisko Laura Huhtasaari epäili aivan perustellusti EU:n puolustusyhteistyön vievän Suomelta päätösvaltaa myös puolustuksen osalta. Liittovaltomiesten tuska on kova, kun EU natisee liitoksissaan.&nbsp;</p><p>Kaikesta huolimatta Suomesta ollaan tekemässä Kataloniaa, joka herää ehkä vuosikymmenten päästä taistelemaan unohdetusta itsenäisyydestään. Silloin ovat EU-armeijan panssarit jo kaduilla ja liittovaltion poliisi pamputtaa vaaliuurnille pyrkivää kansaa. Suomi-nimisellä valtiolla alkaa olla edessään viimeiset hetket taistella itsenäisyydestään demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin. Tulevat presidentinvaalit ja eduskuntavaalit vuonna 2019 ovat monella tapaa merkittävät vaalit, sillä niissä ratkaistaan itsenäisen Suomen linja ja tulevaisuus.</p><p>Kehotan kaikkia, joille kotimaa on kallis, allekirjoittamaan Paavo Väyrysen kannattajakortin. Laura Huhtasaarta ei saa jättää presidentinvaalidebateissa EU-kritiikissään yksin. 100-vuotias Suomi tarvitsee nyt avointa keskustelua isänmaan ja Euroopan tulevaisuudesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vasemmistoliiton kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Markus Mustajärvi kirjoitti eilen Facebookissa historiallisesta ja mustasta päivästä. Siis siitä, miten eduskunnan "puolustusvaliokunta hyväksyi EU:n militarisoinnin ja Suomi on siinä täysin rinnoin mukana". Mustajärvi perää perussuomalaisilta ja siniseltä eduskuntaryhmältä EU-kriittisyyttä ja liittovaltion vastustamista nyt, kun sitä eniten tarvittaisiin. Jättämässään eriävässä mielipiteessä Mustajärvi toteaa, että puolustusrahasto kaventaa kansallista harkintavaltaa puolustussektorilla ja puolustusrahaston kulut tulevat kansallisten puolustusmenojen päälle.

Puolustusrahasto on jälleen uusi askel liittovaltion suuntaan, kun rauhan projektina alkunsa saanut Euroopan unioni ryhtyy militarisoimaan itseään. Jos yhteisvaluutta euro on ajan saatossa johtanut vaatimuksiin EU:n yhteisestä budjetista ja valtiovarainministeristä, voimme vain arvailla, milloin syvenevän puolustusyhteistyön myötä vaatimuslistalle lisätään myös yhteinen puolustusministeri.

Jos jollakin lukijoista ei oma polla säteile, niin katsokaa, mitä Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sanoi Unionin tila - puheessaan syyskuussa. Junckerin mukaan vuoteen 2025 mennessä EU:lla pitäisi olla jo täysin yhteinen puolustus, koska "EU tarvitsee sitä ja NATO haluaa sitä." Suomessa NATO-jäsenyyden kannattajat tukevat turhautuneisuuttaan EU:n yhteispuolustusta, koska jäsenyyden kannatuslukemat polkevat kaikissa merkittävissä mielipidemittauksissa paikallaan. EU:n yhteispuolustus kun olisi selkeästi NATOn eurooppalainen pilari, kuten presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Paavo Väyrynenkin on useaan otteeseen sanonut.

Euroopan yhteisen puolustuksen tukeminen siksi, että Suomi tarvitsee sitä itsenäisyytensä turvaamiseksi on kaikessa paradoksaalisuudessaan aivan megalomaanista idiotismia. Ei kuoleman pelosta pidä itsemurhaa tehdä, sanoi jo presidentti J.K. Paasikivi aikanaan.

Keskusteluilmapiiri liittovaltiokehityksen ympärillä on tuskallista seurattavaa. Suomi on lipumassa ajopuuna liittovaltioon, mutta asiasta ei haluta keskustella. Viimeksi eilen politiikkaradiossa keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen kuumeni, kun perussuomalaisten kilpasisko Laura Huhtasaari epäili aivan perustellusti EU:n puolustusyhteistyön vievän Suomelta päätösvaltaa myös puolustuksen osalta. Liittovaltomiesten tuska on kova, kun EU natisee liitoksissaan. 

Kaikesta huolimatta Suomesta ollaan tekemässä Kataloniaa, joka herää ehkä vuosikymmenten päästä taistelemaan unohdetusta itsenäisyydestään. Silloin ovat EU-armeijan panssarit jo kaduilla ja liittovaltion poliisi pamputtaa vaaliuurnille pyrkivää kansaa. Suomi-nimisellä valtiolla alkaa olla edessään viimeiset hetket taistella itsenäisyydestään demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin. Tulevat presidentinvaalit ja eduskuntavaalit vuonna 2019 ovat monella tapaa merkittävät vaalit, sillä niissä ratkaistaan itsenäisen Suomen linja ja tulevaisuus.

Kehotan kaikkia, joille kotimaa on kallis, allekirjoittamaan Paavo Väyrysen kannattajakortin. Laura Huhtasaarta ei saa jättää presidentinvaalidebateissa EU-kritiikissään yksin. 100-vuotias Suomi tarvitsee nyt avointa keskustelua isänmaan ja Euroopan tulevaisuudesta.

]]>
17 http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244021-ajopuuna-liittovaltioon-itsenaisyyden-turvaamiseksi#comments EU:n liittovaltiokehitys Eurooppalainen puolustus Itsenäisyys Presidentinvaalit 2018 Turpo Fri, 06 Oct 2017 13:44:36 +0000 Kimmo Kautio http://kimmokautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244021-ajopuuna-liittovaltioon-itsenaisyyden-turvaamiseksi
Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243599-yhdysvaltain-ukaasikirje-ruotsin-puolustusministerille-2982017 <p>Svenska Dagbladet uutisoi elokuun lopulla luottamuksellisesta kirjeestä, jonka Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis oli lähettänyt Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille (<a href="https://www.svd.se/mattis-varnar-regeringen-for-karnvapenstopp"><u>SvD 30.8.2017</u></a>).</p><p>Kirjeessä Mattis varoitti Ruotsia seurauksista, jos Ruotsi allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimuksen. YK:n ydinasekieltosopimus on ollut avoin kaikille YK:n jäsenmaille allekirjoitettavaksi 20. syyskuuta 2017 alkaen.</p><p>Svenska Dagbladetin mukaan allekirjoituksella olisi negatiivinen vaikutus Yhdysvaltojen ja Ruotsin puolustusyhteistyöhön. &rdquo;<em>Enligt Mattis skulle det påverka försvarssamarbetet mellan USA och Sverige negativt</em>&rdquo;, Svenska Dagbladet -lehti kirjoitti 30.8.2017. Niin Svenska Dagbladetin perusteella kuin myös muutoin saamieni tietojen perusteella kirjeen sisältö on ollut diplomaattisesti varsin tyly eikä Yhdysvaltain puolustusministeri ole säästellyt sanojaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pyysin Ruotsin hallitukselta saada tuon salaisen kirjeen haltuuni toki tietäen, että siinä on salassa pidettäviä kohtia.</p><p>Ruotsissa julkishallinnon avoimuus on omaa luokkaansa ja pyydetyt asiakirjat annetaan pyytäjälle viivytyksettä. Kokemukseni perustella Ruotsin valtionhallinnon palvelu toimii esimerkillisen hyvin asiakirjojen julkisuudessa, mihin mikään muu maa ei pysty.</p><p>Suomi on kaukana Ruotsista sekä asiakirjojen julkisuudessa että myös ministeriöiden arkistopalvelujen toimivuudessa. Suomessa asiakirjoja joutuu kysymään useaan otteeseen ja sittenkin palvelu on hyvin töykeää. Usein asiakirjaa ei löydy tai se on kokonaan merkitty salaiseksi. On helppoa luokitella koko asiakirja salaiseksi, mitä Ruotsi ei ollenkaan tee ministeriöiden arkistoasiakirjojen osalta. Ruotsissa jokaisista ministeriöissä olevista asiakirjoista saa jotain tietoa ja asiakirjajäljennöksen jossain muodossa.</p><p>Suomessa monesti pyydettyä asiakirjaa ei ole löytynyt ja sen jälkeen kuin viittaa lähettäjältä saatuihin tietoihin asiakirjan lähettämisestä ministeriöön, se yllättäen löytyykin &rdquo;virkamiehen hyllystä&rdquo; arkistoimatta.</p><p>Ruotsissa tuollainen ei olleenkaan mahdollista, että jokin asiakirja &rdquo;häviäisi virkamiehen hyllyyn&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tällä kertaa pyyntöni Ruotsin puolustusministeriölle osoitetun asiakirjan saamisesta käyttööni kesti tavanomaista pitempään. Normaalisti pyydetyn asiakirjan saa 1-2 päivän sisällä tai nopeamminkin. Olin Mattisin lähettämän kirjeen ensimmäinen pyytäjä. Myös vastaussaatekirje poikkesi aikaisemmasta. Vastaussaatekirjeen on yleensä lähettänyt ministeriön arkistosta vastaava alempi virkamies.</p><p>Vastauskirjeessä oli itse puolustusministeri Hultqvistin kynällä allekirjoittama lähete. Lähete oli nimetty Ruotsin hallituksen päätökseksi ja lähettämäksi. Poikkeuksellista oli myös se, että tällä kertaa toinen lähetteen allekirjoittaja oli ministeriön oikeudellisen sihteeristön kansliapäällikkö (kansliråd, rättssekretariatet).</p><p>Pyytämäni asiakirja on ohessa (kuva 1). Jos vastaavanlaista asiakirjaa olisin pyytänyt Suomen puolustusministeriöstä, koko asiakirja olisi ollut salainen eikä asiakirjaa olisi lähetty missään muodossa eikä asiakirjasta olisi saanut mitään tietoa. Tuskinpa edes asiakirjan olemassaoloa olisi myönnetty.</p><p>Asiakirjapyyntöni on tässä tapauksessa aiheuttanut puolustusministeriön hallinnossa ilmeisesti ylimääräistä mietintää.</p><p>Puolustusministeri Mattisin kirje on saapunut Ruotsin puolustusministeriöön 29.8.2017. Yhdysvalloista se on postitettu 25.8.2017 (merkintä kirjeessä 8/25/2017). Asiakirja on ollut salainen päivämäärällä 15.9.2017, mutta salassa pidettävien asioiden poistamisella asiakirjasta on tullut julkinen vasta 21.9.2017, jolloin siitä on tullut myös saamani kirjeen liite (arkistomerkintä Fö2017/01242/RS).</p><p>Poikkeuksellista tässä on se, että HEMLIG-leima on tullut asiakirjaan vasta sen jälkeen, kun sitä pyysin 13.9.2017 ja kun pyyntöäni on alettu ministeriössä työstää. Aikaisemmin Ruotsin ministeriöistä saamissani asiakirjoissa mahdollisen HEMLIG-leiman päivämäärä on ollut vain 1-2 vuorokautta asiakirjan saapumispäivän jälkeen. Asiakirjan prosessointi julkiseen muotoon vaatii tuon ajan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mattisin kirje on lyhyt, kuten Yhdysvaloilla on tapana esittää asiat diplomatiassa, siis lyhyesti ja ytimekkäästi. Salattu teksti on alle puoli A4:sta, arvioisin noin 1500 merkkiä korkeintaan.</p><p>Salaamaton teksti on kirjoitettu oheisesti:</p><p>&rdquo;<em>Dear Minister Hultqvist,</em></p><p><em>[</em><em>encryption</em><em>]. It was a pleasure meeting you at the Pentagon in May and again at the NATO Ministerial in June. Our meetings underscored the close relationship between our two militaries - a relationship built on trust and shared interests, [</em><em>encryption begins</em><em>].</em></p><p><em>James Mattis</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Arvoisa ministeri Hultqvist,</em></p><p><em>[salaus]. Oli ilo tavata sinut Pentagonissa toukokuussa ja jälleen Naton ministerikokouksessa kesäkuussa. Tapaamisemme korosti meidän kahden sotavoimamme läheistä suhdetta - suhde, joka on perustettu luottamukseen ja yhteisiin etuihin, [salaus alkaa].</em></p><p><em>James Mattis</em>&rdquo;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Selvittelin tätä asiaa myös Yhdysvalloista viikon ajan. Oli selvää, ettei Mattisin kirjettä ollut saatavissa Yhdysvalloista salaamattomana, kehotettiin kääntymään kirjeen saamisessa Ruotsin puoleen. Sen sijaan selvittelyn yhteydessä muutama mielenkiintoinen yksityiskohta saatettiin tietoon, kun kysymällä kysyin. Tuokin asia, mitä kerrotaan, lienee mietitty Yhdysvalloissa tarkkaan.</p><p>Tietooni saatettiin, että Yhdysvallat on keskustellut virkamiestasolla Ruotsin kannasta YK:n ydinasekieltosopimukseen jo tämän vuoden alkupuolella maaliskuun jälkeisenä ajankohtana. Tiettäväksi Ruotsille on tehty, ettei Yhdysvallat toivo Ruotsin allekirjoittavan YK:n ydinasekieltosopimusta ja ettei Ruotsi muutoinkaan osaltaan veisi ydinasekieltoasiaa eteenpäin.</p><p>Ilmaistiin, että Yhdysvallat on ollut tyytyväinen Suomen kantoihin ydinasekieltoasiassa. Tyytyväisiä oltiin Suomen kannasta, vaikka Suomi ei Natoon kuulukaan eikä ole Naton ydinasesuojan alla.</p><p>Mielenkiintoista oli vastaus, kun kysyin, oliko Suomen kannalla ydinasekieltoasiassa vaikutusta presidentti Niinistön vierailuun Yhdysvalloissa. Kiistettiin, että asiat liittyisivät toisiinsa, mutta diplomaattisin sanakääntein annettiin ymmärtää, kun aluksi oli kehuttu Suomen ja Yhdysvaltain läheisiä suhteita ja tiivistyvää puolustusyhteistyötä, että Suomen ja Ruotsin kannat ydinasekieltoasiassa vaikuttivat tapaamisen lopulliseen ajankohtavalintaan. Jos Suomen kanta ydinasekieltoasiassa ei olisi ollut Yhdysvaltain mieleen, olisi presidenttitapaaminen mahdollisesti siirtynyt presidentinvaalien jälkeiseen aikaan.</p><p>Tuo kuulostaa ihan loogiselta ja uskottavalta, kun tarkastellaan asioiden tapahtuma-ajankohtia.</p><p>Yhdysvaltain puolustusministeri Mattis lähetti edellä esitetyn ukaasikirjeen virkaveljelleen Tukholmaan 25.8.2017. Kirje saapui Ruotsin puolustusministeriöön asiakirjakirjausten perusteella 29.8.2017. Presidentti Niinistö tapasi presidentti Trumpin maanantaina 28.8.2017. Ruotsi kirjasi Mattisin kirjeen saapuneeksi puolustusministeriöön siis Niinistön ja Trumpin tapaamista seuraavana päivänä 29.8.2017.</p><p>Alkuperäisen suunnitelman mukaan presidentti Niinistön piti tavata presidentti Trump ukaasikirjeen Ruotsiin saamisajankohtana 29.8.2017, mutta Floridan hurrikaanit aikaistivat hieman presidenttitapaamista.</p><p>Mattisin kirje ja ajankohdat eivät todellakaan ole sattumaa. Ruotsi lienee ymmärtänyt Yhdysvaltain lähettämien viestien päämäärän.</p><p>Pidän todennäköisenä, ettei Ruotsi tule allekirjoittamaan YK:n ydinaseiden kieltämistä koskevaa sopimusta. Järki tule Ruotsille käteen.</p><p>Ruotsissa osataan kyllä laskea, että 1+1=2, jonka verran Yhdysvallat on opettanut Ruotsille nyt matematiikkaa. 29.8.2017 saatu ukaasikirje ja 28.9.2017 tapahtunut naapurimaa-Suomen presidentin tapaaminen Yhdysvaltain presidentti Trumpin kanssa on summana yhteensä 2. Yhdysvaltain antama 1+1=2-viesti on mennyt varmasti perille Tukholmaan. Ruotsi ymmärtää, mitä puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vastavuoroisesti edellyttää.</p><p>Ydinaseiden kieltämistä koskeva 10-sivuinen sopimus (<a href="http://undocs.org/A/CONF.229/2017/8"><u>A/CONF.229/2017/8</u></a>) on avoin vielä allekirjoitettavaksi kaikille YK:n jäsenmaille, mutta toistaiseksi Ruotsi ei ole sopimusta allekirjoittanut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Puolustusministeri Mattis on lähettänyt Peter Hultqvistille myös toisen kirjeen (kuva 2), joka on päivätty päivämäärille 14.2.2017.</p><p>Kirjeen sisältö on seuraava.</p><p>&ldquo;<em>His Excellency Peter Hultqvist</em></p><p><em>Minister for Defense</em></p><p><em>Ministry of Defense</em></p><p><em>Kingdom of Sweden</em></p><p><em>Stockholm</em></p><p><em>Dear Mr. Minister:</em></p><p><em>Thank you for your congratulatory letter dated January 31, 2017. I appreciate your kind message of support.</em></p><p><em>Sweden is a valued friend and partner to the United States, and I look forward to deepening our defense relationship. l am pleased that you signed the Statement of Intent in June 2016 that af</em><em>fi</em><em>rmed our shared commitment to defense cooperation. A strong U.S.-Swedish defense relationship is in our mutual interest and contributes to regional security.</em></p><p><em>l am grateful for Sweden&rsquo;s contributions to the campaign to defeat ISIS and for your efforts to build ties with NATO. I look forward to working together on the wide range of complex threats, challenges and opportunities that face our nations.</em></p><p><em>Sincerely,</em></p><p><em>James Mattis&rdquo;</em></p><p>Vapaa suomennos:</p><p>&rdquo;Arvoisa<em> Peter Hultqvist</em></p><p><em>Puolustusministeri</em></p><p><em>Puolustusministeriö</em></p><p><em>Ruotsin kuningaskunta</em></p><p><em>Tukholma</em></p><p><em>Arvoisa ministeri:</em></p><p><em>Kiitos onnittelukirjeestäsi 31. tammikuuta 2017. Arvostan kovasti tukea osoittavaa viestiäsi.</em></p><p><em>Ruotsi on Yhdysvaltojen arvostettu ystävä ja kumppani, ja odotan innolla puolustussuhteemme syventämistä. Olen iloinen siitä, että allekirjoitit [puolustuksen] aiesopimuksen kesäkuussa 2016, joka vahvisti yhteistä sitoutumista puolustusyhteistyöhön. Vahva Yhdysvaltojen ja Ruotsin puolustussuhde on yhteisen edun mukaista ja edistää alueellista turvallisuutta. </em></p><p><em>Olen kiitollinen Ruotsin osallistumisesta toimiin ISIS:n voittamiseksi ja pyrkimyksistänne rakentaa siteitä Natoon. Odotan innolla yhteistyötä monissa mutkikkaissa uhkissa, haasteissa ja mahdollisuuksissa, joita kansakunnillemme tulee yhteisesti eteen.</em></p><p><em>Vilpittömin terveisin,</em></p><p><em>James Mattis</em>&rdquo;</p><p>Ruotsin puolustusministerit Peter Hultqvist ja Yhdysvaltain puolustusministeri Aston Carter allekirjoittavat Hultqvistin Washingtonin vierailun yhteydessä 8.6.2016 sopimuksen (<em>överenskommelse</em>) puolustusyhteistyön tiivistämisestä Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä (<a href="http://www.regeringen.se/49d2af/globalassets/regeringen/dokument/forsvarsdepartementet/statement-of-intent-swe_us-20160608_signed.pdf"><u>Statement of Intent between the Secretary of Defense of the United States of America and the Minister of Defense of Sweden</u></a>).</p><p>Ruotsin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus käsittää osa-alueina keskinäisen sotilaallisen yhteistyökyvyn kehittämisen, yhteisen sotilaallisen harjoitustoiminnan ja sotilaallisen tutkimustoiminnan (<em>interoperabilitet</em>, <em>gemensamma</em> <em>övningar</em> och <em>forskning</em>).</p><p>Suomi seurasi asiassa Ruotsia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain ja Ruotsin puolustusyhteistyö on ollut toisen maailmansodan jälkeen tiivistä. Se on ollut ratkaisevaa Pohjolan turvallisuudelle ja ennen kaikkea Suomen pysymiselle jollain tavoin läntisessä yhteisössä kylmän sodan pahimpina vuosina. Pohjimmaiset perusteet vuoden 2014 jälkeiselle Yhdysvaltain ja Ruotsin uudelleenlähentymiselle eivät ole muuttuneet kylmän sodan ajoista. Perusteen muodostaa nyt Venäjä, ennen perusteet muodosti Neuvostoliitto.</p><p>Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Ruotsi on ollut Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen luottomaa Fennoskandiassa, vaikka Ruotsi ei kuulukaan Natoon. Edes Olof Palme Yhdysvaltojen vastaisilla manöövereillään ei kyennyt romuttamaan maiden välisten suhteiden perustaa. Yhdysvallat tietää, että Ruotsi on Pohjolan suurin talousmahti ja sen geostrateginen asema on Pohjolan tärkein. Ruotsi on Pohjolassa avainasemassa.</p><p>Yhdysvallat voi luottaa Ruotsin päätäntäkykykyyn ja ennen kaikkea päätäntäuskallukseen, muttei aina harkintaan. YK:n ydinasekieltosopimuksen allekirjoitukseen liittyvä tapahtumasarja on osoitus, että Ruotsin harkintakyky voi myös pettää, mutta päätäntäkyky ei kuitenkaan. Ruotsin päätäntäkyvystä saamme vahvistuksen, jos Ruotsi ei allekirjoita YK:n ydinasekieltosopimusta.</p><p>Suomi ei voi korvata Yhdysvalloille Ruotsia. Suomi on epävarma päättäjä, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä päätöksenteko tuottaa Suomelle vaikeuksia. Suomen kantoja ei voi tietää ennalta, niitä ei voi ennakoida riittävällä varmuudella.</p><p>Suomella kumittelee taustalla Venäjä. Ennen kaikkea eduskunta on hyvin epävakaa päättäjä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hyvä tuorein esimerkki on poliitikkojen riitely monikansallisten puolustusharjoitusten pitämisestä Suomessa, joka sinänsä on varsin vähäpätöinen asia. Vanha esimerkki on Naton kanssa solmittu isäntämaasopimus, jota Suomi ei vienyt eduskuntaan peläten sopimuksen hylkäämistä, mutta Ruotsi hyväksytti sen suurella äänienemmistöllä parlamentissaan.</p><p>Ruotsilla on pitkä kylmän sodan aikainen kokemus, mitä tiivis puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa tarkoittaa. Suomella tätä kokemusta ei ole. Suomi on haparoiva, mutta on toki mennyt eteenpäin nykyhallituksen vetämänä kahden viime vuoden aikana Krimin tapahtumien jälkeen.</p><p>Puolustusministeri Peter Hultqvist ei toivo, että Ruotsi allekirjoittaisi YK:n ydinasekieltosopimuksen. Ulkoministeri Margot Wallström toivoo, että Ruotsi allekirjoittaisi YK:n ydinasekieltosopimuksen. Wallström on Ruotsin &rdquo;tuomioja&rdquo;, jolla on oma kannattajakunta Ruotsin sosiaalidemokraateissa.</p><p>Peter Hultqvist on pääministeri Stefan Löfvenin luottoministeri. Löfven seisoi Hultqvistin takana tiukasti, kun porvaripuolueet vaativat Hultqvistin eroa hallitusta koetelleessa tietoturvaskandaalissa. Hultqvistin ero olisi merkinnyt hallituksen eroa. Hultqvist sai pitää paikkansa eikä hänen asemaansa kunnolla haastettu. On syytä olettaa, että Stefan Löfvenin näkemys on Hultqvistin tapaan, ettei Ruotsin tule allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimusta.</p><p>Kun Ruotsi ei allekirjoita YK:n ydinasekieltosopimusta, palaamme taas normaaliin päiväjärjestykseen. Suomen ja Ruotsin läntinen puolustusintegraatio ja puolustussuhteiden tiivistäminen Yhdysvaltoihin tapahtuu Ruotsin vetämänä, Ruotsi ostaa Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ja pääministeri Löfven tai hänen seuraavansa tapaa presidentti Trumpin.</p><p>Yhdysvaltoja hiertänyt YK:n ydinasekieltosopimusepisodi on Ruotsin osalta unohdettu, ja tilanne Pohjolassa palautuu vanhaan marssijärjestykseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Svenska Dagbladet uutisoi elokuun lopulla luottamuksellisesta kirjeestä, jonka Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis oli lähettänyt Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille (SvD 30.8.2017).

Kirjeessä Mattis varoitti Ruotsia seurauksista, jos Ruotsi allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimuksen. YK:n ydinasekieltosopimus on ollut avoin kaikille YK:n jäsenmaille allekirjoitettavaksi 20. syyskuuta 2017 alkaen.

Svenska Dagbladetin mukaan allekirjoituksella olisi negatiivinen vaikutus Yhdysvaltojen ja Ruotsin puolustusyhteistyöhön. ”Enligt Mattis skulle det påverka försvarssamarbetet mellan USA och Sverige negativt”, Svenska Dagbladet -lehti kirjoitti 30.8.2017. Niin Svenska Dagbladetin perusteella kuin myös muutoin saamieni tietojen perusteella kirjeen sisältö on ollut diplomaattisesti varsin tyly eikä Yhdysvaltain puolustusministeri ole säästellyt sanojaan.

                                                                                            ****

Pyysin Ruotsin hallitukselta saada tuon salaisen kirjeen haltuuni toki tietäen, että siinä on salassa pidettäviä kohtia.

Ruotsissa julkishallinnon avoimuus on omaa luokkaansa ja pyydetyt asiakirjat annetaan pyytäjälle viivytyksettä. Kokemukseni perustella Ruotsin valtionhallinnon palvelu toimii esimerkillisen hyvin asiakirjojen julkisuudessa, mihin mikään muu maa ei pysty.

Suomi on kaukana Ruotsista sekä asiakirjojen julkisuudessa että myös ministeriöiden arkistopalvelujen toimivuudessa. Suomessa asiakirjoja joutuu kysymään useaan otteeseen ja sittenkin palvelu on hyvin töykeää. Usein asiakirjaa ei löydy tai se on kokonaan merkitty salaiseksi. On helppoa luokitella koko asiakirja salaiseksi, mitä Ruotsi ei ollenkaan tee ministeriöiden arkistoasiakirjojen osalta. Ruotsissa jokaisista ministeriöissä olevista asiakirjoista saa jotain tietoa ja asiakirjajäljennöksen jossain muodossa.

Suomessa monesti pyydettyä asiakirjaa ei ole löytynyt ja sen jälkeen kuin viittaa lähettäjältä saatuihin tietoihin asiakirjan lähettämisestä ministeriöön, se yllättäen löytyykin ”virkamiehen hyllystä” arkistoimatta.

Ruotsissa tuollainen ei olleenkaan mahdollista, että jokin asiakirja ”häviäisi virkamiehen hyllyyn”.

                                                                                            ****

Tällä kertaa pyyntöni Ruotsin puolustusministeriölle osoitetun asiakirjan saamisesta käyttööni kesti tavanomaista pitempään. Normaalisti pyydetyn asiakirjan saa 1-2 päivän sisällä tai nopeamminkin. Olin Mattisin lähettämän kirjeen ensimmäinen pyytäjä. Myös vastaussaatekirje poikkesi aikaisemmasta. Vastaussaatekirjeen on yleensä lähettänyt ministeriön arkistosta vastaava alempi virkamies.

Vastauskirjeessä oli itse puolustusministeri Hultqvistin kynällä allekirjoittama lähete. Lähete oli nimetty Ruotsin hallituksen päätökseksi ja lähettämäksi. Poikkeuksellista oli myös se, että tällä kertaa toinen lähetteen allekirjoittaja oli ministeriön oikeudellisen sihteeristön kansliapäällikkö (kansliråd, rättssekretariatet).

Pyytämäni asiakirja on ohessa (kuva 1). Jos vastaavanlaista asiakirjaa olisin pyytänyt Suomen puolustusministeriöstä, koko asiakirja olisi ollut salainen eikä asiakirjaa olisi lähetty missään muodossa eikä asiakirjasta olisi saanut mitään tietoa. Tuskinpa edes asiakirjan olemassaoloa olisi myönnetty.

Asiakirjapyyntöni on tässä tapauksessa aiheuttanut puolustusministeriön hallinnossa ilmeisesti ylimääräistä mietintää.

Puolustusministeri Mattisin kirje on saapunut Ruotsin puolustusministeriöön 29.8.2017. Yhdysvalloista se on postitettu 25.8.2017 (merkintä kirjeessä 8/25/2017). Asiakirja on ollut salainen päivämäärällä 15.9.2017, mutta salassa pidettävien asioiden poistamisella asiakirjasta on tullut julkinen vasta 21.9.2017, jolloin siitä on tullut myös saamani kirjeen liite (arkistomerkintä Fö2017/01242/RS).

Poikkeuksellista tässä on se, että HEMLIG-leima on tullut asiakirjaan vasta sen jälkeen, kun sitä pyysin 13.9.2017 ja kun pyyntöäni on alettu ministeriössä työstää. Aikaisemmin Ruotsin ministeriöistä saamissani asiakirjoissa mahdollisen HEMLIG-leiman päivämäärä on ollut vain 1-2 vuorokautta asiakirjan saapumispäivän jälkeen. Asiakirjan prosessointi julkiseen muotoon vaatii tuon ajan.

                                                                                            ****

Mattisin kirje on lyhyt, kuten Yhdysvaloilla on tapana esittää asiat diplomatiassa, siis lyhyesti ja ytimekkäästi. Salattu teksti on alle puoli A4:sta, arvioisin noin 1500 merkkiä korkeintaan.

Salaamaton teksti on kirjoitettu oheisesti:

Dear Minister Hultqvist,

[encryption]. It was a pleasure meeting you at the Pentagon in May and again at the NATO Ministerial in June. Our meetings underscored the close relationship between our two militaries - a relationship built on trust and shared interests, [encryption begins].

James Mattis

Vapaasti suomennettuna:

Arvoisa ministeri Hultqvist,

[salaus]. Oli ilo tavata sinut Pentagonissa toukokuussa ja jälleen Naton ministerikokouksessa kesäkuussa. Tapaamisemme korosti meidän kahden sotavoimamme läheistä suhdetta - suhde, joka on perustettu luottamukseen ja yhteisiin etuihin, [salaus alkaa].

James Mattis

                                                                                            ****

Selvittelin tätä asiaa myös Yhdysvalloista viikon ajan. Oli selvää, ettei Mattisin kirjettä ollut saatavissa Yhdysvalloista salaamattomana, kehotettiin kääntymään kirjeen saamisessa Ruotsin puoleen. Sen sijaan selvittelyn yhteydessä muutama mielenkiintoinen yksityiskohta saatettiin tietoon, kun kysymällä kysyin. Tuokin asia, mitä kerrotaan, lienee mietitty Yhdysvalloissa tarkkaan.

Tietooni saatettiin, että Yhdysvallat on keskustellut virkamiestasolla Ruotsin kannasta YK:n ydinasekieltosopimukseen jo tämän vuoden alkupuolella maaliskuun jälkeisenä ajankohtana. Tiettäväksi Ruotsille on tehty, ettei Yhdysvallat toivo Ruotsin allekirjoittavan YK:n ydinasekieltosopimusta ja ettei Ruotsi muutoinkaan osaltaan veisi ydinasekieltoasiaa eteenpäin.

Ilmaistiin, että Yhdysvallat on ollut tyytyväinen Suomen kantoihin ydinasekieltoasiassa. Tyytyväisiä oltiin Suomen kannasta, vaikka Suomi ei Natoon kuulukaan eikä ole Naton ydinasesuojan alla.

Mielenkiintoista oli vastaus, kun kysyin, oliko Suomen kannalla ydinasekieltoasiassa vaikutusta presidentti Niinistön vierailuun Yhdysvalloissa. Kiistettiin, että asiat liittyisivät toisiinsa, mutta diplomaattisin sanakääntein annettiin ymmärtää, kun aluksi oli kehuttu Suomen ja Yhdysvaltain läheisiä suhteita ja tiivistyvää puolustusyhteistyötä, että Suomen ja Ruotsin kannat ydinasekieltoasiassa vaikuttivat tapaamisen lopulliseen ajankohtavalintaan. Jos Suomen kanta ydinasekieltoasiassa ei olisi ollut Yhdysvaltain mieleen, olisi presidenttitapaaminen mahdollisesti siirtynyt presidentinvaalien jälkeiseen aikaan.

Tuo kuulostaa ihan loogiselta ja uskottavalta, kun tarkastellaan asioiden tapahtuma-ajankohtia.

Yhdysvaltain puolustusministeri Mattis lähetti edellä esitetyn ukaasikirjeen virkaveljelleen Tukholmaan 25.8.2017. Kirje saapui Ruotsin puolustusministeriöön asiakirjakirjausten perusteella 29.8.2017. Presidentti Niinistö tapasi presidentti Trumpin maanantaina 28.8.2017. Ruotsi kirjasi Mattisin kirjeen saapuneeksi puolustusministeriöön siis Niinistön ja Trumpin tapaamista seuraavana päivänä 29.8.2017.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan presidentti Niinistön piti tavata presidentti Trump ukaasikirjeen Ruotsiin saamisajankohtana 29.8.2017, mutta Floridan hurrikaanit aikaistivat hieman presidenttitapaamista.

Mattisin kirje ja ajankohdat eivät todellakaan ole sattumaa. Ruotsi lienee ymmärtänyt Yhdysvaltain lähettämien viestien päämäärän.

Pidän todennäköisenä, ettei Ruotsi tule allekirjoittamaan YK:n ydinaseiden kieltämistä koskevaa sopimusta. Järki tule Ruotsille käteen.

Ruotsissa osataan kyllä laskea, että 1+1=2, jonka verran Yhdysvallat on opettanut Ruotsille nyt matematiikkaa. 29.8.2017 saatu ukaasikirje ja 28.9.2017 tapahtunut naapurimaa-Suomen presidentin tapaaminen Yhdysvaltain presidentti Trumpin kanssa on summana yhteensä 2. Yhdysvaltain antama 1+1=2-viesti on mennyt varmasti perille Tukholmaan. Ruotsi ymmärtää, mitä puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vastavuoroisesti edellyttää.

Ydinaseiden kieltämistä koskeva 10-sivuinen sopimus (A/CONF.229/2017/8) on avoin vielä allekirjoitettavaksi kaikille YK:n jäsenmaille, mutta toistaiseksi Ruotsi ei ole sopimusta allekirjoittanut.

                                                                                            ****

Puolustusministeri Mattis on lähettänyt Peter Hultqvistille myös toisen kirjeen (kuva 2), joka on päivätty päivämäärille 14.2.2017.

Kirjeen sisältö on seuraava.

His Excellency Peter Hultqvist

Minister for Defense

Ministry of Defense

Kingdom of Sweden

Stockholm

Dear Mr. Minister:

Thank you for your congratulatory letter dated January 31, 2017. I appreciate your kind message of support.

Sweden is a valued friend and partner to the United States, and I look forward to deepening our defense relationship. l am pleased that you signed the Statement of Intent in June 2016 that afrmed our shared commitment to defense cooperation. A strong U.S.-Swedish defense relationship is in our mutual interest and contributes to regional security.

l am grateful for Sweden’s contributions to the campaign to defeat ISIS and for your efforts to build ties with NATO. I look forward to working together on the wide range of complex threats, challenges and opportunities that face our nations.

Sincerely,

James Mattis”

Vapaa suomennos:

”Arvoisa Peter Hultqvist

Puolustusministeri

Puolustusministeriö

Ruotsin kuningaskunta

Tukholma

Arvoisa ministeri:

Kiitos onnittelukirjeestäsi 31. tammikuuta 2017. Arvostan kovasti tukea osoittavaa viestiäsi.

Ruotsi on Yhdysvaltojen arvostettu ystävä ja kumppani, ja odotan innolla puolustussuhteemme syventämistä. Olen iloinen siitä, että allekirjoitit [puolustuksen] aiesopimuksen kesäkuussa 2016, joka vahvisti yhteistä sitoutumista puolustusyhteistyöhön. Vahva Yhdysvaltojen ja Ruotsin puolustussuhde on yhteisen edun mukaista ja edistää alueellista turvallisuutta.

Olen kiitollinen Ruotsin osallistumisesta toimiin ISIS:n voittamiseksi ja pyrkimyksistänne rakentaa siteitä Natoon. Odotan innolla yhteistyötä monissa mutkikkaissa uhkissa, haasteissa ja mahdollisuuksissa, joita kansakunnillemme tulee yhteisesti eteen.

Vilpittömin terveisin,

James Mattis

Ruotsin puolustusministerit Peter Hultqvist ja Yhdysvaltain puolustusministeri Aston Carter allekirjoittavat Hultqvistin Washingtonin vierailun yhteydessä 8.6.2016 sopimuksen (överenskommelse) puolustusyhteistyön tiivistämisestä Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä (Statement of Intent between the Secretary of Defense of the United States of America and the Minister of Defense of Sweden).

Ruotsin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus käsittää osa-alueina keskinäisen sotilaallisen yhteistyökyvyn kehittämisen, yhteisen sotilaallisen harjoitustoiminnan ja sotilaallisen tutkimustoiminnan (interoperabilitet, gemensamma övningar och forskning).

Suomi seurasi asiassa Ruotsia.

                                                                                            ****

Yhdysvaltain ja Ruotsin puolustusyhteistyö on ollut toisen maailmansodan jälkeen tiivistä. Se on ollut ratkaisevaa Pohjolan turvallisuudelle ja ennen kaikkea Suomen pysymiselle jollain tavoin läntisessä yhteisössä kylmän sodan pahimpina vuosina. Pohjimmaiset perusteet vuoden 2014 jälkeiselle Yhdysvaltain ja Ruotsin uudelleenlähentymiselle eivät ole muuttuneet kylmän sodan ajoista. Perusteen muodostaa nyt Venäjä, ennen perusteet muodosti Neuvostoliitto.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Ruotsi on ollut Yhdysvaltain turvallisuuspoliittinen luottomaa Fennoskandiassa, vaikka Ruotsi ei kuulukaan Natoon. Edes Olof Palme Yhdysvaltojen vastaisilla manöövereillään ei kyennyt romuttamaan maiden välisten suhteiden perustaa. Yhdysvallat tietää, että Ruotsi on Pohjolan suurin talousmahti ja sen geostrateginen asema on Pohjolan tärkein. Ruotsi on Pohjolassa avainasemassa.

Yhdysvallat voi luottaa Ruotsin päätäntäkykykyyn ja ennen kaikkea päätäntäuskallukseen, muttei aina harkintaan. YK:n ydinasekieltosopimuksen allekirjoitukseen liittyvä tapahtumasarja on osoitus, että Ruotsin harkintakyky voi myös pettää, mutta päätäntäkyky ei kuitenkaan. Ruotsin päätäntäkyvystä saamme vahvistuksen, jos Ruotsi ei allekirjoita YK:n ydinasekieltosopimusta.

Suomi ei voi korvata Yhdysvalloille Ruotsia. Suomi on epävarma päättäjä, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä päätöksenteko tuottaa Suomelle vaikeuksia. Suomen kantoja ei voi tietää ennalta, niitä ei voi ennakoida riittävällä varmuudella.

Suomella kumittelee taustalla Venäjä. Ennen kaikkea eduskunta on hyvin epävakaa päättäjä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hyvä tuorein esimerkki on poliitikkojen riitely monikansallisten puolustusharjoitusten pitämisestä Suomessa, joka sinänsä on varsin vähäpätöinen asia. Vanha esimerkki on Naton kanssa solmittu isäntämaasopimus, jota Suomi ei vienyt eduskuntaan peläten sopimuksen hylkäämistä, mutta Ruotsi hyväksytti sen suurella äänienemmistöllä parlamentissaan.

Ruotsilla on pitkä kylmän sodan aikainen kokemus, mitä tiivis puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa tarkoittaa. Suomella tätä kokemusta ei ole. Suomi on haparoiva, mutta on toki mennyt eteenpäin nykyhallituksen vetämänä kahden viime vuoden aikana Krimin tapahtumien jälkeen.

Puolustusministeri Peter Hultqvist ei toivo, että Ruotsi allekirjoittaisi YK:n ydinasekieltosopimuksen. Ulkoministeri Margot Wallström toivoo, että Ruotsi allekirjoittaisi YK:n ydinasekieltosopimuksen. Wallström on Ruotsin ”tuomioja”, jolla on oma kannattajakunta Ruotsin sosiaalidemokraateissa.

Peter Hultqvist on pääministeri Stefan Löfvenin luottoministeri. Löfven seisoi Hultqvistin takana tiukasti, kun porvaripuolueet vaativat Hultqvistin eroa hallitusta koetelleessa tietoturvaskandaalissa. Hultqvistin ero olisi merkinnyt hallituksen eroa. Hultqvist sai pitää paikkansa eikä hänen asemaansa kunnolla haastettu. On syytä olettaa, että Stefan Löfvenin näkemys on Hultqvistin tapaan, ettei Ruotsin tule allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimusta.

Kun Ruotsi ei allekirjoita YK:n ydinasekieltosopimusta, palaamme taas normaaliin päiväjärjestykseen. Suomen ja Ruotsin läntinen puolustusintegraatio ja puolustussuhteiden tiivistäminen Yhdysvaltoihin tapahtuu Ruotsin vetämänä, Ruotsi ostaa Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ja pääministeri Löfven tai hänen seuraavansa tapaa presidentti Trumpin.

Yhdysvaltoja hiertänyt YK:n ydinasekieltosopimusepisodi on Ruotsin osalta unohdettu, ja tilanne Pohjolassa palautuu vanhaan marssijärjestykseen.

]]>
10 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243599-yhdysvaltain-ukaasikirje-ruotsin-puolustusministerille-2982017#comments Nato Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Thu, 28 Sep 2017 19:38:33 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243599-yhdysvaltain-ukaasikirje-ruotsin-puolustusministerille-2982017
Ruotsi ostaa uuden yli kahden miljardin euron ilmatorjuntaohjusjärjestelmän http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243165-ruotsi-ostaa-uuden-yli-kahden-miljardin-euron-ilmatorjuntaohjusjarjestelman <p>13.9.2017 saapui Göteborgin pohjoispuolella sijaitsevaan Säven sotilaslentotukikohtaan suurta mielenkiintoa herättäneitä sotalaitteita, joita ei ole ennen nähty Ruotsin maaperällä.</p><p>Monikansalliseen Aurora 17 -sotaharjoitukseen liittyen Säveen saapui Saksan Ramsteinin sotilastukikohdasta laivalla läpi Pohjanmeren 32 Yhdysvaltain sotilasajoneuvoa kuljettaen yhdysvaltalaisia Raytheonin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän osia.</p><p>Samaan aikaan saapui Säveen myös Ranskasta läpi Tanskan rautateitse 50 Ranskan sotilasajoneuvoa kuljettaen ranskalaisia Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän osia. Ranskan armeijan majuri Thomas Robertin mukaan SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä siirrettiin nyt ensi kertaa junalla, kun aikaisemmin on käytetty vain muita kuljetusmuotoja.</p><p>Monikansallisessa Aurora 17 -sotaharjoituksessa yhdysvaltalaisia ja ranskalaisia ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ei jätetä Ruotsin länsirannikolle turvaamaan Göteborgin aluetta, vaan järjestelmät siirretään harjoituksen kuluessa Ruotsin itärannikolle ja kenties myös Gotlantiin, mistä yhdysvaltalaiskannanotot ovat antaneet viitteitä.</p><p>&rdquo;<em>Om några dagar bryter de upp från Säve och förflyttar sig till ostkusten för att delta i nästa fas i övningen. Tidpunkt och färdväg är hemlig.</em>&rdquo; kirjoitti Göteborgs-Posten 13.9.2017 (<a href="http://www.gp.se/nyheter/sverige/aurora-17-s%C3%A4tter-samarbetet-p%C3%A5-prov-1.4630736"><u>Göteborgs-Posten 13.9.2017</u></a>).</p><p>Ruotsin puolustusvoimat ei siis ole kertonut, milloin ja mitä reittiä yhdysvaltalaisten ja ranskalaisten ilmatorjuntaohjusjärjestelmien siirto itärannikolle ja kenties Gotlantiin tapahtuu. Kuljetusreitti, kuljetusajankohta ja ohjusjärjestelmien tarkka sijoituspaikka ovat olleet toistaiseksi salaisia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvallat on ottanut vakavasti sen Itämeren maiden esittämän puolustustarpeen, jonka venäläisohjukset Itämeren ympäristöön synnyttävät.</p><p>Puolassa käytäviin harjoituksiin Patriot-torjuntaohjusjärjestelmä tuotiin ensikerran jo pian Puolan Nato-jäsenyyden jälkeen (Victory Strike -sotaharjoitus 2000-luvun alussa), ja viimeksi Itämeren ympäristössä &nbsp;ennen Ruotsia Patriot-ohjukset nähtiin Liettuassa tämän vuoden heinäkuussa pidetyn Naton Tobruq Legacy 2017 -sotaharjoituksen yhteydessä (<a href="https://kam.lt/en/news_1098/current_issues/u.s._demonstrates__steadfast_commitment_to_lithuanias_security_by_deploying_patriot_long-range_air_defence_system.html"><u>Ministry of National Defence Republic of Lithuania 12.7.2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Det är våra &rsquo;skarpa fåglar&rsquo;. Vi övar över hela Europa på hur snabbt vi kan få dem på plats. Men vi skjuter inte skarpt i övningen, utan simulerar robotskott.</em>&rdquo;, totesi Yhdysvaltain armeijan kapteeni Thomas Harris sanomalehti Dagens Nyheterin Säven lentotukikohdassa tapahtuneessa haastatettussa ruotsiksi käännettynä (<a href="http://www.dn.se/nyheter/sverige/usa-har-tagit-hit-skarpladdade-robotar/"><u>DN 13.9.2017</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Ne [Patriot-ohjukset] ovat meidän &rsquo;älykkäitä lintuja&rsquo;. Me harjoittelemme kaikkialla Euroopassa, kuinka nopeasti saamme ohjukset paikalle. Emme laukaise todellisia ohjuksia harjoituksessa, vaan harjoittelemme simuloimalla ohjuslaukaisua.</em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Vi får träna snabbhet i att transportera och montera ihop utrustningen.</em>&rdquo; totesi puolestaan ruotsalainen nettijulkaisu Corren yhdysvaltalaiskapteeni Thomas Harrisin sanoneen Säven lentotukikohdassa (<a href="http://www.corren.se/nyheter/aurora-17-satter-samarbetet-pa-prov-om4810903.aspx"><u>Corren 13.9.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Meillä on [Aurora 17 -sotaharjoituksessa] mahdollisuus harjoitella nopeutta sekä [Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän] siirroissa sekä kokoamisessa.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvallat on harjoitellut Itämeren ympäristössä Nato-liittolaistensa ja nyt parhaillaan myös Ruotsin kanssa ohjusjärjestelmien nopeaa siirtoa Yhdysvaltain eurooppalaisista sotilastukikohdista mahdolliselle kriisi- ja sota-alueelle. Itämeren ympäristöön Patriot-järjestelmät on julkisten lähteiden perusteella siirretty yleensä Yhdysvaltain käytössä olevasta Saksan Ramsteinin sotilaslentotukikohdasta (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ramstein_Air_Base"><u>Ramstein Air Base</u></a>).</p><p>Ilman etukäteisharjoitusta monimutkaisten järjestelmien siirtämisestä ja saamisesta toimintakuntoon kriisin ja sodan uhatessa tai käynnissä ollessa ei tule mitään. Avainsana on siis nopeus, jota ei tule ilman tarkkaa harjoittelemista ennalta. Itämeren ympäristössä Patriot-järjestelmien kanssa on nyt harjoiteltu siis jo Puolassa ja Liettuassa sekä pian myös Ruotsissa. Monikansallisen sotaharjoituksen tarve tässä mielessä myös Suomessa on ilmeinen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ruotsi on uusimassa vanhaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmäänsä. Ruotsilla on ollut käytössään yhdysvaltalainen jo 1950-luvun lopulla kehitetty Raytheonin Hawk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (<a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/MIM-23_HAWK"><u>MIM-23 Hawk</u></a>), joka on jo vanhentunut ja joka ennen kaikkea ei kykene torjumaan Ruotsia uhkaavia lyhyen matkan ballistisia hyökkäysohjuksia, käytännössä siis venäläisiä Kaliningradiin sijoittuja Iskander-ohjuksia. Toinen torjuttava ohjustyyppi olisi esimerkiksi Venäjän Itämeren laivastoon sijoitetut Kalibr-ohjukset.</p><p>&rdquo;<em>Även om man kan modifiera och förbättra gamla system så finns det en gräns för hur gamla de kan bli. Så mycket kan man vara överens om att Hawk börjar bli gammalt.</em>&rdquo; totesi Ruotsin ainoan ilmapuolustusrykmentin (<a href="http://www.forsvarsmakten.se/sv/organisation/luftvarnsregementet-lv-6/"><u>Luftvarnsregementet LV 6</u></a>) tiedotuspäällikkö, majuri Carl Sjöstrand Svenska Dagbladetin haastattelussa 24.6.2017 (<a href="https://www.svd.se/sverige-forbereder-jattekop-av-nytt-luftvarn"><u>SvD 24.6.2017</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Vaikka voidaan päivittää ja parantaa vanhoja [ilmatorjuntaohjus]järjestelmiä, on olemassa raja, kuinka vanha järjestelmä ylipäätään voi olla. Alamme olla kaikki yksimielisiä, että Hawk-järjestelmä alkaa olla jo tiensä päässä.</em>&rdquo;</p><p>Haastatattelussa Sjöstrand jatkaa: &rdquo;<em>Man pratar om ballistiska missiler, som de Iskanderrobotar som ställts upp i Kaliningrad som därmed <u>kan vara ett hot mot Gotland och huvudstaden</u>. I det fallet krävs ett bättre system än Hawksystemet, som inte har kapacitet mot dem.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Puhutaan ballistisista ohjuksista, joita on sijoitettu Kaliningradiin, ja jotka <u>voivat olla uhka Gotlannille ja pääkaupungille</u>. Tällöin vaatimus on parempi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä kuin Hawk-järjestelmä, jolla ei ole tuhoamiskykyä Iskander-ohjuksia vastaan.</em>&rdquo;</p><p>Toisin kuin Suomi, Ruotsi on uskaltanut nimetä Iskander-ohjukset Ruotsille uhkaa tuottavaksi.</p><p>Samassa lehtijutussa Joakim Lewin puolustusvoimien materiaalilaitokselta (Försvarets materielverk, <a href="http://www.fmv.se/"><u>FMV</u></a>) kertoo hyvin, mihin maan ilmatorjunnan tulee kyetä ja mikä ei välttämättä onnistu esimerkiksi pelkästään hävittäjien ilmatorjuntaohjuksilla:</p><p>&rdquo;<em>Även det klassiska attackflygplanet släpper en attackrobot 80&ndash;100 kilometer från målet, sedan är det bara roboten som kommer. Den är mycket svårare att träffa än flygplanet, eftersom den är mindre och går snabbare. Går man tillbaka till 80&ndash;90-talen fick flygplan flyga fram till målet och släppa bomben.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Jopa perinteinen hyökkäystä tekevä lentokone laukaisee ohjuksensa 80-100 kilometriä ennen maalia, ja se on vain ohjus, joka pyrkii maaliinsa. Ohjusta on paljon vaikeampi eliminoida kuin lentokonetta, koska se on pienempi ja nopeampi. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla lentokoneet lensivät maalinsa päälle ja pudottivat pomminsa.</em>&rdquo;</p><p>Ilmatorjunnan pitää siis nimenomaan kyetä torjumaan kaikenlaiset ohjukset mukaan lukien hankalat risteilyohjukset, ei vain niitä laukaisevia ilma-aluksia. Vastaavasti Suomi ei voi luottaa siihen, että se voisi torjua Hornet-hävittäjien <a href="https://www.google.fi/url?sa=t&amp;rct=j&amp;q=&amp;esrc=s&amp;source=web&amp;cd=3&amp;cad=rja&amp;uact=8&amp;ved=0ahUKEwj_1NjjjbTWAhWqHJoKHV7QCTAQFggvMAI&amp;url=https%3A%2F%2Ffi.wikipedia.org%2Fwiki%2FAGM-158_JASSM&amp;usg=AFQjCNEQq9DJGJfnWXWjN5XvMqFkVn3iiQ"><u>AGM-158 JASSM </u></a>-ohjuksilla Venäjän puolella olevat ohjuslaukaisualustat. Venäjä on varautunut ilmatorjunnalla tuollaiseen vaihtoehtoon.</p><p>Kun Ruotsilla oli vielä vuonna 1996 yhteensä 22 ilmapuolustuspataljoonaa, tänä päivänä Ruotsilla on jäljellä enää kaksi pataljoonaa (<a href="http://www.forsvarsmakten.se/sv/organisation/luftvarnsregementet-lv-6/"><u>Luftvarnsregementet LV 6</u></a>), jotka molemmat sijaitsevat Halmstadissa Göteborgin eteläpuolella kaukana suurimman uhan alla olevalta Ruotsin Itämeren rannikolta.</p><p>Ruotsi hakee siis uudella ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä uutta kykyä tuhota myös lyhyen kantaman ballistisia venäläisohjuksia. Ilmapuolustusstrategiassaan Ruotsi on nyt asemoinut itsensä samoin kuin Baltian maat ja Puola sekä Saksa.</p><p>Suomi näkee asiat toisin. Suomi ei jostain syytä koe samaa ohjusuhkaa kuin muut Itämeren ympäristön läntiset maat. Suomi on ainoa poikkeus Itämeren länsimaiden joukossa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ruotsi on tehnyt päätöksen koskien puolustusvoimien ja puolustuskyvyn kehittämisestä vuosina 2016-2020 (<a href="http://www.regeringen.se/contentassets/266e64ec3a254a6087ebe9e413806819/proposition-201415109-forsvarspolitisk-inriktning--sveriges-forsvar-2016-2020"><u>Försvarspolitisk inriktning - Sveriges försvar 2016&ndash;2020, Prop. 2014/15:1090</u></a>). Kehitysohjelmaan kuuluu, että Ruotsi ostaa uuden keskipitkän matkan ilmapuolustusjärjestelmän Hawk-järjestelmän tilalle. Uusi järjestelmä otettaisiin käyttöön vuoteen 2020 mennessä.</p><p>Ruotsi tekee valinnan kahdesta eri pitkän matkan ja/tai keskimatkan ohjustorjuntajärjestelmästä, jotka ovat siis Raytheonin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (<a href="http://www.raytheon.com/capabilities/products/patriot/"><u>PATRIOT, Raytheon</u></a>) tai Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (<a href="http://www.mbda-systems.com/product/aster-30-sampt/"><u>ASTER 30-SAMP/T, Eurosam/MBDA</u></a>). Ruotsi testaa nyt molempia järjestelmiä Aurora-sotaharjoituksessa.</p><p>Raytheonin edustajan Michael Tronolonen mukaan Ruotsi tekee päätöksen hankinnasta lähitulevaisuudessa (&rdquo;in the very near term&rdquo;) ja tarjouspyynnöt saadaan pian (<a href="http://www.defensenews.com/digital-show-dailies/dsei/2017/09/13/sweden-nearing-decision-on-air-defense-system/"><u>DefenseNews 14.9.2017</u></a>). Michael Tronolone vastaa Raytheonilla integroitujen puolustusjärjestelmien (Integrated Defense Systems) myynnistä Eurooppaan ja Nato-maihin.</p><p>Hankinta on yksi suurimmista Ruotsin tämänhetkisistä puolustusmateriaalihankinnoista ja hinnaltaan noin 20 miljardia kruunua, siis hieman päälle 2 miljardia euroa. Budjettiesitys julkaistaan tänään 20.9.2017, missä ilmatorjuntaohjusjärjestelmähankkeen rahoitus pitäisi olla esillä.</p><p>Verrattuna Suomessa päätännässä oleviin asehankintoihin, Ruotsin hankinta on arvoltaan siis noin kaksinkertainen verrattuna Suomen Laivue 2020 -taistelualushankintaan ja yhdestä kolmasosasta yhteen viidesosaan Suomen uuden HX-hävittäjähankinnan arvosta. Tällä hetkellä Suomen HX-hävittäjähankinnan arvioidaan maksavan noin 7-10 miljardia euroa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Det är en fantastisk möjlighet att få hit våra partners i en övning där båda systemen är med och vi kan se hur de kan jobba tillsammans våra system.</em>&rdquo; totesi Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén Säven sotilaslentotukikohdassa 13.9.2017 (<a href="https://www.sydsvenskan.se/2017-09-13/aurora-17-satter-samarbetet-pa-prov"><u>Sydsvenskan 13.9.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Se [Aurora 17] on erinomainen tilaisuus saada kumppaneitamme harjoitukseen, jossa molemmat järjestelmät ovat mukana, ja voimme nähdä, miten he voivat työskennellä yhdessä meidän järjestelmien kanssa.</em>&rdquo;</p><p>Ruotsille on siis tärkeää asejärjestelmien yhteistoiminta. Maassa olevien ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tulee olla integroitu hävittäjien ilmatorjuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhteistoiminnasta Ruotsin muiden puolustusjärjestelmien kanssa vaan myös yhteistoiminnasta Naton käytössä olevien järjestelmien kanssa.</p><p>Yhdysvaltalainen Patriot-järjestelmiä valmistava Raytheon on ehkä ymmärtänyt paremmin Itämeren maissa olevat ilmatorjuntaohjusjärjestelmätarpeet kuin SAMP/T-järjestelmää toimittava eurooppalainen Eurosamin taustalla oleva MBDA. Raytheon on saanut myytyä Patriot-järjestelmän Puolaan, missä se kisasi niin ikään Wisła-hankkeessa Ruotsin tapaan MBDA:n SAMP/T-järjestelmän kanssa.</p><p>Raytheon myy järjestelmäänsä mm. irrotettavalla johtokeskuslaitteistolla (Patriot ICC, fire-control center), joka on siirrettävissä vaikkapa telttaan tai rakennukseen ohjaamaan ohjusilmatorjunnan taktista toimintaa.</p><p>&ldquo;<em>What that allows is now the stand-alone Patriot batteries can be deployed anywhere around the world </em><em>with connectivity to the broader NATO command-and-control architecture.</em>&rdquo; totesi Raytheonin johtaja &nbsp;Michael Tronolone (<a href="http://www.defensenews.com/digital-show-dailies/dsei/2017/09/13/sweden-nearing-decision-on-air-defense-system/"><u>DefenseNews 14.9.2017</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna. &ldquo;T<em>ämä sallii nyt Patriot-ohjuspatterien toimittamisen [erillisinä] kaikkialle maailmaan säilyttäen samalla yhteydet laajempaan Naton komento- ja ohjausjärjestelmään.</em>&rdquo;</p><p>Raytheonin Patriot ICC:tä käytettiin myös Liettuassa pidetyssä Tobruq Legacy -sotaharjoituksessa ja nyt sitä käytetään siis Ruotsin Aurora-harjoituksessa. MEADS joutuu tekemään paljon työtä, mikäli kykenee myymään johonkin Itämeren maahan SAMP/T-järjestelmän, joka ei mahdollista vastaavasti ohjuslavettien siirtoa maasta toiseen ohjuspuolustuksen maitten välistä ohjuspuolustusintegraatiota sisältäen.</p><p>On vaikea saada jalansijaa, jos valtaosa Itämeren maista on valinnut tai valitsemassa Raytheonin Patriot-järjestelmän. Kyse on siitä, että kun Itämeren puolustusyhteistyö etenee, ilmatorjuntaohjusjärjestelmien tulee olla yhteishallinnassa ja sijainnit kriisi- ja sotatilanteessa tulee pystyä optimoimaan vain itse ohjuksia sisältävien laukaisuyksikköjen siirroilla alueelta toiselle ja myös maasta toiseen.</p><p>Väännetään rautalangasta: jos Venäjä laukaisisi Iskander-ohjuksen kohti Gotlantia Kaliningradista, Naton johtokeskuksen on kyettävä arvioimaan, onko ohjus paras tuhota Liettuasta, Puolasta vai Ruotsista laukaistavalla torjuntaohjuksella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi oli viime vuosikymmenen lopulla ostamassa uutta ilmatorjuntaohjusjärjestelmää korvaamaan venäläisen keskipitkän kantaman BUK-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän.</p><p>Suomen uudesta ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä (KKITO 2012-hanke) kilpailivat Kongsbergin ja Raytheonin Nasams II-järjestelmä (<a href="https://www.kongsberg.com/en/kds/products/groundbasedairdefencesystems/nasams/"><u>Nasams 2</u></a>) ja MEADS:n SAMP/T MBDA Aster 30 -ohjuksella varustettuna (<a href="http://www.mbda-systems.com/product/aster-30-sampt/"><u>Aster 30-SAMP/T</u></a>). Tuolloin MEADS:n tilalla oli EADS, joka nykyisin paremmin tunnetaan ja linkitetään Airbus-yhtiönä. Puolustusteollisuuden yhtiöiden nimet muuttuvat Euroopassa yrityskauppojen myötä niin tiuhaan, ettei niiden perässä tunnu kukaan pysyvän.</p><p>Suomi valitsi Kongsbergin ja Raytheonin Nasams II -järjestelmän, ja kauppa julkistettiin 29.4.2009. Kauppa herätti ristiriitaisia näkemyksiä sotilasasiantuntijoiden piirissä. Suorituskyvyltään kilpailun loppuvaiheessa mukana olleet järjestelmät ovat erilaisia, ja monen sotilasasiantuntijan arvion mukaan SAMP/T:n olisi pitänyt olla tarjouskilpailun voittaja. Nähtiin, että kaupan ratkaisi muu kuin järjestelmän suorituskyky.</p><p>Nasams II -järjestelmä on vain lyhyen kantaman järjestelmä, jonka korkeusulottuvuus on myös vähäinen. Järjestelmä on hyvä siinä, mihin se on tarkoitettu, mutta maan ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ei pelkästään sen varaan voi rakentaa. Nasams II -järjestelmä ei voi yksinään muodostaa kattavasti toimivaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää.</p><p>Järjestelmissä käytettävän ohjuksien paino kertoo paljon sinänsä. Kun SAMP/T-järjestelmän Aster 30 -ohjus painaa 450-500 kilogrammaa ja Patriot-järjestelmässä esim. PAC-1-ohjus painaa noin 700 kilogrammaa, niin Nasams II-järjestelmän AIM-120 AMRAAM -ohjus painaa vain 152 kilogrammaa.</p><p>Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta hyväksyi 29.4.2009 noin 340 miljoonan euron ostoksen, jolla Nasams II -järjestelmä hankitaan ilman ohjuksia.</p><p>340 miljoonalla eurolla yksikään maa Euroopassa ei kyennyt vuonna 2009 ja vielä vähemmän nyt hankkimaan ja pitämään yllä uskottavaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Uskottavan ilmatorjuntaohjusjärjestelmän rakentaminen on kustannuksiltaan miljardien arvoista. Julkisten lähteiden mukaan Itämeren maista Ruotsi satsaa nyt yli 2 miljardia euroa, Puola noin 4,7 miljardia euroa ja Saksa noin 4,5 miljardia euroa pitemmän kantaman uusiin ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin.</p><p>Suomikaan ei saa ilmaiseksi mitään. Suomenkin tosiasiallista puolustuskykyä voidaan arvioida sen mukaan, paljonko puolustukseen satsataan euroissa. Pelkkä suuri miehistöreservi ei ratkaise puolustuskykyämme, myös aseita tarvitaan.</p><p>Ruotsin ja muiden Itämeren maiden tapaan Suomi on Venäjän muodostaman lyhyen kantaman ballististen ohjusten uhan alla. Tämän on tullut hyvin tietoon taas kerran Zapad-harjoituksessa Leningradin alueella, jossa juuri harjoiteltiin kuvan 3 mukaisesti Iskander-ohjusten käyttöä.</p><p>Muiden Itämeren maiden ja ennen kaikkea Ruotsin tapaan myös Suomeen tarvitaan keskipitkän kantaman ja/tai pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Nasams II -järjestelmällä ei juurikaan torjuta lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, jotka uhkaavat muiden Itämeren maiden tapaan myös Suomea. Suomi ei ole poikkeus muista Itämeren maista Venäjän muodostaman ohjusuhan suhteen. Kun Itämeren maat tietävät, mitä ne tarvitsevat turvakseen, myös Suomen tulisi tietää.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Monikansallinen Aurora 17 -sotaharjoitus osoittaa, kuinka syvää puolustusyhteistyötä Ruotsi tekee Yhdysvaltain ja Naton kanssa. Monien ruotsalaisten tapaan en pidä enää Ruotsia sotilaallisesti liittoutumattomana. Monet Ruotsin puolustusvoiman komentajan Micael Bydénin lausunnot ovat kuvaavia:</p><p>&rdquo;<em>Ett huvudfokus är värdlandsstödet</em>.&rdquo; (<a href="http://www.gp.se/nyheter/v%C3%A4rlden/%C3%B6b-beredd-p%C3%A5-inte-%C3%B6nskv%C3%A4rt-agerande-1.4630877"><u>Göteborgs-Posten 13.9.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;[<em>Sotaharjoituksen] pääpaino on isäntämaatuessa.</em>&rdquo; Aurora-sotaharjoituksessa Ruotsi siis harjoittelee avoimesti Naton kanssa solmittua isäntämaasopimusta (Host Nation Support, HNS).</p><p>&rdquo;<em>Det är den del av den säkerhetspolitiska lösningen. Det handlar om att ge stöd och att ta emot stöd. </em><em>Vi bygger vår stabilitet i samarbete med andra.</em>&rdquo; (<a href="http://www.corren.se/nyheter/aurora-17-satter-samarbetet-pa-prov-om4810903.aspx"><u>Corren 13.9.2017</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Se on osa [Ruotsin] turvallisuuspoliittista ratkaisua. Kyse on [sotilaallisen] avun antamisesta ja tuen saamisesta. Rakenamme vakauttamme yhteistyössä muiden kanssa.</em>&rdquo; Ruotsi ja Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén näkevät - toisin kuin Suomessa monet eivät näe -, että vahva sotilaallinen yhteistyö, monikansalliset yhteisharjoitukset sekä sotilaallisen avun antaminen ja saaminen lisäävät Itämeren kunkin maan turvallisuuspoliittista vakautta ja siten myös koko alueen vakautta.</p><p>Toimittaja Jan Höglund kirjoittaa Ruotsin liittoutuneisuusasian osuvasti lehtijutussa otsikolla &rdquo;<em>Analys: Sverige inte längre alliansfritt</em>&rdquo; (<a href="http://www.gp.se/nyheter/v%C3%A4rlden/analys-sverige-inte-l%C3%A4ngre-alliansfritt-1.4618813"><u>Göteborgs-Posten 10.9.2017</u></a>). Otsikko on suomeksi käännettynä &rdquo;<em>Analyysi: Ruotsi ei ole enää sotilaallisesti liittoutumato</em>n&rdquo;.</p><p>Jan Höglund kirjoittaa:</p><p>&rdquo;<em>Neutralitet - en taktisk bluff. Den svenska neutraliteten var i många år inget annat än en taktisk bluff inför svenska folket och omvärlden (som dock visste bättre både i öst och väst). På övningar kom fienden alltid från öster, liksom under Aurora, även om det alltid förnekades utåt att det var Sovjetunionen.</em></p><p><em>Nu är neutraliteten begravd sedan länge. Formellt är Sverige fortfarande alliansfritt, men det har mindre betydelse utom som ett argument i den politiska debatten.</em></p><p><em>Att ta ställning har ett pris. Sverige har lovar stödja de baltiska länderna vid en militär konflikt med Ryssland. Det kan tyckas vara ett självklart uttryck för solidaritet mot grannar. Men i Moskva uppfattas vi inte längre som alliansfritt. Att ta ställning har ett pris.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Sotilaallinen liittoumattomuus </em><em>- taktista hämäystä. Ruotsin sotilaallinen liittoumattomuus on ollut monien vuosien ajan vain taktista hämäystä ruotsalaisille ja muulle maailmalle (joka kuitenkin tiedetään hyvin sekä idässä että lännessä). Harjoituksien vihollinen tulee aina idästä, kuten nyt Aurorassa, vaikka aina kiellettiin toteamasta muille, että vihollistaho oli Neuvostoliitto.</em></p><p><em>[Ruotsin] sotilaallinen liittoumattomuus on ollut haudattuna jo pitkään. Virallisesti Ruotsi on sotilaallisesti liittoumaton, mutta liittoutumattomuuskäsitteen merkitys on vähäinen paitsi väitteenä poliittisessa keskustelussa.<br />Muutoksella on hintansa. Ruotsi on luvannut tukea Baltian maita sellaisessa sotilaallisessa konfliktissa, jossa Venäjä on mukana. Se voi näyttää olevan itsestään selvä ilmaus solidaarisuudesta naapureille, mutta Moskovasta katsottuna emme enää ole sotilaallisesti liittoutumaton. Muutoksella on hintansa.</em>&rdquo;</p><p>Mitä Höglund tuossa sanoi Ruotsista, pätee myös Suomeen. Myöskään Moskovasta katsottuna Suomi ei enää ole sotilaallisesti liittoutumaton.&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kuvassa 3 esitetyn Iskander-K-ohjuksen (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-304.html"><u>Искандер-К</u></a>) laukaisutapahtuman lähde on <a href="https://bmpd.livejournal.com/2857093.html"><u>Livejournal 20.9.2017</u></a> (alkuperäiset kuvat ovat Venäjän puolustusministeriön). Kuvat ovat Leningradin alueelta (Ленингра́дская о́бласть) ja siten kauimmillaankin Suomen rajasta alle 400 kilometrin päässä. Mahdollinen laukaisupaikka on Ylä-Laukaa (Луга), jossa Venäjällä on myös mm. Iskander-M-ohjuksia. Ylä-Laukaa on noin reilun 200 kilometrin päässä Suomen rajasta. Livejournalin jutun otsikko on &rdquo;<em>Пуск</em> <em>крылатой</em> <em>ракеты</em> <em>ракетного</em> <em>комплекса</em> <em>&rsquo;</em><em>Искандер</em><em>-</em><em>К</em><em>&rsquo; </em><em>во</em> <em>время</em> <em>активной</em> <em>фазы</em> <em>учения</em><em> &rsquo;</em><em>Запад</em><em>-2017&rsquo;</em>&rdquo;, vapaasti suomennettuna &rdquo;<em>Iskander-K-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa</em>&rdquo;. Suomi on siis vastaavin ohjuksin uhattuna kuin Baltian-maat, Puola, Saksa ja Ruotsi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 13.9.2017 saapui Göteborgin pohjoispuolella sijaitsevaan Säven sotilaslentotukikohtaan suurta mielenkiintoa herättäneitä sotalaitteita, joita ei ole ennen nähty Ruotsin maaperällä.

Monikansalliseen Aurora 17 -sotaharjoitukseen liittyen Säveen saapui Saksan Ramsteinin sotilastukikohdasta laivalla läpi Pohjanmeren 32 Yhdysvaltain sotilasajoneuvoa kuljettaen yhdysvaltalaisia Raytheonin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän osia.

Samaan aikaan saapui Säveen myös Ranskasta läpi Tanskan rautateitse 50 Ranskan sotilasajoneuvoa kuljettaen ranskalaisia Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän osia. Ranskan armeijan majuri Thomas Robertin mukaan SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä siirrettiin nyt ensi kertaa junalla, kun aikaisemmin on käytetty vain muita kuljetusmuotoja.

Monikansallisessa Aurora 17 -sotaharjoituksessa yhdysvaltalaisia ja ranskalaisia ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä ei jätetä Ruotsin länsirannikolle turvaamaan Göteborgin aluetta, vaan järjestelmät siirretään harjoituksen kuluessa Ruotsin itärannikolle ja kenties myös Gotlantiin, mistä yhdysvaltalaiskannanotot ovat antaneet viitteitä.

Om några dagar bryter de upp från Säve och förflyttar sig till ostkusten för att delta i nästa fas i övningen. Tidpunkt och färdväg är hemlig.” kirjoitti Göteborgs-Posten 13.9.2017 (Göteborgs-Posten 13.9.2017).

Ruotsin puolustusvoimat ei siis ole kertonut, milloin ja mitä reittiä yhdysvaltalaisten ja ranskalaisten ilmatorjuntaohjusjärjestelmien siirto itärannikolle ja kenties Gotlantiin tapahtuu. Kuljetusreitti, kuljetusajankohta ja ohjusjärjestelmien tarkka sijoituspaikka ovat olleet toistaiseksi salaisia.

                                                                                    ****

Yhdysvallat on ottanut vakavasti sen Itämeren maiden esittämän puolustustarpeen, jonka venäläisohjukset Itämeren ympäristöön synnyttävät.

Puolassa käytäviin harjoituksiin Patriot-torjuntaohjusjärjestelmä tuotiin ensikerran jo pian Puolan Nato-jäsenyyden jälkeen (Victory Strike -sotaharjoitus 2000-luvun alussa), ja viimeksi Itämeren ympäristössä  ennen Ruotsia Patriot-ohjukset nähtiin Liettuassa tämän vuoden heinäkuussa pidetyn Naton Tobruq Legacy 2017 -sotaharjoituksen yhteydessä (Ministry of National Defence Republic of Lithuania 12.7.2017).

Det är våra ’skarpa fåglar’. Vi övar över hela Europa på hur snabbt vi kan få dem på plats. Men vi skjuter inte skarpt i övningen, utan simulerar robotskott.”, totesi Yhdysvaltain armeijan kapteeni Thomas Harris sanomalehti Dagens Nyheterin Säven lentotukikohdassa tapahtuneessa haastatettussa ruotsiksi käännettynä (DN 13.9.2017).

Vapaasti suomennettuna: ”Ne [Patriot-ohjukset] ovat meidän ’älykkäitä lintuja’. Me harjoittelemme kaikkialla Euroopassa, kuinka nopeasti saamme ohjukset paikalle. Emme laukaise todellisia ohjuksia harjoituksessa, vaan harjoittelemme simuloimalla ohjuslaukaisua.

Vi får träna snabbhet i att transportera och montera ihop utrustningen.” totesi puolestaan ruotsalainen nettijulkaisu Corren yhdysvaltalaiskapteeni Thomas Harrisin sanoneen Säven lentotukikohdassa (Corren 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Meillä on [Aurora 17 -sotaharjoituksessa] mahdollisuus harjoitella nopeutta sekä [Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän] siirroissa sekä kokoamisessa.

Yhdysvallat on harjoitellut Itämeren ympäristössä Nato-liittolaistensa ja nyt parhaillaan myös Ruotsin kanssa ohjusjärjestelmien nopeaa siirtoa Yhdysvaltain eurooppalaisista sotilastukikohdista mahdolliselle kriisi- ja sota-alueelle. Itämeren ympäristöön Patriot-järjestelmät on julkisten lähteiden perusteella siirretty yleensä Yhdysvaltain käytössä olevasta Saksan Ramsteinin sotilaslentotukikohdasta (Ramstein Air Base).

Ilman etukäteisharjoitusta monimutkaisten järjestelmien siirtämisestä ja saamisesta toimintakuntoon kriisin ja sodan uhatessa tai käynnissä ollessa ei tule mitään. Avainsana on siis nopeus, jota ei tule ilman tarkkaa harjoittelemista ennalta. Itämeren ympäristössä Patriot-järjestelmien kanssa on nyt harjoiteltu siis jo Puolassa ja Liettuassa sekä pian myös Ruotsissa. Monikansallisen sotaharjoituksen tarve tässä mielessä myös Suomessa on ilmeinen.

                                                                                    ****

Ruotsi on uusimassa vanhaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmäänsä. Ruotsilla on ollut käytössään yhdysvaltalainen jo 1950-luvun lopulla kehitetty Raytheonin Hawk-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (MIM-23 Hawk), joka on jo vanhentunut ja joka ennen kaikkea ei kykene torjumaan Ruotsia uhkaavia lyhyen matkan ballistisia hyökkäysohjuksia, käytännössä siis venäläisiä Kaliningradiin sijoittuja Iskander-ohjuksia. Toinen torjuttava ohjustyyppi olisi esimerkiksi Venäjän Itämeren laivastoon sijoitetut Kalibr-ohjukset.

Även om man kan modifiera och förbättra gamla system så finns det en gräns för hur gamla de kan bli. Så mycket kan man vara överens om att Hawk börjar bli gammalt.” totesi Ruotsin ainoan ilmapuolustusrykmentin (Luftvarnsregementet LV 6) tiedotuspäällikkö, majuri Carl Sjöstrand Svenska Dagbladetin haastattelussa 24.6.2017 (SvD 24.6.2017).

Vapaasti suomennettuna: ”Vaikka voidaan päivittää ja parantaa vanhoja [ilmatorjuntaohjus]järjestelmiä, on olemassa raja, kuinka vanha järjestelmä ylipäätään voi olla. Alamme olla kaikki yksimielisiä, että Hawk-järjestelmä alkaa olla jo tiensä päässä.

Haastatattelussa Sjöstrand jatkaa: ”Man pratar om ballistiska missiler, som de Iskanderrobotar som ställts upp i Kaliningrad som därmed kan vara ett hot mot Gotland och huvudstaden. I det fallet krävs ett bättre system än Hawksystemet, som inte har kapacitet mot dem.

Vapaasti suomennettuna: ”Puhutaan ballistisista ohjuksista, joita on sijoitettu Kaliningradiin, ja jotka voivat olla uhka Gotlannille ja pääkaupungille. Tällöin vaatimus on parempi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä kuin Hawk-järjestelmä, jolla ei ole tuhoamiskykyä Iskander-ohjuksia vastaan.

Toisin kuin Suomi, Ruotsi on uskaltanut nimetä Iskander-ohjukset Ruotsille uhkaa tuottavaksi.

Samassa lehtijutussa Joakim Lewin puolustusvoimien materiaalilaitokselta (Försvarets materielverk, FMV) kertoo hyvin, mihin maan ilmatorjunnan tulee kyetä ja mikä ei välttämättä onnistu esimerkiksi pelkästään hävittäjien ilmatorjuntaohjuksilla:

Även det klassiska attackflygplanet släpper en attackrobot 80–100 kilometer från målet, sedan är det bara roboten som kommer. Den är mycket svårare att träffa än flygplanet, eftersom den är mindre och går snabbare. Går man tillbaka till 80–90-talen fick flygplan flyga fram till målet och släppa bomben.

Vapaasti suomennettuna: ”Jopa perinteinen hyökkäystä tekevä lentokone laukaisee ohjuksensa 80-100 kilometriä ennen maalia, ja se on vain ohjus, joka pyrkii maaliinsa. Ohjusta on paljon vaikeampi eliminoida kuin lentokonetta, koska se on pienempi ja nopeampi. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla lentokoneet lensivät maalinsa päälle ja pudottivat pomminsa.

Ilmatorjunnan pitää siis nimenomaan kyetä torjumaan kaikenlaiset ohjukset mukaan lukien hankalat risteilyohjukset, ei vain niitä laukaisevia ilma-aluksia. Vastaavasti Suomi ei voi luottaa siihen, että se voisi torjua Hornet-hävittäjien AGM-158 JASSM -ohjuksilla Venäjän puolella olevat ohjuslaukaisualustat. Venäjä on varautunut ilmatorjunnalla tuollaiseen vaihtoehtoon.

Kun Ruotsilla oli vielä vuonna 1996 yhteensä 22 ilmapuolustuspataljoonaa, tänä päivänä Ruotsilla on jäljellä enää kaksi pataljoonaa (Luftvarnsregementet LV 6), jotka molemmat sijaitsevat Halmstadissa Göteborgin eteläpuolella kaukana suurimman uhan alla olevalta Ruotsin Itämeren rannikolta.

Ruotsi hakee siis uudella ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä uutta kykyä tuhota myös lyhyen kantaman ballistisia venäläisohjuksia. Ilmapuolustusstrategiassaan Ruotsi on nyt asemoinut itsensä samoin kuin Baltian maat ja Puola sekä Saksa.

Suomi näkee asiat toisin. Suomi ei jostain syytä koe samaa ohjusuhkaa kuin muut Itämeren ympäristön läntiset maat. Suomi on ainoa poikkeus Itämeren länsimaiden joukossa.

                                                                                    ****

Ruotsi on tehnyt päätöksen koskien puolustusvoimien ja puolustuskyvyn kehittämisestä vuosina 2016-2020 (Försvarspolitisk inriktning - Sveriges försvar 2016–2020, Prop. 2014/15:1090). Kehitysohjelmaan kuuluu, että Ruotsi ostaa uuden keskipitkän matkan ilmapuolustusjärjestelmän Hawk-järjestelmän tilalle. Uusi järjestelmä otettaisiin käyttöön vuoteen 2020 mennessä.

Ruotsi tekee valinnan kahdesta eri pitkän matkan ja/tai keskimatkan ohjustorjuntajärjestelmästä, jotka ovat siis Raytheonin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (PATRIOT, Raytheon) tai Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä (ASTER 30-SAMP/T, Eurosam/MBDA). Ruotsi testaa nyt molempia järjestelmiä Aurora-sotaharjoituksessa.

Raytheonin edustajan Michael Tronolonen mukaan Ruotsi tekee päätöksen hankinnasta lähitulevaisuudessa (”in the very near term”) ja tarjouspyynnöt saadaan pian (DefenseNews 14.9.2017). Michael Tronolone vastaa Raytheonilla integroitujen puolustusjärjestelmien (Integrated Defense Systems) myynnistä Eurooppaan ja Nato-maihin.

Hankinta on yksi suurimmista Ruotsin tämänhetkisistä puolustusmateriaalihankinnoista ja hinnaltaan noin 20 miljardia kruunua, siis hieman päälle 2 miljardia euroa. Budjettiesitys julkaistaan tänään 20.9.2017, missä ilmatorjuntaohjusjärjestelmähankkeen rahoitus pitäisi olla esillä.

Verrattuna Suomessa päätännässä oleviin asehankintoihin, Ruotsin hankinta on arvoltaan siis noin kaksinkertainen verrattuna Suomen Laivue 2020 -taistelualushankintaan ja yhdestä kolmasosasta yhteen viidesosaan Suomen uuden HX-hävittäjähankinnan arvosta. Tällä hetkellä Suomen HX-hävittäjähankinnan arvioidaan maksavan noin 7-10 miljardia euroa.

                                                                                    ****

Det är en fantastisk möjlighet att få hit våra partners i en övning där båda systemen är med och vi kan se hur de kan jobba tillsammans våra system.” totesi Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén Säven sotilaslentotukikohdassa 13.9.2017 (Sydsvenskan 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Se [Aurora 17] on erinomainen tilaisuus saada kumppaneitamme harjoitukseen, jossa molemmat järjestelmät ovat mukana, ja voimme nähdä, miten he voivat työskennellä yhdessä meidän järjestelmien kanssa.

Ruotsille on siis tärkeää asejärjestelmien yhteistoiminta. Maassa olevien ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tulee olla integroitu hävittäjien ilmatorjuntaan. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhteistoiminnasta Ruotsin muiden puolustusjärjestelmien kanssa vaan myös yhteistoiminnasta Naton käytössä olevien järjestelmien kanssa.

Yhdysvaltalainen Patriot-järjestelmiä valmistava Raytheon on ehkä ymmärtänyt paremmin Itämeren maissa olevat ilmatorjuntaohjusjärjestelmätarpeet kuin SAMP/T-järjestelmää toimittava eurooppalainen Eurosamin taustalla oleva MBDA. Raytheon on saanut myytyä Patriot-järjestelmän Puolaan, missä se kisasi niin ikään Wisła-hankkeessa Ruotsin tapaan MBDA:n SAMP/T-järjestelmän kanssa.

Raytheon myy järjestelmäänsä mm. irrotettavalla johtokeskuslaitteistolla (Patriot ICC, fire-control center), joka on siirrettävissä vaikkapa telttaan tai rakennukseen ohjaamaan ohjusilmatorjunnan taktista toimintaa.

What that allows is now the stand-alone Patriot batteries can be deployed anywhere around the world with connectivity to the broader NATO command-and-control architecture.” totesi Raytheonin johtaja  Michael Tronolone (DefenseNews 14.9.2017).

Vapaasti suomennettuna. “Tämä sallii nyt Patriot-ohjuspatterien toimittamisen [erillisinä] kaikkialle maailmaan säilyttäen samalla yhteydet laajempaan Naton komento- ja ohjausjärjestelmään.

Raytheonin Patriot ICC:tä käytettiin myös Liettuassa pidetyssä Tobruq Legacy -sotaharjoituksessa ja nyt sitä käytetään siis Ruotsin Aurora-harjoituksessa. MEADS joutuu tekemään paljon työtä, mikäli kykenee myymään johonkin Itämeren maahan SAMP/T-järjestelmän, joka ei mahdollista vastaavasti ohjuslavettien siirtoa maasta toiseen ohjuspuolustuksen maitten välistä ohjuspuolustusintegraatiota sisältäen.

On vaikea saada jalansijaa, jos valtaosa Itämeren maista on valinnut tai valitsemassa Raytheonin Patriot-järjestelmän. Kyse on siitä, että kun Itämeren puolustusyhteistyö etenee, ilmatorjuntaohjusjärjestelmien tulee olla yhteishallinnassa ja sijainnit kriisi- ja sotatilanteessa tulee pystyä optimoimaan vain itse ohjuksia sisältävien laukaisuyksikköjen siirroilla alueelta toiselle ja myös maasta toiseen.

Väännetään rautalangasta: jos Venäjä laukaisisi Iskander-ohjuksen kohti Gotlantia Kaliningradista, Naton johtokeskuksen on kyettävä arvioimaan, onko ohjus paras tuhota Liettuasta, Puolasta vai Ruotsista laukaistavalla torjuntaohjuksella.

                                                                                    ****

Suomi oli viime vuosikymmenen lopulla ostamassa uutta ilmatorjuntaohjusjärjestelmää korvaamaan venäläisen keskipitkän kantaman BUK-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän.

Suomen uudesta ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä (KKITO 2012-hanke) kilpailivat Kongsbergin ja Raytheonin Nasams II-järjestelmä (Nasams 2) ja MEADS:n SAMP/T MBDA Aster 30 -ohjuksella varustettuna (Aster 30-SAMP/T). Tuolloin MEADS:n tilalla oli EADS, joka nykyisin paremmin tunnetaan ja linkitetään Airbus-yhtiönä. Puolustusteollisuuden yhtiöiden nimet muuttuvat Euroopassa yrityskauppojen myötä niin tiuhaan, ettei niiden perässä tunnu kukaan pysyvän.

Suomi valitsi Kongsbergin ja Raytheonin Nasams II -järjestelmän, ja kauppa julkistettiin 29.4.2009. Kauppa herätti ristiriitaisia näkemyksiä sotilasasiantuntijoiden piirissä. Suorituskyvyltään kilpailun loppuvaiheessa mukana olleet järjestelmät ovat erilaisia, ja monen sotilasasiantuntijan arvion mukaan SAMP/T:n olisi pitänyt olla tarjouskilpailun voittaja. Nähtiin, että kaupan ratkaisi muu kuin järjestelmän suorituskyky.

Nasams II -järjestelmä on vain lyhyen kantaman järjestelmä, jonka korkeusulottuvuus on myös vähäinen. Järjestelmä on hyvä siinä, mihin se on tarkoitettu, mutta maan ilmatorjuntaohjusjärjestelmää ei pelkästään sen varaan voi rakentaa. Nasams II -järjestelmä ei voi yksinään muodostaa kattavasti toimivaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää.

Järjestelmissä käytettävän ohjuksien paino kertoo paljon sinänsä. Kun SAMP/T-järjestelmän Aster 30 -ohjus painaa 450-500 kilogrammaa ja Patriot-järjestelmässä esim. PAC-1-ohjus painaa noin 700 kilogrammaa, niin Nasams II-järjestelmän AIM-120 AMRAAM -ohjus painaa vain 152 kilogrammaa.

Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta hyväksyi 29.4.2009 noin 340 miljoonan euron ostoksen, jolla Nasams II -järjestelmä hankitaan ilman ohjuksia.

340 miljoonalla eurolla yksikään maa Euroopassa ei kyennyt vuonna 2009 ja vielä vähemmän nyt hankkimaan ja pitämään yllä uskottavaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Uskottavan ilmatorjuntaohjusjärjestelmän rakentaminen on kustannuksiltaan miljardien arvoista. Julkisten lähteiden mukaan Itämeren maista Ruotsi satsaa nyt yli 2 miljardia euroa, Puola noin 4,7 miljardia euroa ja Saksa noin 4,5 miljardia euroa pitemmän kantaman uusiin ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin.

Suomikaan ei saa ilmaiseksi mitään. Suomenkin tosiasiallista puolustuskykyä voidaan arvioida sen mukaan, paljonko puolustukseen satsataan euroissa. Pelkkä suuri miehistöreservi ei ratkaise puolustuskykyämme, myös aseita tarvitaan.

Ruotsin ja muiden Itämeren maiden tapaan Suomi on Venäjän muodostaman lyhyen kantaman ballististen ohjusten uhan alla. Tämän on tullut hyvin tietoon taas kerran Zapad-harjoituksessa Leningradin alueella, jossa juuri harjoiteltiin kuvan 3 mukaisesti Iskander-ohjusten käyttöä.

Muiden Itämeren maiden ja ennen kaikkea Ruotsin tapaan myös Suomeen tarvitaan keskipitkän kantaman ja/tai pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Nasams II -järjestelmällä ei juurikaan torjuta lyhyen kantaman ballistisia ohjuksia, jotka uhkaavat muiden Itämeren maiden tapaan myös Suomea. Suomi ei ole poikkeus muista Itämeren maista Venäjän muodostaman ohjusuhan suhteen. Kun Itämeren maat tietävät, mitä ne tarvitsevat turvakseen, myös Suomen tulisi tietää.

                                                                                    ****

Monikansallinen Aurora 17 -sotaharjoitus osoittaa, kuinka syvää puolustusyhteistyötä Ruotsi tekee Yhdysvaltain ja Naton kanssa. Monien ruotsalaisten tapaan en pidä enää Ruotsia sotilaallisesti liittoutumattomana. Monet Ruotsin puolustusvoiman komentajan Micael Bydénin lausunnot ovat kuvaavia:

Ett huvudfokus är värdlandsstödet.” (Göteborgs-Posten 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”[Sotaharjoituksen] pääpaino on isäntämaatuessa.” Aurora-sotaharjoituksessa Ruotsi siis harjoittelee avoimesti Naton kanssa solmittua isäntämaasopimusta (Host Nation Support, HNS).

Det är den del av den säkerhetspolitiska lösningen. Det handlar om att ge stöd och att ta emot stöd. Vi bygger vår stabilitet i samarbete med andra.” (Corren 13.9.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Se on osa [Ruotsin] turvallisuuspoliittista ratkaisua. Kyse on [sotilaallisen] avun antamisesta ja tuen saamisesta. Rakenamme vakauttamme yhteistyössä muiden kanssa.” Ruotsi ja Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydén näkevät - toisin kuin Suomessa monet eivät näe -, että vahva sotilaallinen yhteistyö, monikansalliset yhteisharjoitukset sekä sotilaallisen avun antaminen ja saaminen lisäävät Itämeren kunkin maan turvallisuuspoliittista vakautta ja siten myös koko alueen vakautta.

Toimittaja Jan Höglund kirjoittaa Ruotsin liittoutuneisuusasian osuvasti lehtijutussa otsikolla ”Analys: Sverige inte längre alliansfritt” (Göteborgs-Posten 10.9.2017). Otsikko on suomeksi käännettynä ”Analyysi: Ruotsi ei ole enää sotilaallisesti liittoutumaton”.

Jan Höglund kirjoittaa:

Neutralitet - en taktisk bluff. Den svenska neutraliteten var i många år inget annat än en taktisk bluff inför svenska folket och omvärlden (som dock visste bättre både i öst och väst). På övningar kom fienden alltid från öster, liksom under Aurora, även om det alltid förnekades utåt att det var Sovjetunionen.

Nu är neutraliteten begravd sedan länge. Formellt är Sverige fortfarande alliansfritt, men det har mindre betydelse utom som ett argument i den politiska debatten.

Att ta ställning har ett pris. Sverige har lovar stödja de baltiska länderna vid en militär konflikt med Ryssland. Det kan tyckas vara ett självklart uttryck för solidaritet mot grannar. Men i Moskva uppfattas vi inte längre som alliansfritt. Att ta ställning har ett pris.

Vapaasti suomennettuna:

Sotilaallinen liittoumattomuus - taktista hämäystä. Ruotsin sotilaallinen liittoumattomuus on ollut monien vuosien ajan vain taktista hämäystä ruotsalaisille ja muulle maailmalle (joka kuitenkin tiedetään hyvin sekä idässä että lännessä). Harjoituksien vihollinen tulee aina idästä, kuten nyt Aurorassa, vaikka aina kiellettiin toteamasta muille, että vihollistaho oli Neuvostoliitto.

[Ruotsin] sotilaallinen liittoumattomuus on ollut haudattuna jo pitkään. Virallisesti Ruotsi on sotilaallisesti liittoumaton, mutta liittoutumattomuuskäsitteen merkitys on vähäinen paitsi väitteenä poliittisessa keskustelussa.
Muutoksella on hintansa. Ruotsi on luvannut tukea Baltian maita sellaisessa sotilaallisessa konfliktissa, jossa Venäjä on mukana. Se voi näyttää olevan itsestään selvä ilmaus solidaarisuudesta naapureille, mutta Moskovasta katsottuna emme enää ole sotilaallisesti liittoutumaton. Muutoksella on hintansa.

Mitä Höglund tuossa sanoi Ruotsista, pätee myös Suomeen. Myöskään Moskovasta katsottuna Suomi ei enää ole sotilaallisesti liittoutumaton. 

                                                                                    ****

Kuvassa 3 esitetyn Iskander-K-ohjuksen (Искандер-К) laukaisutapahtuman lähde on Livejournal 20.9.2017 (alkuperäiset kuvat ovat Venäjän puolustusministeriön). Kuvat ovat Leningradin alueelta (Ленингра́дская о́бласть) ja siten kauimmillaankin Suomen rajasta alle 400 kilometrin päässä. Mahdollinen laukaisupaikka on Ylä-Laukaa (Луга), jossa Venäjällä on myös mm. Iskander-M-ohjuksia. Ylä-Laukaa on noin reilun 200 kilometrin päässä Suomen rajasta. Livejournalin jutun otsikko on ”Пуск крылатой ракеты ракетного комплекса Искандер-Кво время активной фазы ученияЗапад-2017’”, vapaasti suomennettuna ”Iskander-K-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa”. Suomi on siis vastaavin ohjuksin uhattuna kuin Baltian-maat, Puola, Saksa ja Ruotsi.

]]>
11 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243165-ruotsi-ostaa-uuden-yli-kahden-miljardin-euron-ilmatorjuntaohjusjarjestelman#comments Ilmatorjunta Itämeren turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Wed, 20 Sep 2017 15:59:37 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243165-ruotsi-ostaa-uuden-yli-kahden-miljardin-euron-ilmatorjuntaohjusjarjestelman
Donald Trumpilta odotettu mutta yllätyksen sisältänyt puhe YK:n yleiskokouksessa http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243112-donald-trumpilta-odotettu-mutta-yllatyksen-sisaltanyt-puhe-ykn-yleiskokouksessa <p>Presidentti Donald Trumpin esiintymisiä on tavattu odottaa suurella kärsimättömyydellä ja pelolla. Koskaan ei ole varmuutta mitä presidentti oikein sanoo ja pitäytyykö hän etukäteen valmistellussa puheessa vai heittää juttua ihan tilanteen mukaan.&nbsp;</p><p>Tällä kertaa kuulijoiden odotukset olivat varmasti yhtä suurella tasolla kuin Trumpin virkaanastujaispuheessaan ja ensimmäisen kansakunnan tila - puheen aikana. Nyt esiintymisareenana oli yksi maailman arvovaltaisimmista: Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous.</p><p>Ohessa nopeasti keskeisimpiä havaintoja puheesta.&nbsp;</p><p>Ensimmäinen puhe yleiskokoukselle oli Trumpilta yllättävän rauhallinen. Siinä oli presidentillisiä elementtejä, retoriikan ollessa hyvin suoraa ja jyrkkää. Toki läntisen supervallan presidentti esiintyi enemmän amerikkalaisille kuin kansainväliselle yhteisölle. Tämä nousi hyvin esille kun Trump keskittyi luettelemaan hallintonsa &quot;saavutuksia:&quot; kuinka ennennäkemättö,män hyvin maa on selviytynyt hurrikaaneista, kuinka paljon BKT on noussut ja työttömyys ennätyksellisen alhainen.</p><p>Puheessa Trump lähetti vahvan viestin Pohjois-Korealle ja vaati kansainväliseltä yhteisöltä kovempia pakotteita Kimin hallintoa kohtaan, kiittäen samalla mm. Kiinaa ja Venäjää yhteistyöstä tilanteen ratkaisemiseksi. Pohjois-Korean jälkeen retoriikka jyrkkeni entisestään ja oman osansa saivat Iran, Syyria, Kuuba ja Venezuela.</p><p>Iranin kohdalla presidentti Trump lyttäsi presidentti Obaman hallinnon neuvotteleman ydinsopimuksen ja rivien välistä oli luettavissa vaatimukset vallanvaihdosta Teheranista ja kansalaisten siirtymisestä kaduille. Tuskin iranilaiset kuitenkaan ryhtyvät suoraan toteuttamaan Trumpin toiveita. Joka tapauksessa edellisen hallinnon lähentymiset Iranin kanssa pyyhkäistiin kerralla pois.&nbsp;</p><p>Puheen aikana suosionosoituksia ei juuri kuulunut. Yhtenä poikkeuksena voisi nostaa esille suosionosoitukset Trumpin korostaessa hänen Amerikka ensin &nbsp;- politiikkaa. Siinä hän korosti miten hän on vastuussa vain ja ainoastaan amerikkalaisille, niin kuin kaikkien paikalla olevien johtajien pitäisi olla omille kansalaisilleen.&nbsp;</p><p>Trump piti eilen kokouksen YK:n uudistamisesta joten pahimmat vuodatukset maailmanjärjestön toimintaa kohtaan eivät nousseet esille puheessa. Presidentti kiitti YK:ta toiminnastaan mutta korosti samalla epäsuhtaa miten yksi jäsenmaa 191 maksaa 22 prosenttia maailmanjärjestön budjetista. Näkökulma on sinällään oikeutettu ja samaa solidaarisuutta muilta amerikkalaisia veronmaksajia kohtaan Trump on vaatinut jo NATO:n kohdalla.</p><p>Kylmän sodan kaikuja kuultiin Trumpin kommentoidessa, miten kaikki ne maat joissa on tai on ollut sosialistinen ja kommunistinen järjestelmä, ovat tuominneet kansalaisensa kurjuuteen ja kärsimykseen.</p><p>Viimeistään puheen lopussa oli kaikille selvää, että puhujana oli Yhdysvaltain presidentti. Amerikkalaisten arvojen keskeiset elementit kuten vapaus ja demokratia nousivat korostetusti esiin sekä lopun siunaukset Jumalalta maailman kansakunnille sekä Yhdysvalloille.</p><p>Mikä sitten oli poikkeuksellista puheessa?</p><p>Suhteutettuna Trumpin edeltäjän puheisiin yleiskokouksessa ja ottaen huomioon suurvaltasuhteet, niin Venäjää Trump ei kritisoinut millään tavoilla. Hiljaisuus on poikkeuksellista ottaen huomioon kuinka Venäjän ja Yhdysvaltain intressit ovat monessa kysymyksessä ristiriidassa ja Ukrainan kysymys on edelleen ratkaisematta. Tällainen &nbsp;hiljaisuus tuskin miellyttää Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisia vaikuttajia tai hillitsee epäilyksiä siitä kuinka läheiset suhteen Trumpin vaalikampanjalla ja nyt hänen hallintonsa edustajilla on Venäjän kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Donald Trumpin esiintymisiä on tavattu odottaa suurella kärsimättömyydellä ja pelolla. Koskaan ei ole varmuutta mitä presidentti oikein sanoo ja pitäytyykö hän etukäteen valmistellussa puheessa vai heittää juttua ihan tilanteen mukaan. 

Tällä kertaa kuulijoiden odotukset olivat varmasti yhtä suurella tasolla kuin Trumpin virkaanastujaispuheessaan ja ensimmäisen kansakunnan tila - puheen aikana. Nyt esiintymisareenana oli yksi maailman arvovaltaisimmista: Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous.

Ohessa nopeasti keskeisimpiä havaintoja puheesta. 

Ensimmäinen puhe yleiskokoukselle oli Trumpilta yllättävän rauhallinen. Siinä oli presidentillisiä elementtejä, retoriikan ollessa hyvin suoraa ja jyrkkää. Toki läntisen supervallan presidentti esiintyi enemmän amerikkalaisille kuin kansainväliselle yhteisölle. Tämä nousi hyvin esille kun Trump keskittyi luettelemaan hallintonsa "saavutuksia:" kuinka ennennäkemättö,män hyvin maa on selviytynyt hurrikaaneista, kuinka paljon BKT on noussut ja työttömyys ennätyksellisen alhainen.

Puheessa Trump lähetti vahvan viestin Pohjois-Korealle ja vaati kansainväliseltä yhteisöltä kovempia pakotteita Kimin hallintoa kohtaan, kiittäen samalla mm. Kiinaa ja Venäjää yhteistyöstä tilanteen ratkaisemiseksi. Pohjois-Korean jälkeen retoriikka jyrkkeni entisestään ja oman osansa saivat Iran, Syyria, Kuuba ja Venezuela.

Iranin kohdalla presidentti Trump lyttäsi presidentti Obaman hallinnon neuvotteleman ydinsopimuksen ja rivien välistä oli luettavissa vaatimukset vallanvaihdosta Teheranista ja kansalaisten siirtymisestä kaduille. Tuskin iranilaiset kuitenkaan ryhtyvät suoraan toteuttamaan Trumpin toiveita. Joka tapauksessa edellisen hallinnon lähentymiset Iranin kanssa pyyhkäistiin kerralla pois. 

Puheen aikana suosionosoituksia ei juuri kuulunut. Yhtenä poikkeuksena voisi nostaa esille suosionosoitukset Trumpin korostaessa hänen Amerikka ensin  - politiikkaa. Siinä hän korosti miten hän on vastuussa vain ja ainoastaan amerikkalaisille, niin kuin kaikkien paikalla olevien johtajien pitäisi olla omille kansalaisilleen. 

Trump piti eilen kokouksen YK:n uudistamisesta joten pahimmat vuodatukset maailmanjärjestön toimintaa kohtaan eivät nousseet esille puheessa. Presidentti kiitti YK:ta toiminnastaan mutta korosti samalla epäsuhtaa miten yksi jäsenmaa 191 maksaa 22 prosenttia maailmanjärjestön budjetista. Näkökulma on sinällään oikeutettu ja samaa solidaarisuutta muilta amerikkalaisia veronmaksajia kohtaan Trump on vaatinut jo NATO:n kohdalla.

Kylmän sodan kaikuja kuultiin Trumpin kommentoidessa, miten kaikki ne maat joissa on tai on ollut sosialistinen ja kommunistinen järjestelmä, ovat tuominneet kansalaisensa kurjuuteen ja kärsimykseen.

Viimeistään puheen lopussa oli kaikille selvää, että puhujana oli Yhdysvaltain presidentti. Amerikkalaisten arvojen keskeiset elementit kuten vapaus ja demokratia nousivat korostetusti esiin sekä lopun siunaukset Jumalalta maailman kansakunnille sekä Yhdysvalloille.

Mikä sitten oli poikkeuksellista puheessa?

Suhteutettuna Trumpin edeltäjän puheisiin yleiskokouksessa ja ottaen huomioon suurvaltasuhteet, niin Venäjää Trump ei kritisoinut millään tavoilla. Hiljaisuus on poikkeuksellista ottaen huomioon kuinka Venäjän ja Yhdysvaltain intressit ovat monessa kysymyksessä ristiriidassa ja Ukrainan kysymys on edelleen ratkaisematta. Tällainen  hiljaisuus tuskin miellyttää Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisia vaikuttajia tai hillitsee epäilyksiä siitä kuinka läheiset suhteen Trumpin vaalikampanjalla ja nyt hänen hallintonsa edustajilla on Venäjän kanssa.

]]>
2 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243112-donald-trumpilta-odotettu-mutta-yllatyksen-sisaltanyt-puhe-ykn-yleiskokouksessa#comments Donald Trump Pohjois-Korea Turpo YK Yleiskokous Tue, 19 Sep 2017 15:08:31 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243112-donald-trumpilta-odotettu-mutta-yllatyksen-sisaltanyt-puhe-ykn-yleiskokouksessa
”Suomettumisen aika on ohi...” (osa I/II - Venäjä) http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242850-suomettumisen-aika-on-ohi-osa-iii-venaja <p><strong>Uutena tasavallan presidenttinä aloittaisin ensimmäisen virallisen puheeni sanoilla: &rdquo;Suomettumisen aika on ohi...&rdquo;&nbsp;</strong></p><p>Käsittelen kaksiosaisen blogisarjani ensimmäisessä osassa (perinteistä) suomettumistamme Venäjään päin ja toisessa osassa &rdquo;sisäistä suomettumistamme&rdquo;. Esittelen samalla presidenttikampanjaani liittyen ratkaisuni suomettumisen yhteiskunnallemme aiheuttamiin vakaviin ongelmiin.</p><p><strong>Kuka ihmeen presidenttiehdokas Petri Hirvimäki?</strong></p><p>Olen ehdokas, joka on lähtenyt presidenttikisaan porukan ensimmäisenä jo <u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202705-poika-jonka-isa-halusi-suomen-presidentiksi" target="_blank">kaksi vuotta sitten.</a></u> Parhaillaan keräämme <u><a href="http://unitaskansanliike.net/peliitta/allekirjoita-kannattajakortti" target="_blank">kannattajakortteja</a></u> Unitas kansanliikkeen kautta jotta tulisin viralliseksi puolueisiin sitoutumattomaksi ehdokkaaksi tammi-helmikuun 2018 vaaleissa. Käy antamassa tukesi ehdokkuudelleni jos sinua kiinnostavat Suomelle elintärkeät asiat, joista osaa kukaan toinen ehdokas ei tuo esille. (kts. <u><a href="http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=4918981" target="_blank">TV-haastatteluni</a></u>).</p><p><strong>Presidentti Hirvimäen Suomessa roistovaltio Venäjän &rdquo;intresseihin&rdquo; vastattaisiin suvereenisti itse haluamallamme tavalla &ndash; tai oltaisiin vastaamatta.</strong></p><p>Jos minut valittaisiin tasavallan presidentiksi, olisi se todellista vapautta haluavien suomalaisten irtiotto putinistisen totalitaristi-Venäjän pakonomaisesta mielistelystä &ndash; mutta toisaalta jämäkkyyttä myös EU:n suuntaan. Sisäisesti se tarkoittaisi vapautta haluavien suomalaisten voittoa puoluesuomen vääristä kollektiiveista ja pullamössöeliittimme valtaholismista ja nollasummakakunjaosta, yksilön voittoa systeemistä. Jatkossa menisimme asiat ja visio edellä, maalaisjärki, rohkeus ja vapaa yhteiskunnallinen innovointi edellä &ndash; suomipolitiikan &rdquo;kolmas tie&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>Suomettuminen Putinin Venäjään päin on paitsi nykyajassa kehittyvä ilmiö, mutta ennenkaikkea historiallista perua vaikeasta suhteestamme Neuvostoliiton kanssa viime sotien jälkeiseltä ajalta. Suomettuminen on tarkoitanut sitä, että maamme eturivin poliittiset päättäjät ovat vuosikymmenet tasapainoilleet Neuvostoliiton/Venäjän päämäärien kanssa ja sekoittaneet tuon pelin maamme sisäpolitiikkaan. Väärän pelin hallinnasta kehittyi lopulta pakollinen käyntikortti korkeimman yhteiskunnallisen vallan kammareihin Suomessa. Tämä kehityskulku tapahtui presidentti Urho Kekkosen (1956-1982) aikana.</p><p>Ennen Vladimir Putinin aikaa Venäjän johtajana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomella olisi ollut historiallinen tilaisuus pyristellä irti suomettumisen kahleesta Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän ollessa vielä hajanainen ja sisäänpäinkääntynyt. Emme koskaan käyttäneet tuota tilaisuutta. Se on asia, joka paradoksaalisesti johtuu nimenomaan suomettumisesta ja sen aiheuttamasta halvaantumisesta mitä tulee kykyymme toimia suvereenisti omassa ulkopolitiikassamme.</p><p><strong>Satavuotias Suomi ei ole itsenäinen sanan varsinaisessa merkityksessä.</strong></p><p>Pelko ja sen kieltäminen on keskiössä ongelmallisessa suhteessamme nyky-Venäjään aivan samoin kuin se oli suhteessamme Neuvostoliittoon. Venäjä-pelkoa on yritetty hallita vaikenemalla ja lakaisemalla se maton alle. Pelko on paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti musertava voima ja siksi pelko on ollut puettuna YYA-puolueettomuuspolitiikan kaapuun Kekkosen oppien mukaisesti - &rdquo;pitäkäämme viholliset kaukana ja ystävät lähellä&rdquo; ja &rdquo;maantieteellemme emme voi mitään&rdquo;.</p><p>Venäjä-uhkasta ja suoranaisesta vastenmielisyydestä Venäjän (aik. Neuvostoliiton) valtaeliittiä kohtaan ei saa vieläkään puhua yhteiskunnallisessa keskustelussamme kaikilla tasoillaan etenkään siten, että se saisi aikaan uutta toimintaa kokemaamme uhkaa vastaan. Suomettuminen on ollut paitsi väärän vallankäytön työkalu monille poliitikoillemme, on se myös meitä kaikkia piinaavaa yhteiskunnallista alistumista, josta kärsimme suurelta osin tiedostamattomasti.</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><strong>Minä puhun Venäjän karhusta kaikkine karvoineen ja suomettumisesta sekä siitä miten ongelmaan vastataan parhaalla mahdollisella tavalla ilman nöyristelyä.</strong></p><p>Miten saavutamme Suomen todellisen itsenäisyyden &ndash; ulkoisesti ja sisäisesti turvallisen elämän Suomessa ilman Venäjän pelkoa? Ulkoisesti, parasta mahdollista turvallisuuspolitiikkaa olisi, kuten olen monesti tuonut esille, maailman paras turvatakuu Venäjää vastaan eli Suomen liittyminen NATO:n täysjäseneksi.</p><p>Vaihtoehdot NATO-jäsenyydelle ovat a) jatkaa nykyistä ajopuulinjaa virran vietävänä tietämättä tuleeko koski vastaan tänään, huomenna vai milloin &ndash; siis Venäjän vakava rajojemme ja puolueettomuutemme provosointi tai jopa Venäjän mahdollinen hyökkäys maahamme. Ainahan voimme samalla toivoa hyvää vallankumousta Venäjällä, joka kenties ehkä aloittaisi maan demokratisoitumisen ensimmäistä kertaa historiassa..? b) lisätä puolustusmenomme 20 prosenttiin Suomen bkt:sta, vahvistaa armeijaa sekä uusia ja lisätä aseistustamme oleellisesti, pitää miehemme, naisemme ja lapsemme valppaina.</p><p><strong>Nato-nyrkki vs. toivotaan, toivotaan vs. sotilasvaltio Suomi?</strong></p><p>Oleellista asiassa on ymmärtää putinistisen totalitaristi-Venäjän ja sen rosvoroope valtaeliitin eloonjäämiskamppailun syvin olemus. Yllätys, yllätys, sillä ei ole mitään tekemistä suurvaltapolitiikan kanssa, niin kuin moni ajattelee, vaan enemmänkin inhimillisen pelon kanssa myös sillä suunnalla. Suomea Venäjän valtaeliitti ei pelkää, eikä se pelkää amerikkalaisiakaan saati kiinalaisia vaan venäläisiä itseään, venäjän kansannousua.</p><p><strong><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/188269-nato-keskustelu-vallankumous-saapuu-punaiselle-torille" target="_blank">&rdquo;Vallankumous saapuu Punaiselle torille&rdquo;</a></u> kirjoitin jo talvella 2015.</strong></p><p>Putinismin työkalupakissa on oltava ajopuu-Suomen kaltaisia hölmöläisvaltioita, joita provosoida tarpeen mukaan, jotta Venäjän valtaeliitin kokema sisäpoliittinen paine saadaan sopivasti kanavoitua pois Punaiselta torilta. Samallahan valtaeliitti voi näppärästi tiukentaa otetta Venäjän oppositiosta tarpeen mukaan.</p><p>Olen tuonut esille tätä asiaa kenties ensimmäisenä ja vieläkin lähes ainoana Suomessa? Valitettavasti suomettuminen on estänyt yhtään laajemman pohdinnan tästä kaikkein oleellisimmasta turvallisuusuhkaa Suomelle aiheuttavasta juurisyystä sekä myöskin tärkeimmästä perustelusta hakea Suomen Nato-jäsenyyttä. Keskustelua lamaannuttaa myös &rdquo;sisäinen suomettuminen&rdquo; &ndash; presidenttiehdokas Hirvimäki ei ilmeisesti mitenkään voi olla yhteiskunnallinen keskustelija valtakunnantason päättäjien ja valtamedian kanssa kun hän ei ole suomisysteemin sisäpiiriä?</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><strong>Puoluepolitiikka on viimeinen asia, jota Nato-jäsenyyttä hakiessamme tarvitsemme.</strong></p><p>Olen pohtinut sitä miten turvallisuuspolitiikkani johtoajatus <u><a href="http://unitaskansanliike.net/nato" target="_blank">&rdquo;Koko kansan Nato&rdquo;</a></u> -kansanäänestys toteutettaisiin. Nato-asia otettaisiin sen avulla pois pelkästään Kokoomus ja RKP-eliitiltämme koko kansan asiaksi.</p><p>Jos meillä on riittävästi rohkeutta voisimme olla Natossa kohtuullisen piankin? Kunhan vain teemme hyvää yhteistyötä jäsenyysasiassa Ruotsin sekä meille tärkeimpien Nato-maiden kanssa omien turvallisuusintressiemme pohjalta &ndash; emmekä Venäjän valtaeliitin kuolemanpelon ja suomettumisen kahlitsemina. Ja miksemme olisi luovia ja vapaita ajattelussamme tässäkin asiassa, vain suomettuminen senkin estää voi.</p><p><strong><em>&rdquo;Suomi Natossa on parempi Nato Venäjälle!?&rdquo;</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>14.9.2017</p><p>Villa Sirsa, Petäjävesi</p><p>Petri Hirvimäki</p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p><u><a href="http://nukkuvat.fi/" target="_blank">Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p><p><u><a href="http://www.petrihirvimaki.com/" target="_blank">petrihirvimaki.com (ml. kannattajakorttikeräys)</a></u></p><p><u><a href="http://www.permanto.fi/web/alfatv/player/vod?assetId=4918981" target="_blank">TV-haastattelu (presidenttiehdokas)</a></u></p><p><u><a href="http://unitaskansanliike.net/" target="_blank">Unitas kansanliike</a></u></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>&rdquo;Presidenttiblogini&rdquo;:</p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242850-suomettumisen-aika-on-ohi-osa-iii-venaja" target="_blank">&quot;Suomettumisen aika on ohi...&quot; (osa I/II - Venäjä) - 14.9.2017</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229937-kannattajakorttikerays-on-alkanut" target="_blank">Kannattajakorttikeräys on alkanut - 21.1.2017</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224540-petri-hirvimaki-pienpuolueiden-yhteinen-presidenttiehdokas" target="_blank">Petri Hirvimäki &ndash; pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? - 17.10.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221472-donald-trump-vs-petri-hirvimaki" target="_blank">Donald Trump vs. Petri Hirvimäki - 19.8.2016 &nbsp;</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215682-koko-kansan-nato" target="_blank">Koko kansan Nato - 20.4.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214053-petri-presidenttiehdokas" target="_blank">&rdquo;Petri presidenttiehdokas&rdquo; - 21.3.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210645-vayrynen-ja-hirvimaki-haastavat-suomen" target="_blank">Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! - 26.1.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209832-avataan-suomipolitiikan-%E2%80%9Dkolmas-rintama%E2%80%9D" target="_blank">Avataan suomipolitiikan &rdquo;kolmas rintama!&rdquo; - 12.1.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208211-suomalaisen-syva-inho" target="_blank">&rdquo;Peliitta&rdquo; &ndash; eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? - 2.1.2016</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208211-suomalaisen-syva-inho" target="_blank">Suomalaisen syvä inho &ndash; 10.12.2015 &nbsp;</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207962-presidenttiehdokas-hirvimaen-itsenaisyyspaivapuhe" target="_blank">Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204384-superpowers-dealing-with-the-world-in-syria" target="_blank">Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015</a></u></p><p><u><a href="http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202705-poika-jonka-isa-halusi-suomen-presidentiksi">Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutena tasavallan presidenttinä aloittaisin ensimmäisen virallisen puheeni sanoilla: ”Suomettumisen aika on ohi...” 

Käsittelen kaksiosaisen blogisarjani ensimmäisessä osassa (perinteistä) suomettumistamme Venäjään päin ja toisessa osassa ”sisäistä suomettumistamme”. Esittelen samalla presidenttikampanjaani liittyen ratkaisuni suomettumisen yhteiskunnallemme aiheuttamiin vakaviin ongelmiin.

Kuka ihmeen presidenttiehdokas Petri Hirvimäki?

Olen ehdokas, joka on lähtenyt presidenttikisaan porukan ensimmäisenä jo kaksi vuotta sitten. Parhaillaan keräämme kannattajakortteja Unitas kansanliikkeen kautta jotta tulisin viralliseksi puolueisiin sitoutumattomaksi ehdokkaaksi tammi-helmikuun 2018 vaaleissa. Käy antamassa tukesi ehdokkuudelleni jos sinua kiinnostavat Suomelle elintärkeät asiat, joista osaa kukaan toinen ehdokas ei tuo esille. (kts. TV-haastatteluni).

Presidentti Hirvimäen Suomessa roistovaltio Venäjän ”intresseihin” vastattaisiin suvereenisti itse haluamallamme tavalla – tai oltaisiin vastaamatta.

Jos minut valittaisiin tasavallan presidentiksi, olisi se todellista vapautta haluavien suomalaisten irtiotto putinistisen totalitaristi-Venäjän pakonomaisesta mielistelystä – mutta toisaalta jämäkkyyttä myös EU:n suuntaan. Sisäisesti se tarkoittaisi vapautta haluavien suomalaisten voittoa puoluesuomen vääristä kollektiiveista ja pullamössöeliittimme valtaholismista ja nollasummakakunjaosta, yksilön voittoa systeemistä. Jatkossa menisimme asiat ja visio edellä, maalaisjärki, rohkeus ja vapaa yhteiskunnallinen innovointi edellä – suomipolitiikan ”kolmas tie”.

 

***

Suomettuminen Putinin Venäjään päin on paitsi nykyajassa kehittyvä ilmiö, mutta ennenkaikkea historiallista perua vaikeasta suhteestamme Neuvostoliiton kanssa viime sotien jälkeiseltä ajalta. Suomettuminen on tarkoitanut sitä, että maamme eturivin poliittiset päättäjät ovat vuosikymmenet tasapainoilleet Neuvostoliiton/Venäjän päämäärien kanssa ja sekoittaneet tuon pelin maamme sisäpolitiikkaan. Väärän pelin hallinnasta kehittyi lopulta pakollinen käyntikortti korkeimman yhteiskunnallisen vallan kammareihin Suomessa. Tämä kehityskulku tapahtui presidentti Urho Kekkosen (1956-1982) aikana.

Ennen Vladimir Putinin aikaa Venäjän johtajana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomella olisi ollut historiallinen tilaisuus pyristellä irti suomettumisen kahleesta Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän ollessa vielä hajanainen ja sisäänpäinkääntynyt. Emme koskaan käyttäneet tuota tilaisuutta. Se on asia, joka paradoksaalisesti johtuu nimenomaan suomettumisesta ja sen aiheuttamasta halvaantumisesta mitä tulee kykyymme toimia suvereenisti omassa ulkopolitiikassamme.

Satavuotias Suomi ei ole itsenäinen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pelko ja sen kieltäminen on keskiössä ongelmallisessa suhteessamme nyky-Venäjään aivan samoin kuin se oli suhteessamme Neuvostoliittoon. Venäjä-pelkoa on yritetty hallita vaikenemalla ja lakaisemalla se maton alle. Pelko on paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti musertava voima ja siksi pelko on ollut puettuna YYA-puolueettomuuspolitiikan kaapuun Kekkosen oppien mukaisesti - ”pitäkäämme viholliset kaukana ja ystävät lähellä” ja ”maantieteellemme emme voi mitään”.

Venäjä-uhkasta ja suoranaisesta vastenmielisyydestä Venäjän (aik. Neuvostoliiton) valtaeliittiä kohtaan ei saa vieläkään puhua yhteiskunnallisessa keskustelussamme kaikilla tasoillaan etenkään siten, että se saisi aikaan uutta toimintaa kokemaamme uhkaa vastaan. Suomettuminen on ollut paitsi väärän vallankäytön työkalu monille poliitikoillemme, on se myös meitä kaikkia piinaavaa yhteiskunnallista alistumista, josta kärsimme suurelta osin tiedostamattomasti.

 

***

Minä puhun Venäjän karhusta kaikkine karvoineen ja suomettumisesta sekä siitä miten ongelmaan vastataan parhaalla mahdollisella tavalla ilman nöyristelyä.

Miten saavutamme Suomen todellisen itsenäisyyden – ulkoisesti ja sisäisesti turvallisen elämän Suomessa ilman Venäjän pelkoa? Ulkoisesti, parasta mahdollista turvallisuuspolitiikkaa olisi, kuten olen monesti tuonut esille, maailman paras turvatakuu Venäjää vastaan eli Suomen liittyminen NATO:n täysjäseneksi.

Vaihtoehdot NATO-jäsenyydelle ovat a) jatkaa nykyistä ajopuulinjaa virran vietävänä tietämättä tuleeko koski vastaan tänään, huomenna vai milloin – siis Venäjän vakava rajojemme ja puolueettomuutemme provosointi tai jopa Venäjän mahdollinen hyökkäys maahamme. Ainahan voimme samalla toivoa hyvää vallankumousta Venäjällä, joka kenties ehkä aloittaisi maan demokratisoitumisen ensimmäistä kertaa historiassa..? b) lisätä puolustusmenomme 20 prosenttiin Suomen bkt:sta, vahvistaa armeijaa sekä uusia ja lisätä aseistustamme oleellisesti, pitää miehemme, naisemme ja lapsemme valppaina.

Nato-nyrkki vs. toivotaan, toivotaan vs. sotilasvaltio Suomi?

Oleellista asiassa on ymmärtää putinistisen totalitaristi-Venäjän ja sen rosvoroope valtaeliitin eloonjäämiskamppailun syvin olemus. Yllätys, yllätys, sillä ei ole mitään tekemistä suurvaltapolitiikan kanssa, niin kuin moni ajattelee, vaan enemmänkin inhimillisen pelon kanssa myös sillä suunnalla. Suomea Venäjän valtaeliitti ei pelkää, eikä se pelkää amerikkalaisiakaan saati kiinalaisia vaan venäläisiä itseään, venäjän kansannousua.

”Vallankumous saapuu Punaiselle torille” kirjoitin jo talvella 2015.

Putinismin työkalupakissa on oltava ajopuu-Suomen kaltaisia hölmöläisvaltioita, joita provosoida tarpeen mukaan, jotta Venäjän valtaeliitin kokema sisäpoliittinen paine saadaan sopivasti kanavoitua pois Punaiselta torilta. Samallahan valtaeliitti voi näppärästi tiukentaa otetta Venäjän oppositiosta tarpeen mukaan.

Olen tuonut esille tätä asiaa kenties ensimmäisenä ja vieläkin lähes ainoana Suomessa? Valitettavasti suomettuminen on estänyt yhtään laajemman pohdinnan tästä kaikkein oleellisimmasta turvallisuusuhkaa Suomelle aiheuttavasta juurisyystä sekä myöskin tärkeimmästä perustelusta hakea Suomen Nato-jäsenyyttä. Keskustelua lamaannuttaa myös ”sisäinen suomettuminen” – presidenttiehdokas Hirvimäki ei ilmeisesti mitenkään voi olla yhteiskunnallinen keskustelija valtakunnantason päättäjien ja valtamedian kanssa kun hän ei ole suomisysteemin sisäpiiriä?

 

***

Puoluepolitiikka on viimeinen asia, jota Nato-jäsenyyttä hakiessamme tarvitsemme.

Olen pohtinut sitä miten turvallisuuspolitiikkani johtoajatus ”Koko kansan Nato” -kansanäänestys toteutettaisiin. Nato-asia otettaisiin sen avulla pois pelkästään Kokoomus ja RKP-eliitiltämme koko kansan asiaksi.

Jos meillä on riittävästi rohkeutta voisimme olla Natossa kohtuullisen piankin? Kunhan vain teemme hyvää yhteistyötä jäsenyysasiassa Ruotsin sekä meille tärkeimpien Nato-maiden kanssa omien turvallisuusintressiemme pohjalta – emmekä Venäjän valtaeliitin kuolemanpelon ja suomettumisen kahlitsemina. Ja miksemme olisi luovia ja vapaita ajattelussamme tässäkin asiassa, vain suomettuminen senkin estää voi.

”Suomi Natossa on parempi Nato Venäjälle!?”

 

***

14.9.2017

Villa Sirsa, Petäjävesi

Petri Hirvimäki

 

***

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)

petrihirvimaki.com (ml. kannattajakorttikeräys)

TV-haastattelu (presidenttiehdokas)

Unitas kansanliike

 

***

”Presidenttiblogini”:

"Suomettumisen aika on ohi..." (osa I/II - Venäjä) - 14.9.2017

Kannattajakorttikeräys on alkanut - 21.1.2017

Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? - 17.10.2016

Donald Trump vs. Petri Hirvimäki - 19.8.2016  

Koko kansan Nato - 20.4.2016

”Petri presidenttiehdokas” - 21.3.2016

Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! - 26.1.2016

Avataan suomipolitiikan ”kolmas rintama!” - 12.1.2016

”Peliitta” – eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? - 2.1.2016

Suomalaisen syvä inho – 10.12.2015  

Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015

Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015

Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015

]]>
2 http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242850-suomettumisen-aika-on-ohi-osa-iii-venaja#comments Nato Presidentinvaalit 2018 Suomettuminen Turpo Venäjä Thu, 14 Sep 2017 13:36:19 +0000 Petri Hirvimäki http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242850-suomettumisen-aika-on-ohi-osa-iii-venaja
Miksi Donbassin konflikti jäätyy? http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242664-miksi-donbassin-konflikti-jaatyy <p>Sodat ovat usein typeriä, mutta eivät juuri koskaan mielettömiä. En kannata, mutta ymmärrän ajattelua, jossa kymmeniä tai satoja vuosia sitten menetettyjä maaplänttejä pidetään omina, ja potut halutaan kostaa pottuina sukupolvia myöhemmin.</p><p>Sodat ovat ajatusmallin luonnollinen seuraus, ja linjasta luopuminen on poikkeuksellisempaa kuin sotiminen. Näkisin, että luopuminen voi tapahtua vain kolmessa tapauksessa.</p><p>1. On saavutettu riittävän suuri voitto sodassa</p><p>Esimerkki tästä on Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Saksalaiset ja natsit ovat venäläisten rivikansalaisten puheessa yhä synonyymejä, mutta halua sotia saksalaisten kanssa ei tällä hetkellä ole (toki tämä halu voidaan tarpeen vaatiessa nopeasti luoda kansaa kiihottamalla). Maailmansodan aikana varmaankin osa venäläisistä halusi tappaa kaikki saksalaiset (kuten natsit halusivat tehdä juutalaisille) tai tehdä heistä orjia (kuten natsit halusivat tehdä slaaveille), mutta näistä kumpaakaan ei toteutettu. Monistakin syistä, mutta yksi syy oli, että voitto oli muutenkin suurimmalle osalle tarpeeksi totaalinen tyydyttämään sekä kunniantunnon että kostonhalun.</p><p>2. On kärsitty riittävän suuri tappio sodassa</p><p>Esimerkki tästä on Saksan tappio toisessa maailmansodassa. Valloitussotien ja pelkkien interventioidenkin kannatus on edelleen Saksassa vähäistä, vaikka sodasta on kulunut jo 70 vuotta</p><p>3. On ymmärretty, ettei sotimalla voida enää mitenkään saavuttaa parempaa asemaa</p><p>Esimerkki tästä on Suomen tappio toisessa maailmansodassa. Suomi ei kärsinyt totaalista tappiota, Suomen henkilö- ja materiaaliset tappiot jäivät vähäisiksi muihin akselivaltoihin verrattuna. Vuoden 1944 aikana Suomen hallitus ja sodanjohto kuitenkin ymmärsivät, ettei sotimisen jatkaminen kannata. Siksi päätettiin neuvotella rauhasta. Rauhansopimuksen ehdot kuultuaan todella moni olisi halunnut jatkaa sotimista, kuvitellen että Suomi olisi voinut pärjätä Neuvostoliitolle. Nykyisen puolustusministerimme sankarina pitämä Lauri Törni jopa suunnitteli vallankaappausta sotimisen jatkamiseksi. Hanke kuitenkin kuivui kokoon.</p><p>Miksi nykyajan konfliktit jäätyvät?</p><p>Nykyään sodissa tapahtuu harvemmin mitään näistä kolmesta. Sotien alkaessa kansainvälinen yhteisö reagoi, ja erilaisten painostuskeinojen avulla saadaan aikaan tulitaukoja ennen kuin yksikään kolmesta ehdosta täyttyy. Näin on käynyt suurimmassa osassa entisen Neuvostoliiton alueen konflikteissa: Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa, Transnistriassa ja viimeksi Krimillä ja Donbassissa. Pysyvään ratkaisuun ovat päätyneet vain Georgian ja Tadžikistanin sisällissodat ja Tšetšenian sota. Näistä viimeisin tosin jatkuu osana maailmanlaajuista islamistista taistelua sekulaaria maailmanjärjestystä vastaan, mutta päämäärät eroavat täysin alkuperäisestä tšetšeeninationalistisesta projektista.</p><p>25.8. alkaneeseen uuteen tulitaukoon asti Donbassin konflikti on ollut jäätyneeksi konfliktiksi melko kuuma. Kuolonuhreita on tullut viikoittain, vaikka rintama ei ole liikkunut helmikuun 2015 jälkeen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että väkivalta saattaa laskea samalle tasolle kun Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa. Näissä silloin tällöin paukkuu, mutta kuolonuhreja tulee harvoin.</p><p>Suhteellisen pysyvästä tulitauosta huolimatta Donbassissa ei kuitenkaan ole rauhansopimusta jota oltaisiin toteuttamassa, eikä sellaista tule syntymään vuosikausiin. Minskin sopimus on Ukrainassa epäsuosittu, <a href="http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240901-minsk-ii-sopimus-on-venajan-voitto">syistä joita listasin </a>viime kuussa. Ukraina kärsi tappion, mutta ei niin suurta sellaista että sotahalut olisivat huvenneet. Separatistit ja heitä tukeva Venäjä saavuttivat vain laihan voiton. He kontroloivat maa-aluetta joka on vain murto-osa tavoitellusta, aluetta jolla ei ole minkäänlaista kansainvälisesti tunnustettua statusta. Ukrainassa ei uskota sotimisen kannattavan lyhyellä aikavälillä. Siellä kuitenkin toivotaan laajasti, että joskus lähivuosina sotiminen on jälleen mahdollista. Ajatellaan, että kansainvälinen painostus tai talousvaikeudet saavat Venäjän vetämään tukensa pois separatisteilta, ja uskotaan, että ilman Venäjän tukea separatistit kärsivät pikaisen tappion.</p><p>Ukrainan presidentti &nbsp;on erittäin epäsuosittu. Yksi syy epäsuosioon on Minskin rauhansopimus jota pidetään epäedullisena. Mikäli Porošenkon tukijat kärsivät rökäletappion ensi vuoden parlamenttivaaleissa, hänen kautensa saatetaan lopettaa ennenaikaisesti. Mikäli kansan tahto toteutuu, presidentiksi valitaan joku, joka valmistautuu valtaamaan Donbassin takaisin, ennemmin tai myöhemmin.</p><p>Näin tapahtui Georgiassa vuonna 2004. Presidentiksi valittiin Mihail Saakašvili, jonka ohjelman tärkeimmät lupaukset olivat korruption vähentäminen ja Abhasian ja Etelä-Ossetian valloittaminen takaisin. Saakašvili oli maansa mittakaavassa rehellinen poliitikko. Hän toteutti ensimmäisen lupauksen ja yritti toteuttaa toista, hyökkäämällä Etelä-Ossetiaan vuonna 2008. Takaisinvalloitus oli myös lähellä onnistua. Mikäli Georgia olisi onnistunut tukkimaan Rokin tunnelin, ei Venäjä olisi saanut lisäjoukkoja Etelä-Ossetiaan päiväkausiin, ja kansainvälisen yhteisön paine olisi ehkä ehtinyt rauhoittaa tilanteen ennen Venäjän kostoa. Jostain syystä tämä epäonnistui, ja Georgia kärsi sodassa murskatappion. Yritys oli kuitenkin vakavastiotettava, äänestäjät saivat mitä olivat halunneet.</p><p>Sama voi toistua Donbassissa lähivuosina tai lähivuosikymmeniä, koska usko voiton mahdollisuuteen on Ukrainassa vankka. Olisiko uusi sota oikeutettu? Joissain suhteissa olisi. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat molemmat demokraattisempia kuin Venäjä, alueiden väkivaltaista takaisinvaltausta tukevat lähinnä vain alueilta paenneet georgialaiset. Toisin on Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Nämä ovat ovat stalinistisia diktatuureja, joissa toisinajattelu ja ylipäätänsä kaikki riippumaton yhteiskunnallinen toiminta ovat täysi mahdottomuus. Moni alueelle jäänyt tukee separatisteja, mutta stalinistinen hallinto on merkki siitä, etteivät uudet vallanpitäjät usko kansan tukeen. Toisaalta vaikka Kiovassa on huomattavasti poliittisia vapauksia, separatisteilta takaisin vallatuilla alueilla ne ovat paljon heikommat &ndash; Ukrainan salainen poliisi SBU iskee nopeasti mikäli epäilee pienintäkin epälojaalisuutta keskushallintoa kohtaan.</p><p>Ukrainalaisten usko takaisinvaltauksen suhteelliseen verettömyyteen on kuitenkin naivi. Kun puhun ukrainalaisista, puhun mielipidetiedustelujen enemmistöstä &ndash; toki Ukrainassa on myös rauhanneuvottelujen kannattajia ja separatistien ymmärtäjiä, mutta heitä on vähemmistö. Donbassin separatisteilla on aseissa Venäjän joukkojen lisäksi kymmeniä tuhansia paikallisia, joilla on ollut kolme vuotta aikaa opetella sotimista. Vaikka Venäjä vetäisi pois tukensa, osa Venäjän aseista jäisi varmasti paikan päälle. Vuonna 1999 Venäjän armeijalta kesti yli neljä kuukautta vallata Tšetšenian tasanko, jonka puolustajia oli vain murto-osa siitä kuinka paljon &rdquo;kansantasavalloilla&rdquo; on paikallisia puolustajia. Donbassin väkivaltainen takaisinvaltaus voisi hyvinkin vaatia yli 10 000 kuolonuhria, joista tuhannet siviilejä.</p><p>Voi pohtia, mikä on pienempi paha &ndash; tämä määrä verenvuodatusta vain &rdquo;kansantasavaltojen&rdquo; stalinistinen diktatuuri. Minulla ei ole tähän yksinkertaista vastausta. Todennäköisesti sotilaallinen ratkaisu Ukrainan eduksi ei kuitenkaan tule mahdolliseksi moneen vuoteen, voi olla ettei se mahdollistu koskaan. Tämä on argumentti sen puolesta, että Minskin sopimukseen pohjautuva kompromissi olisi pienempi paha.</p><p>Ukrainalaiset eivät myöskään halua antaa separatisteille minkäänalisia poliittisia myönnytyksiä alueellisen itsehallinnon muodossa. Tällä hetkellä ukrainalaisten enemmistölle kelpaa ainoastaan täydellinen voitto. Vaikka separatistien nykyinen totalitaarinen ja Venäjän kontroloima hallinto on vastenmielinen, on Ukrainan sisäisellä idän ja lännen vastakkainasettelulla pitkät perinteet. Ukraina on valtava, sisäisesti heterogeeninen valtio. Muualla kuin Krimillä Ukrainan asukkaiden valtaenemmistö on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen identifioitunut ennen kaikkea Ukrainaan, mutta tämä identiteetti on ollut hyvin erilainen idässä ja lännessä. Nyt länsi haluaa kuitenkin päättää kaikesta itse, ja nujertaa idän täydellisesti. Laajempi itsehallinto ja federalismi olisivat looginen kompromissi ottaen huomioon Ukrainan sisäiset jännitteet, mutta toistaiseksi sota on vain vähentänyt kompromissihalukkuutta. Siksi Donbassin konflikti tulee jäätymään, siihen asti kunnes jompi kumpi osapuoli olettaa mahdollisuutensa koittaneen ja hyökkää.</p><p>Antti Rautiainen</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sodat ovat usein typeriä, mutta eivät juuri koskaan mielettömiä. En kannata, mutta ymmärrän ajattelua, jossa kymmeniä tai satoja vuosia sitten menetettyjä maaplänttejä pidetään omina, ja potut halutaan kostaa pottuina sukupolvia myöhemmin.

Sodat ovat ajatusmallin luonnollinen seuraus, ja linjasta luopuminen on poikkeuksellisempaa kuin sotiminen. Näkisin, että luopuminen voi tapahtua vain kolmessa tapauksessa.

1. On saavutettu riittävän suuri voitto sodassa

Esimerkki tästä on Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa. Saksalaiset ja natsit ovat venäläisten rivikansalaisten puheessa yhä synonyymejä, mutta halua sotia saksalaisten kanssa ei tällä hetkellä ole (toki tämä halu voidaan tarpeen vaatiessa nopeasti luoda kansaa kiihottamalla). Maailmansodan aikana varmaankin osa venäläisistä halusi tappaa kaikki saksalaiset (kuten natsit halusivat tehdä juutalaisille) tai tehdä heistä orjia (kuten natsit halusivat tehdä slaaveille), mutta näistä kumpaakaan ei toteutettu. Monistakin syistä, mutta yksi syy oli, että voitto oli muutenkin suurimmalle osalle tarpeeksi totaalinen tyydyttämään sekä kunniantunnon että kostonhalun.

2. On kärsitty riittävän suuri tappio sodassa

Esimerkki tästä on Saksan tappio toisessa maailmansodassa. Valloitussotien ja pelkkien interventioidenkin kannatus on edelleen Saksassa vähäistä, vaikka sodasta on kulunut jo 70 vuotta

3. On ymmärretty, ettei sotimalla voida enää mitenkään saavuttaa parempaa asemaa

Esimerkki tästä on Suomen tappio toisessa maailmansodassa. Suomi ei kärsinyt totaalista tappiota, Suomen henkilö- ja materiaaliset tappiot jäivät vähäisiksi muihin akselivaltoihin verrattuna. Vuoden 1944 aikana Suomen hallitus ja sodanjohto kuitenkin ymmärsivät, ettei sotimisen jatkaminen kannata. Siksi päätettiin neuvotella rauhasta. Rauhansopimuksen ehdot kuultuaan todella moni olisi halunnut jatkaa sotimista, kuvitellen että Suomi olisi voinut pärjätä Neuvostoliitolle. Nykyisen puolustusministerimme sankarina pitämä Lauri Törni jopa suunnitteli vallankaappausta sotimisen jatkamiseksi. Hanke kuitenkin kuivui kokoon.

Miksi nykyajan konfliktit jäätyvät?

Nykyään sodissa tapahtuu harvemmin mitään näistä kolmesta. Sotien alkaessa kansainvälinen yhteisö reagoi, ja erilaisten painostuskeinojen avulla saadaan aikaan tulitaukoja ennen kuin yksikään kolmesta ehdosta täyttyy. Näin on käynyt suurimmassa osassa entisen Neuvostoliiton alueen konflikteissa: Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa, Transnistriassa ja viimeksi Krimillä ja Donbassissa. Pysyvään ratkaisuun ovat päätyneet vain Georgian ja Tadžikistanin sisällissodat ja Tšetšenian sota. Näistä viimeisin tosin jatkuu osana maailmanlaajuista islamistista taistelua sekulaaria maailmanjärjestystä vastaan, mutta päämäärät eroavat täysin alkuperäisestä tšetšeeninationalistisesta projektista.

25.8. alkaneeseen uuteen tulitaukoon asti Donbassin konflikti on ollut jäätyneeksi konfliktiksi melko kuuma. Kuolonuhreita on tullut viikoittain, vaikka rintama ei ole liikkunut helmikuun 2015 jälkeen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että väkivalta saattaa laskea samalle tasolle kun Nagorno-Karabahissa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa. Näissä silloin tällöin paukkuu, mutta kuolonuhreja tulee harvoin.

Suhteellisen pysyvästä tulitauosta huolimatta Donbassissa ei kuitenkaan ole rauhansopimusta jota oltaisiin toteuttamassa, eikä sellaista tule syntymään vuosikausiin. Minskin sopimus on Ukrainassa epäsuosittu, syistä joita listasin viime kuussa. Ukraina kärsi tappion, mutta ei niin suurta sellaista että sotahalut olisivat huvenneet. Separatistit ja heitä tukeva Venäjä saavuttivat vain laihan voiton. He kontroloivat maa-aluetta joka on vain murto-osa tavoitellusta, aluetta jolla ei ole minkäänlaista kansainvälisesti tunnustettua statusta. Ukrainassa ei uskota sotimisen kannattavan lyhyellä aikavälillä. Siellä kuitenkin toivotaan laajasti, että joskus lähivuosina sotiminen on jälleen mahdollista. Ajatellaan, että kansainvälinen painostus tai talousvaikeudet saavat Venäjän vetämään tukensa pois separatisteilta, ja uskotaan, että ilman Venäjän tukea separatistit kärsivät pikaisen tappion.

Ukrainan presidentti  on erittäin epäsuosittu. Yksi syy epäsuosioon on Minskin rauhansopimus jota pidetään epäedullisena. Mikäli Porošenkon tukijat kärsivät rökäletappion ensi vuoden parlamenttivaaleissa, hänen kautensa saatetaan lopettaa ennenaikaisesti. Mikäli kansan tahto toteutuu, presidentiksi valitaan joku, joka valmistautuu valtaamaan Donbassin takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Näin tapahtui Georgiassa vuonna 2004. Presidentiksi valittiin Mihail Saakašvili, jonka ohjelman tärkeimmät lupaukset olivat korruption vähentäminen ja Abhasian ja Etelä-Ossetian valloittaminen takaisin. Saakašvili oli maansa mittakaavassa rehellinen poliitikko. Hän toteutti ensimmäisen lupauksen ja yritti toteuttaa toista, hyökkäämällä Etelä-Ossetiaan vuonna 2008. Takaisinvalloitus oli myös lähellä onnistua. Mikäli Georgia olisi onnistunut tukkimaan Rokin tunnelin, ei Venäjä olisi saanut lisäjoukkoja Etelä-Ossetiaan päiväkausiin, ja kansainvälisen yhteisön paine olisi ehkä ehtinyt rauhoittaa tilanteen ennen Venäjän kostoa. Jostain syystä tämä epäonnistui, ja Georgia kärsi sodassa murskatappion. Yritys oli kuitenkin vakavastiotettava, äänestäjät saivat mitä olivat halunneet.

Sama voi toistua Donbassissa lähivuosina tai lähivuosikymmeniä, koska usko voiton mahdollisuuteen on Ukrainassa vankka. Olisiko uusi sota oikeutettu? Joissain suhteissa olisi. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat molemmat demokraattisempia kuin Venäjä, alueiden väkivaltaista takaisinvaltausta tukevat lähinnä vain alueilta paenneet georgialaiset. Toisin on Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloissa. Nämä ovat ovat stalinistisia diktatuureja, joissa toisinajattelu ja ylipäätänsä kaikki riippumaton yhteiskunnallinen toiminta ovat täysi mahdottomuus. Moni alueelle jäänyt tukee separatisteja, mutta stalinistinen hallinto on merkki siitä, etteivät uudet vallanpitäjät usko kansan tukeen. Toisaalta vaikka Kiovassa on huomattavasti poliittisia vapauksia, separatisteilta takaisin vallatuilla alueilla ne ovat paljon heikommat – Ukrainan salainen poliisi SBU iskee nopeasti mikäli epäilee pienintäkin epälojaalisuutta keskushallintoa kohtaan.

Ukrainalaisten usko takaisinvaltauksen suhteelliseen verettömyyteen on kuitenkin naivi. Kun puhun ukrainalaisista, puhun mielipidetiedustelujen enemmistöstä – toki Ukrainassa on myös rauhanneuvottelujen kannattajia ja separatistien ymmärtäjiä, mutta heitä on vähemmistö. Donbassin separatisteilla on aseissa Venäjän joukkojen lisäksi kymmeniä tuhansia paikallisia, joilla on ollut kolme vuotta aikaa opetella sotimista. Vaikka Venäjä vetäisi pois tukensa, osa Venäjän aseista jäisi varmasti paikan päälle. Vuonna 1999 Venäjän armeijalta kesti yli neljä kuukautta vallata Tšetšenian tasanko, jonka puolustajia oli vain murto-osa siitä kuinka paljon ”kansantasavalloilla” on paikallisia puolustajia. Donbassin väkivaltainen takaisinvaltaus voisi hyvinkin vaatia yli 10 000 kuolonuhria, joista tuhannet siviilejä.

Voi pohtia, mikä on pienempi paha – tämä määrä verenvuodatusta vain ”kansantasavaltojen” stalinistinen diktatuuri. Minulla ei ole tähän yksinkertaista vastausta. Todennäköisesti sotilaallinen ratkaisu Ukrainan eduksi ei kuitenkaan tule mahdolliseksi moneen vuoteen, voi olla ettei se mahdollistu koskaan. Tämä on argumentti sen puolesta, että Minskin sopimukseen pohjautuva kompromissi olisi pienempi paha.

Ukrainalaiset eivät myöskään halua antaa separatisteille minkäänalisia poliittisia myönnytyksiä alueellisen itsehallinnon muodossa. Tällä hetkellä ukrainalaisten enemmistölle kelpaa ainoastaan täydellinen voitto. Vaikka separatistien nykyinen totalitaarinen ja Venäjän kontroloima hallinto on vastenmielinen, on Ukrainan sisäisellä idän ja lännen vastakkainasettelulla pitkät perinteet. Ukraina on valtava, sisäisesti heterogeeninen valtio. Muualla kuin Krimillä Ukrainan asukkaiden valtaenemmistö on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen identifioitunut ennen kaikkea Ukrainaan, mutta tämä identiteetti on ollut hyvin erilainen idässä ja lännessä. Nyt länsi haluaa kuitenkin päättää kaikesta itse, ja nujertaa idän täydellisesti. Laajempi itsehallinto ja federalismi olisivat looginen kompromissi ottaen huomioon Ukrainan sisäiset jännitteet, mutta toistaiseksi sota on vain vähentänyt kompromissihalukkuutta. Siksi Donbassin konflikti tulee jäätymään, siihen asti kunnes jompi kumpi osapuoli olettaa mahdollisuutensa koittaneen ja hyökkää.

Antti Rautiainen

 

]]>
0 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242664-miksi-donbassin-konflikti-jaatyy#comments Petro Porošenko Sota Turpo Ukraina Venäjä Sun, 10 Sep 2017 18:52:28 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242664-miksi-donbassin-konflikti-jaatyy
Aurora-tyyppinen suursotaharjoitus on Suomen puolustuskyvylle oleellista http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242649-aurora-tyyppinen-suursotaharjoitus-on-suomen-puolustuskyvylle-oleellista <p>Olen muutamissa aikaisemmissa blogikirjoituksissani ottanut esille Ruotsin Aurora 17 -tyyppisen suursotaharjoituksen pitämisen myös Suomessa.</p><p>Viimeksi kirjoitin asiasta bogikirjoituksessani 21.7.2017, jonka otsikko on &rdquo;<em>Patriot-ohjukset nyt Liettuassa, syksyllä Gotlannissa, milloin Suomessa?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240386-patriot-ohjukset-nyt-liettuassa-syksylla-gotlannissa-milloin-suomessa"><u>US-blogi 21.7.2017</u></a>). Totesin kirjoituksessa:</p><p>&rdquo;<em>Vastaavia asioita kuin mitä syksyllä harjoitellaan Ruotsissa, olisi harjoiteltava myös Suomessa. Monet suomalaispoliitikot ajattelevat, että kriisi- tai sotatilanteessa Suomi kyllä saisi sotilaallista apua.</em></p><p><em>On kuitenkin muistettava, että mikäli avun saamisesta ei ole etukäteissuunnitelmia ja mikäli asiaa ei ole etukäteen yksityiskohtaisesti harjoiteltu, ei etenkään monimutkaisia asejärjestelmiä saada tositilanteessa toimiviksi ja integroiduksi eri ohjuspuolustusjärjestelmien muodostamaan kokonaisuuteen puolustustarpeen vaatimalla nopeudella.</em></p><p><em>Ilman riittävää yksityiskohtaista suunnittelua ja riittävää etukäteisharjoittelua mikään asia ei puolustuksessa toimi. Ei etenkään pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmäyksikköjen siirto kriisi- tai sotatilanteessa Suomeen, jos sellainen katsottaisiin tarpeelliseksi. Monimutkaisten puolustusjärjestelmien integrointi ei onnistu ilman yksityiskohtaista harjoittelua.</em>&rdquo;</p><p>Kirjoituksen viimeisenä lauseena oli toivomus:</p><p>&rdquo;<em>Toivottavaa olisi, että näkisimme vaikkapa Patriot-ohjausjärjestelmiä myös Suomessa pidettävissä </em><em>sotaharjoituksissa jo ensi kesänä vaikkapa pääkaupunkiseudulla tai Hankoniemessä.</em>&rdquo;</p><p>Kävin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa kahden Suomen puolustuksessa toimivan viranhaltijan kanssa lyhyttä ajatuksenvaihtoa Aurora 17 -tyyppisen suursotaharjoituksen pitämisen mahdollisuuksista Suomessa.</p><p>Keskustelusta Puolustusvoimien ja puolustusministeriön virkamiehen kanssa erikseen jäi kuva, että harjoituksille olisi tarve, mutta rivien välistä tulkitsin virkamiesten pientä epäilyä, olisiko suurharjoitushankkeelle saatavissa Suomesta Ruotsin tapaan riittävää poliittista siunausta. Venäjä kummittelee poliitikkojen taustalla, epäillään.</p><p>Tällaiset sotaharjoituksiin liittyvät asiat, jotka pitäisi pystyä päättämään pitkälti ilman eduskuntaa tai muuta korkeampaa päätäntätahoa, vedetään Suomessa poliittiseksi riidaksi samalla heikentäen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan uskottavuutta etenkin läntisten kumppaniemme keskuudessa.</p><p>Suomalaispoliitikot antavat kuvaa, ettei Suomi osaa riidoitta tehdä päätöksiä edes pitkälti teknisluonteisista sotaharjoituksista. Päätös tämän laatuisesta ja tämän laajuisesta sotaharjoituksesta pitäisi edelleen jäädä presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteispäätökseksi. Harjoituksen pitämisen hyväksyminen ei olisi uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaus.</p><p>Viimeaikaisista päätösriidoista löytyy hyviä esimerkkejä vähäisiinkin puolustukseen liittyvissä asioissa: vuosina 2012-14 Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan yhdessä Ruotsin ja Nato-maiden kanssa (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242244-julkinen-valinta-suomalaisen-paatoksenteon-ongelmat-ulkopolitiikassa"><u>US-blogi 1.9.2017</u></a>), vuonna 2016 yhdysvaltalaishävittäjien osallistuminen sotaharjoitukseen Rissalassa (<a href="http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001116937.html?nomobile=2"><u>IS 10.2.2016</u></a>) tai vuonna 2016 yhdysvaltalaisjoukkojen osallistuminen Arrow 16 -sotaharjoituksen Hangon maihinnousuharjoitukseen (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-8687647"><u>Yle 19.2.2016</u></a>). Vähäisistä sotaharjoitusasioista nousivat eduskunnassa suuret riidat.</p><p>Vuonna 2016 sotaharjoituksiin liittyvä poliittinen riitely yltyi tasolle, joka presidentti Niinistönkin puuttumaan asiaan riiteleville puoluejohtajille pidetyssä puhuttelussa (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/presidentti-tapasi-puoluejohtajat-niinisto-hillitsi-turvapolitiikalla-elamointia/5754590#gs.16f6NUU"><u>MTV3 24.2.2016-1</u></a> ja <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kolumni-niinisto-yritti-pelastaa-pahasti-sekoilevan-hallituksen-ulko-ja-turvallisuupolitiikan-saralla/5754740#gs.7l9V=NY"><u>MTV3 24.2.2016-2</u></a>).</p><p>Nyt ei pitäisi ehkä julkisuudessa käyttää termiä suursotaharjoitus vaan pelkästään sotaharjoitus. Suursotaharjoitus terminä antaa väärää kuvaa poliitikoille siitä, mistä ulko- ja turvallisuuspoliittisesti on kysymys.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em>Voisi olla syytä järjestää jossain vaiheessa tällainen Aurora-tyyppinen harjoitus, jossa harjoitellaan yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista. Meillä on ollut enemmänkin tällaista puolustushaarakohtaista ja kooltaan pienempää toimintaa.</em>&rdquo;, totesi puolustusministeri Jussi Niinistö Ylen haastattelussa (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9810644"><u>Yle 24.2.2017</u></a>). Puolustusministerimme toisti asian laajemmin blogissaan (<a href="http://jussiniinisto.fi/index.php/2017/09/sotaharjoituksia-itamerella/"><u>Jussi Niinistö -blogi 4.9.2017</u></a> ja <a href="https://blogit.iltalehti.fi/jussi-niinisto/2017/09/04/sotaharjoituksia-itamerella/"><u>IL-blogi 4.9.2017</u></a>).</p><p>Sinisen eduskuntaryhmän lisäksi eduskuntapuolueista Kokoomus suhteutuu suursotaharjoitusten pitämiseen Suomessa myönteisesti.</p><p>&rdquo;<em>Suomelle on tietysti suurin hyöty harjoituksista, joissa kykenemme harjoittelemaan Suomen olosuhteissa monikansallisten joukkojen kanssa. Tällöin myös eri puolustushaarat pystyisivät harjoittelemaan yhteistoimintaa koordinoidusti. Kyllä tämä on konsepti, jota on fundeerattu ja joka sopisi meille kaikin tavoin.</em>&rdquo; totesi puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva Helsingin Sanomissa kannattaen puolustusministerin tapaan suursotaharjoitusten järjestämisestä Ruotsin jälkeen myös Suomessa (<a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005360849.html"><u>HS 9.9.2017</u></a>).</p><p>Venäjä-mielinen Keskusta on jo sen sijaan ottanut presidenttiehdokkaansa suulla kielteisen kannan suursotaharjoitusten pitämiseen. &rdquo;<em>Vanhanen torppaa Kanervan ehdotuksen monikansallisesta sotaharjoituksesta Suomessa: &rsquo;Parempi, etteivät ole näyttäviä ulospäin&rsquo;</em>&quot; oli uutisotsikko MTV3-uutisten nettisivuilla lauantaina (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vanhanen-torppaa-kanervan-ehdotuksen-monikansallisesta-sotaharjoituksesta-suomessa-parempi-etteivat-ole-nayttavia-ulospain/6569024#gs.99vPExs"><u>MTV3 9.9.2017</u></a>).</p><p>Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen tyrmäsi heti alkuunsa Suomelle tarpeelliset suursotaharjoitukset STT:n haastattelussa (esim. <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhanen-ei-kaipaa-suomeen-nayttavia-sotaharjoituksia/770115/"><u>Kaleva 9.9.2017</u></a>): &rdquo;<em>Nyt eletään aikaa, joka on verraten levotonta, ja ihmisillä on huolta sotilaallisen toiminnan aktiivisuuden volyymista. Tuntuu, että kalistelua on vähän joka puolella maailmaa. Pitäisi pyrkiä pikemminkin madaltamaan laineita tässä asiassa kuin ainakaan omalla toiminnalla kasvattamaan.</em>&rdquo;</p><p>Edellä esitetty lausunto tarkoittaa, että Suomi ei voi Vanhasen mielestä järjestää suursotaharjoitusta Venäjän vuoksi. Vanhanen on siis valmis antamaan suursotaharjoituksen järjestämisen viimeisen sanan Venäjälle.</p><p>Venäjä-mielinen Matti Vanhanen oli kritisoinut vain reilua viikkoa aikaisemmin 29.8.2017 blogissaan&nbsp;presidentti Sauli Niinistöä siitä, että Hornet F-18-hävittäjien ostoa käsittävä&nbsp; virhe olisi pitänyt korjata välittömästi ja asiasta olisi tullut saada selvitys heti, kun Trump oli maininnut presidentti Niinistön Yhdysvaltain vierailulla pidetyssä lehdistötilaisuudessa yhdysvaltalaiset Hornet F-18-hävittäjät olevan Suomen ostolistoilla (<a href="http://mattivanhanen.fi/havittajakauppaa-korkealla-tasolla/"><u>Matti Vanhanen -blogi 29.8.2017</u></a>). Saab Gripen -hävittäjiin ihastunut Vanhanen näkee hävittäjäostot Yhdysvalloista kauhistuksena.</p><p>Vanhasen Venäjä-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset eivät ole saaneet Suomessa enää suurta kannustusta. Kannanotoilla, joilla olisi saanut kannatusta vielä ennen vuotta 2014, eivät enää tuo nostetta. Venäjä-asioiden käsittely ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on muuttunut pikkuhiljaa Venäjä-riippumattomampaan suuntaan.</p><p>On todennäköistä, että Venäjä-mielisen Keskustan lisäksi myös Venäjä-mielinen SDP ottaa kielteisen kannan suursotaharjoitusten pitämiseen Ruotsin tapaan Suomessa.</p><p>Venäjä-mielisen SDP:n näkemyksiä kuvaa hyvin kansanedustaja Erkki Tuomiojan kommentti toimittajan kysymyksestä presidentti Sauli Niinistön Yhdysvaltain matkalla. &rdquo;<em>Kun kysytään minkälaista apua Yhdysvallat olisi valmis antamaan Suomelle tilanteessa, jossa Suomen suhteet Venäjään kärjistyisivät, niin kysymyksellä sekä tarkoitetaan että ymmärretään sitä, miten USA auttaisi Suomea, jos Venäjä hyökkäisi.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em>Haluammeko&nbsp;todella antaa sellaisen kuvan, että suomalaiset pelkäävät Venäjän hyökkäystä ja haluavat varmistaa amerikkalaisten avun sitä varten?</em>&rdquo; Tuomioaja kirjoittaa kahdella virkkeellä blogissaan (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/08/hyvia-ja-huonoja-kysymyksia/"><u>Erkki Tuomioja -blogi 30.8.2017</u></a>).</p><p>Kuten ei Vanhasenkaan, ei myöskään Tuomiojan Venäjä-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset ole saaneet enää Suomessa suurta kannustusta. Tuomiojan 29.82017 blogissaan esittämät ajatukset tyrmättiin julkisuudessa laajasti.</p><p>&rdquo;<em>Tuomioja vastustaa suurta sotaharjoitusta: Uhoileva voimannäyttö viimeinen asia, jota Suomessa nyt tarvitaan</em>&rdquo;, oli uutisotsikko Savon Sanomissa (<a href="http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Tuomioja-vastustaa-suurta-sotaharjoitusta-Uhoileva-voimann%C3%A4ytt%C3%B6-viimeinen-asia-jota-Suomessa-nyt-tarvitaan/1040237"><u>Savon Sanomat 10.9.2017</u></a>).</p><p>Keskustan ja SDP:n vanhakantaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset, joita edustavat Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja, ovat osaltaan osasyy puolueiden heikentyvään kannatukseen. Puolueissa kuultaa vanhakantaisuus myös&nbsp;ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.</p><p>Mielenkiinnolla odotan vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia uuden puheenjohtajan johdolla. Puheenjohtaja Touko Aallolla on tällä hetkellä vahva valta puolueessa tehdä uusia linjauksia myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Mikä on vihreiden näkemys Suomessa pidettäviin Aurora 17 -tyyppisiin sotaharjoituksiin?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Erkki Tuomioja vertaa turvallisuuspoliittisessa ajattelussaan tavoiteasetteluineen Suomea usein ja jatkuvasti Ruotsiin. Vastaavaa tekee myös Matti Vanhanen. Vanhasen hävittäjäsuosikki on hyvissä ajoin ilmoitettu olevan ruotsalainen Saab Gripen, jos vain Vanhasen ruotsalaishävittäjälle asettamat tekniset vaateet täyttyvät. Noita teknisiä vaateita Vanhanen tuskin asettaa kovin korkealle (<a href="https://areena.yle.fi/1-4158495"><u>Yle Areena 29.8.2017</u></a>).</p><p>Kuin Tuomioja toteaa suursotaharjoituksiin liittyen, että &rdquo;<em>uhoileva voimannäyttö [Venäjään kohtaan on] viimeinen asia, jota Suomessa nyt tarvitaan</em>&rdquo;, niin uhoaako Ruotsi nyt Aurora 17 -sotaharjoituksella? Miksi Tuomioja ei ole pyrkinyt estämään sanallakaan Suomen osallistumista Aurora-harjoitukseen, jos se on uhoileva voimannäyttö?</p><p>Uhoaako ja kalisteleeko sapeleitaan Tuomiojan mukaan myös Venäjä Zapad-2017-sotaharjoituksella? Miksi Tuomioja eikä Vanhanen ole esittäneet Venäjälle vastalausetta Zapad-sotaharjoituksessa tapahtuvalla sapelien kalistelusta Itämeren alueella?</p><p>Vanhasen ja Tuomiojan on syytä huomioida, mikä on Ruotsissa Aurora-sotaharjoituksen päämäärä.</p><p>Päämäärä on harjoitella <u>sotilaallisen avun vastaanottamista ja sotilaallisen avun antamista</u>, mikäli Ruotsi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Ruotsin Aurora-harjoituksen päämääräksi edes Venäjällä ei kukaan ole käsittänyt uhoilevaa voimannäyttöä, vaikka Venäjällä harjoitusta pidetään Nato-harjoituksena.</p><p>Ruotsin tavoite - siis sotilaallisen avun vastaanottaminen ja antaminen - &nbsp;Aurora-suursotaharjoituksessa on ilmoitettu selkeästi Ruotsin puolustusvoimien sivuilla (<a href="http://www.forsvarsmakten.se/sv/var-verksamhet/ovningar/aurora-17/vanliga-fragor-om-aurora-17/"><u>Försvarsmakten, Aurora 17</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Eftersom Sverige ska kunna <u>ge och ta emot militärt stöd </u><u>måste detta också övas</u>. Detta kan innebära att Försvarsmakten tar emot militära förband från andra nationer och stödjer dessa med exempelvis skydd, bevakning och logistik. Och det är sådant som kommer att övas med de internationella förbanden under Aurora 17</em>.&rdquo;</p><p>Kun Vanhanen ja Tuomioja arvostelevat Suomessa muita poliitikkoja - Ilkka Kanervaa ja Jussi Niinistöä - siitä, että he haluaisivat harjoitella sotilaallisen avun saamista Suomeen, miksi he eivät arvostele Ruotsia Aurora 17 -sotaharjoitusta ja Ruotsin siihen asettamia päämääriä sotilaallisen avun saamisesta?</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nato otti käyttöön Smart Defence -konseptin vuoden 2012 Chicagon huippukokouksen päätöksellä. Smart Defence tarkoittaa lyhyesti Naton määritelmänä:</p><p>&rdquo;<em>Älykäs puolustus [Smart Defence] on yhteistoiminnallinen ajattelutapa luoda nykyaikaista puolustuskykyä, jota puolustusliitto tarvitsee tulevaisuudessa. Tässä uudistetussa yhteistyökulttuurissa puolustusliiton jäseniä kannustetaan tekemään yhteistyötä kehittääkseen, hankkimaan, käyttämään ja ylläpitämään sotilaallisia voimavaroja keskeisten ydintehtävien toteuttamiseksi Naton strategisen konseptin mukaisesti. Tämä tarkoittaa vaatimusten yhdenmukaistamista, voimavarojen yhdistämistä ja jakamista, asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja voimavarojen koordinointia paremmin.</em>&rdquo;</p><p>Alkuperäinen määritys englannin kielellä kuuluu (<a href="http://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_84268.htm"><u>Nato, Smart Defence</u></a>):</p><p>&ldquo;<em>Smart Defence is a cooperative way of thinking about generating the modern defence capabilities that the Alliance needs for the future. In this renewed culture of cooperation, Allies are encouraged to work together to develop, acquire, operate and maintain military capabilities to undertake the Alliance&rsquo;s essential core tasks agreed in NATO&rsquo;s Strategic Concept. That means harmonizing requirements, pooling and sharing capabilities, setting priorities and coordinating efforts better.</em>&rdquo;</p><p>Smart Defence-konseptin ajatukset syntyivät Yhdysvalloissa, kun Yhdysvaltain sotilaallinen painopiste on ollut siirtymässä pikkuhiljaa Euroopasta Aasiaan. Kyse on siis Euroopan valtioiden puolustuksen yhteistyön ja koordinoinnin parantamisesta sekä puolustustehokkuuden lisäämisestä tiivistyvällä puolustusyhteistyöllä.</p><p>Nykyisin pieni valtio ei voi hoitaa omaa puolustusta yksin uskottavasti. Aseet ja sodankäyntitavat ovat muuttuneet. Asejärjestelmät ovat kalliita. Pienellä valtiolla yksinään eivät riitä voimavarat uskottavan puolustuksen muodostamiseen. Nykyiset sodankäyntitavat huomioiden yksittäinen maa on myös liian pieni puolustusalue. Sopivan puolustusalueen muodostaa maantiede, esimerkiksi täällä Pohjolassa ratkaisevan puolustusalueen muodostavat meret: Itämeri ja Pohjanmeri Barentsinmereen rajoittuen.</p><p>Naton puolella muutos kumppanuusajattelussa ja yhteistyöajatuksissa puolustusliittoon kuulumattomien länsimaiden kanssa alkoi pikkuhiljaa, kun Yhdysvaltain presidentti oli vaihtunut Bushista Obamaan tammikuussa 2009.</p><p>Obaman johtamalla Yhdysvalloilla on ollut erityistä kiinnostusta Pohjoismaihin ja Baltiaan. Myös puolustusyhteistyötä Yhdysvallat on pyrkinyt viemään Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamalla pohjoisella yhteisalueella eteenpäin. Tarkoitus oli aloittaa vaatimattomasta, kuten vaikkapa ilmavalvontaan liittyvästä. Islannin ilmavalvonnan järjestäminen oli ensimmäinen konkreettinen yritys lisätä pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Obama tiesi hyvin pohjoismaisen kollektiivisuuden, vaikka Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon eivätkä Norja ja Islanti EU:hun.</p><p>Suomi ja Ruotsi liittyivät kesällä 2017 Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin (Joint expeditionary force). JEF-joukot perustettiin vuonna 2012 pian Naton Chicagon kokouksen jälkeen. JEF on saavuttanut nyt loppumuotonsa, kun Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi liittyivät Nato-maiden Iso-Britannian, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Norjan ja Alankomaiden seuraan. Maat muodostavat luontaisen maantieteellisen puolustusalueen kuvan 1 mukaisesti. JEF-joukkojen johdossa on maa, joilla on riittävä sotilaallinen kyvykkyys johtotehtäviin. JEF on esimerkki Smart Defence-konseptista.</p><p>JEF-maiden välistä sotilaallista yhteistyötä Yhdysvalloilla kuorrutettuna on syytä alkaa harjoitella. Mailla on samat turvallisuuspoliittiset päämäärät pohjoisen alueen turvallisuuden varmistamiseksi Pohjanmereltä Itämeren kautta Suomen ja Baltian maiden itärajalle. Maat ovat muutenkin poliittisilta ajatuksiltaan hyvin yhteenkuuluvia.</p><p>Nämä JEF:n sekä eri Nato-maiden kanssa solmittujen puolustusyhteistyösopimuksien kaltaiset pienet askeleet integroivat pikkuhiljaa Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia tiiviimmin läntisiin puolustusjärjestelmiin. Lopputulos aikanaan pienten askelten päätteeksi tulee varmaan olemaan maiden Nato-jäsenyys, jolloin puolustusyhteistyö käy helpommin ilman poliittisen päätöksenteon tuomaa epävarmuutta.</p><p>Kuva 2 kertoo hyvin yhdellä silmäyksellä, mikä on Euroopan turvallisuuden suurin epävarmuustekijä maantieteellisesti tarkasteltuna. Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi muodostavat Venäjälle maantieteellisen sapelin, joka yltää Venäjältä syvälle Keski-Eurooppaan. Tiivistämällä puolustusintegraatiota Suomen ja Ruotsin kanssa etenkin Yhdysvalloilla on pyrkimys eliminoida tätä Natoon kuulumattomien maiden muodostamaa epävarmuustekijää. Tämä Yhdysvalloissa huolta herättänyt epävarmuustekijä on ollut olemassa jo 1950-luvulla, mikä selviää hiljattain julkistetusta CIA-asiakirjoista.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kun puolustusministeri Jussi Niinistö kirjoitti blogissaan &rdquo;<em>harjoitus, jossa harjoitellaan yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista&rdquo;, </em>hän ei maininnut itselleen uskollisena päinvastoin kuin Ruotsi, että harjoitella pitäisi myös avun antamista.</p><p>Niinistö on aina ollut kriittinen muiden auttamisessa, ja se on hänen suurin puute puolustusministerin tehtävissä.</p><p>Suomi ei ole kunnolla ja perustelleesti muodostanut kantaansa avun antamiseen. Poliittiset puolueet eivät kykene asiaa linjaamaan kestäväksi päätökseksi.</p><p>Niinistön esittämillä näkemyksillä Suomi edelleen antaa itsestään kuvaa rusinan pulasta poimijasta, joka kyllä on valmis ottamaan kaiken muilta tulevan avun, mutta ei ole valmis antamaan mitään apua muille. Suomi on vain omahyväinen oman edun onkija, joka ei vieläkään ole ymmärtänyt läntisen puolustusyhteistyön tiivistämisen pohjimmaisia päämääriä yhteenlasketun puolustuskyvykkyyden kasvattamiseksi.</p><p>Jos Suomi aikoo pitää monikansalliset suursotaharjoitukset, on ohjelmatavoitteeksi asettava sama kuin Ruotsi Aurora 17 -sotaharjoituksessa: <em><u>ge och ta emot militärt stöd</u></em>.</p><p>Suomen harjoituksessa oleellista olisi harjoitella sotavoiman liikkeitä yli Suomenlahden molempiin suuntiin, Viron Ämarin ja Suomen eri lentotukikohtien yhteistoimintaa sekä pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittamista Suomenlahden rannikkoalueiden turvaksi niin etelässä kuin pohjoisessa. Ruotsin kanssa olisi puolestaan tärkeää harjoitella Ahvenanmaan turvaamista pysyä kaikissa tilanteissa demilitarisoituna. Huoltoreitit tulee olla selvät Pohjanmereltä Suomen itärajalle.</p><p>Suursotaharjoitus on Suomelle Ruotsin tapaan oleellinen, jotta Suomi saisi harjoittelulla sitä hyötyä, mitä läntinen puolustusyhteistyö Nato-maiden ja Ruotsin kanssa tarjoaa. Kuten taloudessa, myös puolustuksessa yksin ei enää kukaan pärjää. Tuoli olisi myös Vanhasen ja Tuomiojan sekä muiden Venäjä-mielisten syytä sisäistää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen muutamissa aikaisemmissa blogikirjoituksissani ottanut esille Ruotsin Aurora 17 -tyyppisen suursotaharjoituksen pitämisen myös Suomessa.

Viimeksi kirjoitin asiasta bogikirjoituksessani 21.7.2017, jonka otsikko on ”Patriot-ohjukset nyt Liettuassa, syksyllä Gotlannissa, milloin Suomessa?” (US-blogi 21.7.2017). Totesin kirjoituksessa:

Vastaavia asioita kuin mitä syksyllä harjoitellaan Ruotsissa, olisi harjoiteltava myös Suomessa. Monet suomalaispoliitikot ajattelevat, että kriisi- tai sotatilanteessa Suomi kyllä saisi sotilaallista apua.

On kuitenkin muistettava, että mikäli avun saamisesta ei ole etukäteissuunnitelmia ja mikäli asiaa ei ole etukäteen yksityiskohtaisesti harjoiteltu, ei etenkään monimutkaisia asejärjestelmiä saada tositilanteessa toimiviksi ja integroiduksi eri ohjuspuolustusjärjestelmien muodostamaan kokonaisuuteen puolustustarpeen vaatimalla nopeudella.

Ilman riittävää yksityiskohtaista suunnittelua ja riittävää etukäteisharjoittelua mikään asia ei puolustuksessa toimi. Ei etenkään pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmäyksikköjen siirto kriisi- tai sotatilanteessa Suomeen, jos sellainen katsottaisiin tarpeelliseksi. Monimutkaisten puolustusjärjestelmien integrointi ei onnistu ilman yksityiskohtaista harjoittelua.

Kirjoituksen viimeisenä lauseena oli toivomus:

Toivottavaa olisi, että näkisimme vaikkapa Patriot-ohjausjärjestelmiä myös Suomessa pidettävissä sotaharjoituksissa jo ensi kesänä vaikkapa pääkaupunkiseudulla tai Hankoniemessä.

Kävin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa kahden Suomen puolustuksessa toimivan viranhaltijan kanssa lyhyttä ajatuksenvaihtoa Aurora 17 -tyyppisen suursotaharjoituksen pitämisen mahdollisuuksista Suomessa.

Keskustelusta Puolustusvoimien ja puolustusministeriön virkamiehen kanssa erikseen jäi kuva, että harjoituksille olisi tarve, mutta rivien välistä tulkitsin virkamiesten pientä epäilyä, olisiko suurharjoitushankkeelle saatavissa Suomesta Ruotsin tapaan riittävää poliittista siunausta. Venäjä kummittelee poliitikkojen taustalla, epäillään.

Tällaiset sotaharjoituksiin liittyvät asiat, jotka pitäisi pystyä päättämään pitkälti ilman eduskuntaa tai muuta korkeampaa päätäntätahoa, vedetään Suomessa poliittiseksi riidaksi samalla heikentäen Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan uskottavuutta etenkin läntisten kumppaniemme keskuudessa.

Suomalaispoliitikot antavat kuvaa, ettei Suomi osaa riidoitta tehdä päätöksiä edes pitkälti teknisluonteisista sotaharjoituksista. Päätös tämän laatuisesta ja tämän laajuisesta sotaharjoituksesta pitäisi edelleen jäädä presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteispäätökseksi. Harjoituksen pitämisen hyväksyminen ei olisi uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaus.

Viimeaikaisista päätösriidoista löytyy hyviä esimerkkejä vähäisiinkin puolustukseen liittyvissä asioissa: vuosina 2012-14 Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan yhdessä Ruotsin ja Nato-maiden kanssa (US-blogi 1.9.2017), vuonna 2016 yhdysvaltalaishävittäjien osallistuminen sotaharjoitukseen Rissalassa (IS 10.2.2016) tai vuonna 2016 yhdysvaltalaisjoukkojen osallistuminen Arrow 16 -sotaharjoituksen Hangon maihinnousuharjoitukseen (Yle 19.2.2016). Vähäisistä sotaharjoitusasioista nousivat eduskunnassa suuret riidat.

Vuonna 2016 sotaharjoituksiin liittyvä poliittinen riitely yltyi tasolle, joka presidentti Niinistönkin puuttumaan asiaan riiteleville puoluejohtajille pidetyssä puhuttelussa (MTV3 24.2.2016-1 ja MTV3 24.2.2016-2).

Nyt ei pitäisi ehkä julkisuudessa käyttää termiä suursotaharjoitus vaan pelkästään sotaharjoitus. Suursotaharjoitus terminä antaa väärää kuvaa poliitikoille siitä, mistä ulko- ja turvallisuuspoliittisesti on kysymys.

                                                                                       ****

Voisi olla syytä järjestää jossain vaiheessa tällainen Aurora-tyyppinen harjoitus, jossa harjoitellaan yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista. Meillä on ollut enemmänkin tällaista puolustushaarakohtaista ja kooltaan pienempää toimintaa.”, totesi puolustusministeri Jussi Niinistö Ylen haastattelussa (Yle 24.2.2017). Puolustusministerimme toisti asian laajemmin blogissaan (Jussi Niinistö -blogi 4.9.2017 ja IL-blogi 4.9.2017).

Sinisen eduskuntaryhmän lisäksi eduskuntapuolueista Kokoomus suhteutuu suursotaharjoitusten pitämiseen Suomessa myönteisesti.

Suomelle on tietysti suurin hyöty harjoituksista, joissa kykenemme harjoittelemaan Suomen olosuhteissa monikansallisten joukkojen kanssa. Tällöin myös eri puolustushaarat pystyisivät harjoittelemaan yhteistoimintaa koordinoidusti. Kyllä tämä on konsepti, jota on fundeerattu ja joka sopisi meille kaikin tavoin.” totesi puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva Helsingin Sanomissa kannattaen puolustusministerin tapaan suursotaharjoitusten järjestämisestä Ruotsin jälkeen myös Suomessa (HS 9.9.2017).

Venäjä-mielinen Keskusta on jo sen sijaan ottanut presidenttiehdokkaansa suulla kielteisen kannan suursotaharjoitusten pitämiseen. ”Vanhanen torppaa Kanervan ehdotuksen monikansallisesta sotaharjoituksesta Suomessa: ’Parempi, etteivät ole näyttäviä ulospäin’" oli uutisotsikko MTV3-uutisten nettisivuilla lauantaina (MTV3 9.9.2017).

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen tyrmäsi heti alkuunsa Suomelle tarpeelliset suursotaharjoitukset STT:n haastattelussa (esim. Kaleva 9.9.2017): ”Nyt eletään aikaa, joka on verraten levotonta, ja ihmisillä on huolta sotilaallisen toiminnan aktiivisuuden volyymista. Tuntuu, että kalistelua on vähän joka puolella maailmaa. Pitäisi pyrkiä pikemminkin madaltamaan laineita tässä asiassa kuin ainakaan omalla toiminnalla kasvattamaan.

Edellä esitetty lausunto tarkoittaa, että Suomi ei voi Vanhasen mielestä järjestää suursotaharjoitusta Venäjän vuoksi. Vanhanen on siis valmis antamaan suursotaharjoituksen järjestämisen viimeisen sanan Venäjälle.

Venäjä-mielinen Matti Vanhanen oli kritisoinut vain reilua viikkoa aikaisemmin 29.8.2017 blogissaan presidentti Sauli Niinistöä siitä, että Hornet F-18-hävittäjien ostoa käsittävä  virhe olisi pitänyt korjata välittömästi ja asiasta olisi tullut saada selvitys heti, kun Trump oli maininnut presidentti Niinistön Yhdysvaltain vierailulla pidetyssä lehdistötilaisuudessa yhdysvaltalaiset Hornet F-18-hävittäjät olevan Suomen ostolistoilla (Matti Vanhanen -blogi 29.8.2017). Saab Gripen -hävittäjiin ihastunut Vanhanen näkee hävittäjäostot Yhdysvalloista kauhistuksena.

Vanhasen Venäjä-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset eivät ole saaneet Suomessa enää suurta kannustusta. Kannanotoilla, joilla olisi saanut kannatusta vielä ennen vuotta 2014, eivät enää tuo nostetta. Venäjä-asioiden käsittely ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on muuttunut pikkuhiljaa Venäjä-riippumattomampaan suuntaan.

On todennäköistä, että Venäjä-mielisen Keskustan lisäksi myös Venäjä-mielinen SDP ottaa kielteisen kannan suursotaharjoitusten pitämiseen Ruotsin tapaan Suomessa.

Venäjä-mielisen SDP:n näkemyksiä kuvaa hyvin kansanedustaja Erkki Tuomiojan kommentti toimittajan kysymyksestä presidentti Sauli Niinistön Yhdysvaltain matkalla. ”Kun kysytään minkälaista apua Yhdysvallat olisi valmis antamaan Suomelle tilanteessa, jossa Suomen suhteet Venäjään kärjistyisivät, niin kysymyksellä sekä tarkoitetaan että ymmärretään sitä, miten USA auttaisi Suomea, jos Venäjä hyökkäisi.” ja ”Haluammeko todella antaa sellaisen kuvan, että suomalaiset pelkäävät Venäjän hyökkäystä ja haluavat varmistaa amerikkalaisten avun sitä varten?” Tuomioaja kirjoittaa kahdella virkkeellä blogissaan (Erkki Tuomioja -blogi 30.8.2017).

Kuten ei Vanhasenkaan, ei myöskään Tuomiojan Venäjä-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset ole saaneet enää Suomessa suurta kannustusta. Tuomiojan 29.82017 blogissaan esittämät ajatukset tyrmättiin julkisuudessa laajasti.

Tuomioja vastustaa suurta sotaharjoitusta: Uhoileva voimannäyttö viimeinen asia, jota Suomessa nyt tarvitaan”, oli uutisotsikko Savon Sanomissa (Savon Sanomat 10.9.2017).

Keskustan ja SDP:n vanhakantaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset ajatukset, joita edustavat Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja, ovat osaltaan osasyy puolueiden heikentyvään kannatukseen. Puolueissa kuultaa vanhakantaisuus myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Mielenkiinnolla odotan vihreiden ulko- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia uuden puheenjohtajan johdolla. Puheenjohtaja Touko Aallolla on tällä hetkellä vahva valta puolueessa tehdä uusia linjauksia myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Mikä on vihreiden näkemys Suomessa pidettäviin Aurora 17 -tyyppisiin sotaharjoituksiin?

                                                                                       ****

Erkki Tuomioja vertaa turvallisuuspoliittisessa ajattelussaan tavoiteasetteluineen Suomea usein ja jatkuvasti Ruotsiin. Vastaavaa tekee myös Matti Vanhanen. Vanhasen hävittäjäsuosikki on hyvissä ajoin ilmoitettu olevan ruotsalainen Saab Gripen, jos vain Vanhasen ruotsalaishävittäjälle asettamat tekniset vaateet täyttyvät. Noita teknisiä vaateita Vanhanen tuskin asettaa kovin korkealle (Yle Areena 29.8.2017).

Kuin Tuomioja toteaa suursotaharjoituksiin liittyen, että ”uhoileva voimannäyttö [Venäjään kohtaan on] viimeinen asia, jota Suomessa nyt tarvitaan”, niin uhoaako Ruotsi nyt Aurora 17 -sotaharjoituksella? Miksi Tuomioja ei ole pyrkinyt estämään sanallakaan Suomen osallistumista Aurora-harjoitukseen, jos se on uhoileva voimannäyttö?

Uhoaako ja kalisteleeko sapeleitaan Tuomiojan mukaan myös Venäjä Zapad-2017-sotaharjoituksella? Miksi Tuomioja eikä Vanhanen ole esittäneet Venäjälle vastalausetta Zapad-sotaharjoituksessa tapahtuvalla sapelien kalistelusta Itämeren alueella?

Vanhasen ja Tuomiojan on syytä huomioida, mikä on Ruotsissa Aurora-sotaharjoituksen päämäärä.

Päämäärä on harjoitella sotilaallisen avun vastaanottamista ja sotilaallisen avun antamista, mikäli Ruotsi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Ruotsin Aurora-harjoituksen päämääräksi edes Venäjällä ei kukaan ole käsittänyt uhoilevaa voimannäyttöä, vaikka Venäjällä harjoitusta pidetään Nato-harjoituksena.

Ruotsin tavoite - siis sotilaallisen avun vastaanottaminen ja antaminen -  Aurora-suursotaharjoituksessa on ilmoitettu selkeästi Ruotsin puolustusvoimien sivuilla (Försvarsmakten, Aurora 17):

Eftersom Sverige ska kunna ge och ta emot militärt stöd måste detta också övas. Detta kan innebära att Försvarsmakten tar emot militära förband från andra nationer och stödjer dessa med exempelvis skydd, bevakning och logistik. Och det är sådant som kommer att övas med de internationella förbanden under Aurora 17.”

Kun Vanhanen ja Tuomioja arvostelevat Suomessa muita poliitikkoja - Ilkka Kanervaa ja Jussi Niinistöä - siitä, että he haluaisivat harjoitella sotilaallisen avun saamista Suomeen, miksi he eivät arvostele Ruotsia Aurora 17 -sotaharjoitusta ja Ruotsin siihen asettamia päämääriä sotilaallisen avun saamisesta?

                                                                                       ****

Nato otti käyttöön Smart Defence -konseptin vuoden 2012 Chicagon huippukokouksen päätöksellä. Smart Defence tarkoittaa lyhyesti Naton määritelmänä:

Älykäs puolustus [Smart Defence] on yhteistoiminnallinen ajattelutapa luoda nykyaikaista puolustuskykyä, jota puolustusliitto tarvitsee tulevaisuudessa. Tässä uudistetussa yhteistyökulttuurissa puolustusliiton jäseniä kannustetaan tekemään yhteistyötä kehittääkseen, hankkimaan, käyttämään ja ylläpitämään sotilaallisia voimavaroja keskeisten ydintehtävien toteuttamiseksi Naton strategisen konseptin mukaisesti. Tämä tarkoittaa vaatimusten yhdenmukaistamista, voimavarojen yhdistämistä ja jakamista, asioiden asettamista tärkeysjärjestykseen ja voimavarojen koordinointia paremmin.

Alkuperäinen määritys englannin kielellä kuuluu (Nato, Smart Defence):

Smart Defence is a cooperative way of thinking about generating the modern defence capabilities that the Alliance needs for the future. In this renewed culture of cooperation, Allies are encouraged to work together to develop, acquire, operate and maintain military capabilities to undertake the Alliance’s essential core tasks agreed in NATO’s Strategic Concept. That means harmonizing requirements, pooling and sharing capabilities, setting priorities and coordinating efforts better.

Smart Defence-konseptin ajatukset syntyivät Yhdysvalloissa, kun Yhdysvaltain sotilaallinen painopiste on ollut siirtymässä pikkuhiljaa Euroopasta Aasiaan. Kyse on siis Euroopan valtioiden puolustuksen yhteistyön ja koordinoinnin parantamisesta sekä puolustustehokkuuden lisäämisestä tiivistyvällä puolustusyhteistyöllä.

Nykyisin pieni valtio ei voi hoitaa omaa puolustusta yksin uskottavasti. Aseet ja sodankäyntitavat ovat muuttuneet. Asejärjestelmät ovat kalliita. Pienellä valtiolla yksinään eivät riitä voimavarat uskottavan puolustuksen muodostamiseen. Nykyiset sodankäyntitavat huomioiden yksittäinen maa on myös liian pieni puolustusalue. Sopivan puolustusalueen muodostaa maantiede, esimerkiksi täällä Pohjolassa ratkaisevan puolustusalueen muodostavat meret: Itämeri ja Pohjanmeri Barentsinmereen rajoittuen.

Naton puolella muutos kumppanuusajattelussa ja yhteistyöajatuksissa puolustusliittoon kuulumattomien länsimaiden kanssa alkoi pikkuhiljaa, kun Yhdysvaltain presidentti oli vaihtunut Bushista Obamaan tammikuussa 2009.

Obaman johtamalla Yhdysvalloilla on ollut erityistä kiinnostusta Pohjoismaihin ja Baltiaan. Myös puolustusyhteistyötä Yhdysvallat on pyrkinyt viemään Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamalla pohjoisella yhteisalueella eteenpäin. Tarkoitus oli aloittaa vaatimattomasta, kuten vaikkapa ilmavalvontaan liittyvästä. Islannin ilmavalvonnan järjestäminen oli ensimmäinen konkreettinen yritys lisätä pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Obama tiesi hyvin pohjoismaisen kollektiivisuuden, vaikka Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon eivätkä Norja ja Islanti EU:hun.

Suomi ja Ruotsi liittyivät kesällä 2017 Iso-Britannian johtamiin nopean toiminnan JEF-joukkoihin (Joint expeditionary force). JEF-joukot perustettiin vuonna 2012 pian Naton Chicagon kokouksen jälkeen. JEF on saavuttanut nyt loppumuotonsa, kun Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi liittyivät Nato-maiden Iso-Britannian, Tanskan, Viron, Latvian, Liettuan, Norjan ja Alankomaiden seuraan. Maat muodostavat luontaisen maantieteellisen puolustusalueen kuvan 1 mukaisesti. JEF-joukkojen johdossa on maa, joilla on riittävä sotilaallinen kyvykkyys johtotehtäviin. JEF on esimerkki Smart Defence-konseptista.

JEF-maiden välistä sotilaallista yhteistyötä Yhdysvalloilla kuorrutettuna on syytä alkaa harjoitella. Mailla on samat turvallisuuspoliittiset päämäärät pohjoisen alueen turvallisuuden varmistamiseksi Pohjanmereltä Itämeren kautta Suomen ja Baltian maiden itärajalle. Maat ovat muutenkin poliittisilta ajatuksiltaan hyvin yhteenkuuluvia.

Nämä JEF:n sekä eri Nato-maiden kanssa solmittujen puolustusyhteistyösopimuksien kaltaiset pienet askeleet integroivat pikkuhiljaa Natoon kuulumattomia Suomea ja Ruotsia tiiviimmin läntisiin puolustusjärjestelmiin. Lopputulos aikanaan pienten askelten päätteeksi tulee varmaan olemaan maiden Nato-jäsenyys, jolloin puolustusyhteistyö käy helpommin ilman poliittisen päätöksenteon tuomaa epävarmuutta.

Kuva 2 kertoo hyvin yhdellä silmäyksellä, mikä on Euroopan turvallisuuden suurin epävarmuustekijä maantieteellisesti tarkasteltuna. Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi muodostavat Venäjälle maantieteellisen sapelin, joka yltää Venäjältä syvälle Keski-Eurooppaan. Tiivistämällä puolustusintegraatiota Suomen ja Ruotsin kanssa etenkin Yhdysvalloilla on pyrkimys eliminoida tätä Natoon kuulumattomien maiden muodostamaa epävarmuustekijää. Tämä Yhdysvalloissa huolta herättänyt epävarmuustekijä on ollut olemassa jo 1950-luvulla, mikä selviää hiljattain julkistetusta CIA-asiakirjoista.

                                                                                       ****

Kun puolustusministeri Jussi Niinistö kirjoitti blogissaan ”harjoitus, jossa harjoitellaan yhdessä kumppaneiden kanssa Suomen puolustamista”, hän ei maininnut itselleen uskollisena päinvastoin kuin Ruotsi, että harjoitella pitäisi myös avun antamista.

Niinistö on aina ollut kriittinen muiden auttamisessa, ja se on hänen suurin puute puolustusministerin tehtävissä.

Suomi ei ole kunnolla ja perustelleesti muodostanut kantaansa avun antamiseen. Poliittiset puolueet eivät kykene asiaa linjaamaan kestäväksi päätökseksi.

Niinistön esittämillä näkemyksillä Suomi edelleen antaa itsestään kuvaa rusinan pulasta poimijasta, joka kyllä on valmis ottamaan kaiken muilta tulevan avun, mutta ei ole valmis antamaan mitään apua muille. Suomi on vain omahyväinen oman edun onkija, joka ei vieläkään ole ymmärtänyt läntisen puolustusyhteistyön tiivistämisen pohjimmaisia päämääriä yhteenlasketun puolustuskyvykkyyden kasvattamiseksi.

Jos Suomi aikoo pitää monikansalliset suursotaharjoitukset, on ohjelmatavoitteeksi asettava sama kuin Ruotsi Aurora 17 -sotaharjoituksessa: ge och ta emot militärt stöd.

Suomen harjoituksessa oleellista olisi harjoitella sotavoiman liikkeitä yli Suomenlahden molempiin suuntiin, Viron Ämarin ja Suomen eri lentotukikohtien yhteistoimintaa sekä pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittamista Suomenlahden rannikkoalueiden turvaksi niin etelässä kuin pohjoisessa. Ruotsin kanssa olisi puolestaan tärkeää harjoitella Ahvenanmaan turvaamista pysyä kaikissa tilanteissa demilitarisoituna. Huoltoreitit tulee olla selvät Pohjanmereltä Suomen itärajalle.

Suursotaharjoitus on Suomelle Ruotsin tapaan oleellinen, jotta Suomi saisi harjoittelulla sitä hyötyä, mitä läntinen puolustusyhteistyö Nato-maiden ja Ruotsin kanssa tarjoaa. Kuten taloudessa, myös puolustuksessa yksin ei enää kukaan pärjää. Tuoli olisi myös Vanhasen ja Tuomiojan sekä muiden Venäjä-mielisten syytä sisäistää.

]]>
6 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242649-aurora-tyyppinen-suursotaharjoitus-on-suomen-puolustuskyvylle-oleellista#comments Nato Sotaharjoitukset Itämerellä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Sun, 10 Sep 2017 14:43:33 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242649-aurora-tyyppinen-suursotaharjoitus-on-suomen-puolustuskyvylle-oleellista
Poliisipeijaiset http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242640-poliisipeijaiset <p>Muutama vuosi sitten Suomen yli pyyhkäisi erikoinen lastensuojeluraivo. Siitä huolimatta että hetkeä aiemmin suomalaisia järkytti kotonaan surmattu Vilja Eerika, jostain syystä palstat ja blogit täyttyivät siitä kiukusta, että suomalainen lastensuojelu vie täysin syyttä ihmisten lapset. Lastensuojelu esitettiin äärimmillään erittäin negatiivisessa valossa, ja yhä useampi alkoi olla yhtä mieltä tästä, jopa Venäjällä asti. Johan Bäckman taitaa pyöriä edelleen Venäjän medioissa paasaamassa kuinka Pohjoismaissa lapset ryöstetään äideiltään. Kuulostaako tutulta?</p> <p>Hieman samanlaiseen tapaan tällä hetkellä tarttuvaa ja joukkohysteeristä someraivoa herättää #PolPo, &quot;politisoitunut poliisi&quot;. Siitä huolimatta, että tutkitusti suomalaiset poliisit äänestelevät yksityisessä elämässään lähinnä Kokoomusta ja Perussuomalaisia, netissä saa alati lukea miten Poliisi on islamismia ajava suvakkimokutuspoliisi, erittäin ammattitaidoton ja naurettava. Kuulostaako tutulta? Samaan aikaan jotkut muut tahot saattavat pitää poliisia poikkeuksetta äärioikeistolaisena ja kovakätisenä instituutiona. Eipä käy kateeksi.</p> <p>Ensimmäisenä mainittuun poliisijahtiin kuuluu yksittäisten poliisien riepottelu ja maalittaminen (engl. Spam and Destroy), jota voisi kutsua myös masinoinniksi ja usutukseksi. Maalitetut poliisit ovat enimmäkseen niitä jotka ovat pitäneet yllä tiedotusta ja keskustelua maahanmuuttajien integroitumisesta, lähiöiden rakenteesta, yhteiskuntarauhasta, vihapuheesta ja konfliktien ehkäisystä. Sanomisia syynätään ja saadaan aina väännettyä miksi hyvänsä. Toisinaan he eivät ole edes osallistuneet sosiaalisen median keskusteluun vaan ovat yksinkertaisesti tehneet tehtäviään. Joku poltergeist-porukka voi silti nostaa heidät useiksi viikoiksi tähdikseen, joita solvataan ja joille keksitään merkityksiä joita he mielikuvien mukaan ajavat.<em> Ja ennen kaikkea ammattilainen esitetään mahdollisimman naurettavana ei-ammattilaisten toimesta.</em></p> <p>Poliisipeijaisiin lähtivät mukaan Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puolueensa julkaisu <a href="https://www.suomenuutiset.fi/pahkahulluin-twiittiketju-ikina-ylikomisario-taponen-vaatii-ikaisia-terroristeja-koulunpenkille/">Suomen Uutiset.</a> Suomen uutisten jutussa annetaan palstatilaa keksityille somehenkilöille jotka esiintyvät toisten kuvilla. Olen nähnyt perussuomalaisia poliitikkoja ja valtuutetuja levittämässä pilakuvia poliisin voimissa työskentelevistä henkilöistä. Sanomisia väännellään ikään kuin he olisivat kirjoitelleet jotain laitonta tai kauhistuttavaa. Toki virkamiehiä saa arvostella sanavalinnoista, mutta kun homma menee överiksi, parviaivo ei enää näe metsää puilta.</p> <p>Kun otin tämän esille Twitterissä, Helsingin Sanomien Nyt-liite teki maalittamisesta <a href="http://www.hs.fi/nyt/art-2000005357535.html">pienen jutun</a>, jossa ilmiö vahvistettiin tutkijan toimesta. <a href="https://www.journalisti.fi/artikkelit/2017/10/turun-torin-jlkeen/">Tämän ilmiön vuoksi esimerkiksi Turun Sanomien toimituksessa on nostettu turvallisuustasoa toimittajien työn turvaamiseksi.</a> Toki toimituksessa harmittaa resurssointi turvallisuuteen trollaajien vuoksi, kun ne olisi käytettävä toimitustyöhön. Jussi Halla-ahon airueina parveilee aggressiiviinen hommabottien ja anonyymien tilien tai hännystelijöiden armeija, valmiina ahdistelemaan maalituksen kohdetta somessa, sähköpostissa, puhelimessa ja netin sisällössä. Halla-aho on tietoinen ilmiöstä mutta ei ole pyrkinyt estämään sitä eikä ole ottanut siitä vuosien varrella mitään vastuuta.</p> <p>Maalitus tai masinointi saa aina vastaväittäjät liikkeelle. Ilmiötä ei ole, ja kuka tahansa kritisoimassa ketä tahansa on maalitusta ja yritys puuttua sananvapauteen. Ei ole. Maalituksessa on käytettävä riittävästi valtaa yksilöön ja maalitukseen on oltava reagoimassa ahdistelijoiden joukko. Lauma, joka reagoi, voi olla hyvin vakuuttunut mielipiteestään, hieman samalla tavalla kun jokainen tuore vanhempi uskoo nimeävänsä lapsensa harvinaisella nimellä, kunnes törmää luokalla neljään samannimiseen.</p> <p>Helpot poliittiset irtopisteet nappasi myös Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä, joka on osallistunut politisoituneen poliisin näkemiseen ja näkyväksi tekemiseen. Mukana puhkuu anonyymisivusto &rdquo;Päivän Byrokraatti&rdquo;, joka väittää ettei poliisi saa blokata muita Twitterin käyttäjiä, että tämä olisi laitonta. Terveiset &rdquo;Päivän byrokraateille&rdquo;, että poliisi saa sulkea puhelimen ja blokata häirikön ihan niin paljon kuin tarpeeksi katsoo. Vaikka Päivän Byrokraatille kelpaavat kommentoijiksi feikkitilit, trollit ja häiriköt, ei poliisin tarvitse niitä arvostaa.</p> <p>Twitteriin on ilmestynyt läjä poliisin parodiatilejä, joiden arvostelusta pölähtää taas nettipöyristyjien myriaadi paikalle. Hieman ironisesti jos mainitsee jotain maalittamisesta, paikalle saapuu taas kymmeniä nollan seuraajan tilejä rähisemään, ettei mitään maalitusta ole olemassakaan, vaan kyse on ihan normaalista asioiden kritisoimisesta. Jotkut järkevinäkin pitämäni ihmiset ovat alkaneet viihtyä poliisien parodiatileille naureskelun parissa. Kriisitilanteessa toki asiat voivat näyttää erilaisilta, jos kansalaiset eivät erota poliisin tiedotusta feikkitiedotuksesta.</p> <p>PS. Taposelle twiittailleista tileistä Janne Lehtinen toivoo ettei häntä sekoiteta nimimerkkeihin ja feikkitileihin.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutama vuosi sitten Suomen yli pyyhkäisi erikoinen lastensuojeluraivo. Siitä huolimatta että hetkeä aiemmin suomalaisia järkytti kotonaan surmattu Vilja Eerika, jostain syystä palstat ja blogit täyttyivät siitä kiukusta, että suomalainen lastensuojelu vie täysin syyttä ihmisten lapset. Lastensuojelu esitettiin äärimmillään erittäin negatiivisessa valossa, ja yhä useampi alkoi olla yhtä mieltä tästä, jopa Venäjällä asti. Johan Bäckman taitaa pyöriä edelleen Venäjän medioissa paasaamassa kuinka Pohjoismaissa lapset ryöstetään äideiltään. Kuulostaako tutulta?

Hieman samanlaiseen tapaan tällä hetkellä tarttuvaa ja joukkohysteeristä someraivoa herättää #PolPo, "politisoitunut poliisi". Siitä huolimatta, että tutkitusti suomalaiset poliisit äänestelevät yksityisessä elämässään lähinnä Kokoomusta ja Perussuomalaisia, netissä saa alati lukea miten Poliisi on islamismia ajava suvakkimokutuspoliisi, erittäin ammattitaidoton ja naurettava. Kuulostaako tutulta? Samaan aikaan jotkut muut tahot saattavat pitää poliisia poikkeuksetta äärioikeistolaisena ja kovakätisenä instituutiona. Eipä käy kateeksi.

Ensimmäisenä mainittuun poliisijahtiin kuuluu yksittäisten poliisien riepottelu ja maalittaminen (engl. Spam and Destroy), jota voisi kutsua myös masinoinniksi ja usutukseksi. Maalitetut poliisit ovat enimmäkseen niitä jotka ovat pitäneet yllä tiedotusta ja keskustelua maahanmuuttajien integroitumisesta, lähiöiden rakenteesta, yhteiskuntarauhasta, vihapuheesta ja konfliktien ehkäisystä. Sanomisia syynätään ja saadaan aina väännettyä miksi hyvänsä. Toisinaan he eivät ole edes osallistuneet sosiaalisen median keskusteluun vaan ovat yksinkertaisesti tehneet tehtäviään. Joku poltergeist-porukka voi silti nostaa heidät useiksi viikoiksi tähdikseen, joita solvataan ja joille keksitään merkityksiä joita he mielikuvien mukaan ajavat. Ja ennen kaikkea ammattilainen esitetään mahdollisimman naurettavana ei-ammattilaisten toimesta.

Poliisipeijaisiin lähtivät mukaan Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puolueensa julkaisu Suomen Uutiset. Suomen uutisten jutussa annetaan palstatilaa keksityille somehenkilöille jotka esiintyvät toisten kuvilla. Olen nähnyt perussuomalaisia poliitikkoja ja valtuutetuja levittämässä pilakuvia poliisin voimissa työskentelevistä henkilöistä. Sanomisia väännellään ikään kuin he olisivat kirjoitelleet jotain laitonta tai kauhistuttavaa. Toki virkamiehiä saa arvostella sanavalinnoista, mutta kun homma menee överiksi, parviaivo ei enää näe metsää puilta.

Kun otin tämän esille Twitterissä, Helsingin Sanomien Nyt-liite teki maalittamisesta pienen jutun, jossa ilmiö vahvistettiin tutkijan toimesta. Tämän ilmiön vuoksi esimerkiksi Turun Sanomien toimituksessa on nostettu turvallisuustasoa toimittajien työn turvaamiseksi. Toki toimituksessa harmittaa resurssointi turvallisuuteen trollaajien vuoksi, kun ne olisi käytettävä toimitustyöhön. Jussi Halla-ahon airueina parveilee aggressiiviinen hommabottien ja anonyymien tilien tai hännystelijöiden armeija, valmiina ahdistelemaan maalituksen kohdetta somessa, sähköpostissa, puhelimessa ja netin sisällössä. Halla-aho on tietoinen ilmiöstä mutta ei ole pyrkinyt estämään sitä eikä ole ottanut siitä vuosien varrella mitään vastuuta.

Maalitus tai masinointi saa aina vastaväittäjät liikkeelle. Ilmiötä ei ole, ja kuka tahansa kritisoimassa ketä tahansa on maalitusta ja yritys puuttua sananvapauteen. Ei ole. Maalituksessa on käytettävä riittävästi valtaa yksilöön ja maalitukseen on oltava reagoimassa ahdistelijoiden joukko. Lauma, joka reagoi, voi olla hyvin vakuuttunut mielipiteestään, hieman samalla tavalla kun jokainen tuore vanhempi uskoo nimeävänsä lapsensa harvinaisella nimellä, kunnes törmää luokalla neljään samannimiseen.

Helpot poliittiset irtopisteet nappasi myös Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä, joka on osallistunut politisoituneen poliisin näkemiseen ja näkyväksi tekemiseen. Mukana puhkuu anonyymisivusto ”Päivän Byrokraatti”, joka väittää ettei poliisi saa blokata muita Twitterin käyttäjiä, että tämä olisi laitonta. Terveiset ”Päivän byrokraateille”, että poliisi saa sulkea puhelimen ja blokata häirikön ihan niin paljon kuin tarpeeksi katsoo. Vaikka Päivän Byrokraatille kelpaavat kommentoijiksi feikkitilit, trollit ja häiriköt, ei poliisin tarvitse niitä arvostaa.

Twitteriin on ilmestynyt läjä poliisin parodiatilejä, joiden arvostelusta pölähtää taas nettipöyristyjien myriaadi paikalle. Hieman ironisesti jos mainitsee jotain maalittamisesta, paikalle saapuu taas kymmeniä nollan seuraajan tilejä rähisemään, ettei mitään maalitusta ole olemassakaan, vaan kyse on ihan normaalista asioiden kritisoimisesta. Jotkut järkevinäkin pitämäni ihmiset ovat alkaneet viihtyä poliisien parodiatileille naureskelun parissa. Kriisitilanteessa toki asiat voivat näyttää erilaisilta, jos kansalaiset eivät erota poliisin tiedotusta feikkitiedotuksesta.

PS. Taposelle twiittailleista tileistä Janne Lehtinen toivoo ettei häntä sekoiteta nimimerkkeihin ja feikkitileihin.

 

]]>
177 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242640-poliisipeijaiset#comments Informaatiovaikuttaminen Jussi Halla-aho Maalitus Poliisi Turpo Sun, 10 Sep 2017 10:41:20 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242640-poliisipeijaiset
Zapad-sotaharjoituksessa Venäjä harjoittelee maayhteyden luomista Kaliningradiin http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242312-zapad-sotaharjoituksessa-venaja-harjoittelee-maayhteyden-luomista-kaliningradiin <p>&rdquo;<em>[Zapad-2017-]</em> <em>harjoituksen ajatuksena on, että ääriryhmät ovat tunkeutuneet Valko-Venäjän tasavallan alueelle ja Venäjän federaation Kaliningradin alueelle, ja näiden ääriryhmien tarkoituksena on toteuttaa terroritoimia ja horjuttaa tilannetta unionin [molemmissa] maissa. Ääriryhmillä on ulkoista tukea materiaalin, teknisen avun, aseiden ja sotatarvikkeiden muodossa, jota ne vastaanottavat ilmasta ja mereltä.</em>&rdquo;</p><p>Tuo lainaus on Venäjän puolustusministeriön verkkosivuilta suomennettuna siitä, minkä varalta Zapad-2017-sotaharjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä harjoittelevat 14.9.-20.9.2017 (<a href="http://structure.mil.ru/mission/practice/all/more.htm?id=12140115@egNews"><u>Минобороны России, Совместное российско-белорусское стратегическое учение &laquo;Запад-2017&raquo;</u></a>).</p><p>Venäjän puolustusministeriön verkkosivujen teksti alkuperäisenä:</p><p>&rdquo;<em>Замыслом учения предусмотрено, что на территорию Республики Беларусь и Калининградской области Российской Федерации проникли экстремистские группы, ставящие своей целью проведение террористических актов и дестабилизацию обстановки в Союзном государстве. Экстремисты имеют внешнюю поддержку, получая материально-техническую помощь, вооружение и военную технику с воздуха и моря. </em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna Venäjän puolustusministeriön sivut jatkavat Zapad-2017-sotaharjoituksen päämääristä seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Tavoitteena olevien terroristien torjumiseksi se [</em>Zapad-2017-sotaharjoitus] <em>sisältää useita taktisia jaksoja:</em></p><ul><li><p><em>sotilaallisten yksiköiden ja alueellisten yksikköjen (joukkojen) siirtäminen terroristien toiminta-alueille [</em>районы действий бандформирований<em>, areas of gang activity] ja niiden myöhempi eristäminen;</em></p></li><li><p><em>ilmavoimien ja ilmapuolustusjoukkojen toimet maavoimien tukemiseksi ja laittomien aseiden toimitusten estämiseksi [terroristeille] ilmateitse;</em></p></li><li><p><em>erityisoperaatioiden toteuttaminen laittomien aseellisten ryhmittymien [незаконные вооруженные формирования, illegal armed formations] poistamiseksi ja tilanteen vakauttaminen; </em></p></li><li><p><em>Itämeren laivaston vihollismuodostelmia koskevat laivastolliset estotoimet erityisoperaatioiden toteuttamiseksi, vihollismuodostelmien [бандформирований, bandit formations] syntymisen estäminen merialueelle.</em>&rdquo;</p></li></ul><p>Sotaharjoitustoimet ovat varsin raskaita, kun harjoituksen vastavoimiksi on kirjattu terroristitoimet (террористических актов) sekä ääriryhmät ja ekstremistit (экстремистские группы). Nato-maiden joukot puolustaessaan omia maitaan vaikkapa Puolassa tai Liettuassa olisivat siis venäläiskatsannossa terroristeja.</p><p>Kyse on pitkälti A2/AD-tyyppisistä toimista tai niiden estämisestä vastapuolen suorittamana. Suomennettuna kyse on siis blokkauksesta ja blokkauksen estämisestä sotilaallisesti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Valko-Venäjän ja Venäjän puolustusministeriöt pitivät 29.8.2017 Minskissä yhteistiedotustilaisuuden Zapad-2017-sotaharjoitusta koskien. Tilaisuudessa olivat Valko-Venäjän varapuolustusministeri Oleg Belokonev (Олег Белоконев) sekä Venäjän myös varapuolustusministeri Aleksandr Fomin (Александр Фомин).</p><p>Oleg Belokonev kertasi tiedotustilaisuudessa ne terroristiset voimat, joiden varalta Zapadissa harjoitellaan ja jotka Venäjän puolustusministeriön sivut olivat aikaisemmin jo kertoneet. Belokonevin mukaan harjoituksissa harjoitellaan &rdquo;<em>kansainvälisiä separatistisia ja terroristijärjestöjä vastaan, jotka saavat ulkoista tukea</em>&rdquo;. Tämän lauseen takana kummittelevat Maidanin tapahtumat Ukrainassa vuodenvaihteessa 2013-14, ja Belokonev tarkoitti tässä tapauksessa ulkoisella tukijalla ja ulkoisella tuella länsimaita.</p><p>Tiedotustilaisuudessa Belokonev totesi myös seuraavasti:</p><p>&quot;<em>Главной причиной обострения обстановки является стремление &quot;западных&quot; дестабилизировать обстановку на территории республики и добиться ухудшения отношений между субъектами Союзного государства.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Tärkein syy tilaiteen huononemiseen on &quot;länsimaiden&quot; halu horjuttaa tilannetta [Valko-Venäjän] tasavallan alueella ja vahvistaa unionivaltioiden välisten suhteiden heikkenemistä.</em>&rdquo;</p><p>Edellä esitetyn perusteella on helppo esittää johtopäätöksenä, että Zapad-2017-sotaharjoituksessa harjoitellaan länsimaita vastaan. Harjoitusta ei voi mitenkään pitää ilmoitetusti harjoituksena terrorismia ja terroritoimia vastaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Belokonev nimesi Minskin tiedostustilaisuudessa ne kolme kuvitteellista maata (вымышленные страны), jotka harjoituksessa ovat toimijoina. Harjoituksissa maat, joiden varalta harjoitellaan, on nimetty maiksi nimeltä &rdquo;Вейшнория&rdquo; (&rdquo;Vejšnorija&rdquo;, englanniksi &rdquo;Vaisnoria&rdquo;), &rdquo;Весбария&rdquo; (&rdquo;Vesbarija&rdquo;, englanniksi &rdquo;Wesbaria&rdquo;) ja &rdquo;Лубения&rdquo; (&rdquo;Lubenija&rdquo;, englanniksi &rdquo;Lubenia&rdquo;).</p><p>Harjoituksessa Vejšnorijan länsimaiset tukijat - tai paremminkin maan länsi-integraatioon pyrkivät tukijat - ovat Vesbarija ja Lubenija. Vejšnorija on fyysisesti läntinen osa Valko-Venäjää, jota Vesbarija ja Lubenija tukevat kriisi- ja konfliktitilanteessa. Belokonev nimesi Vejšnorijan pohjoiseksi maaksi (&rdquo;северные&rdquo;) ja Vesbarijan sekä Lubenija länsimaaksi (&rdquo;западные&rdquo;). Länsimaan (&rdquo;западные&rdquo;) viite on selvä koskien alueen Nato- ja EU-maita, mutta osan nimeäminen Valko-Venäjästä idän sijaan pohjoiseksi maaksi (&rdquo;северные&rdquo;) on varsin yllättävää. Toivottavasti viite ei sentään ollut alueen Pohjoismaihin.</p><p>Tiedotustilaisuudessa korostettiin useaan otteeseen Venäjän ja Valko-Venäjän unionia, siis kahta unionimaata (&rdquo;Союзного государства&rdquo;), jotka olisivat jotain enemmän kuin vain kaksi valtiota Euraasian unionissa. Unionimaa-sanan käytöllä oli tarkoitus painottaa Venäjän ja Valko-Venäjän syvää saumatonta liittoa, vaikka mailla ei ole edes yhteistä puolustusliittoa.</p><p>Harjoitukseen nimetyistä kuvitteellisista maista ei voi olla vetämättä johtopäätöksiä, mitä maita vastaan Venäjä ja Valko-Venäjä harjoittelevat Valko-Venäjän ja Kaliningradin osalta: Puola ja Liettua sekä myös Latvia.</p><p>Nuo kuvitteelliset nimet eivät pohjimmiltaan perustu venäjän tai valkovenäjän kieleen. Вейшнория- sekä myös Весбария-sanassa on viittauksia balttilaiseen kielenmuodostukseen. Вайшнор (vrt. Вейшнория) viittaa liettuan kielen sanaan Vaišnoras, joka tarkoittaa sanaa Waisnor, mikä puolestaan tarkoittaa &rdquo;<em>joka mielellään palvelee, on vieraanvarainen</em>&rdquo; (&rdquo;<em>тот, кто охотно угощает</em>&rdquo;). Tässä yhteydessä kohteliaisuus tarkoittanee vieraanvaraisuutta Venäjää kohtaan toimimalla toimenpidealustana, siis puskurina ja sotatoimialueena Venäjän ulkopuolella.</p><p>Vejšnorija (Вейшнория) on siis kuvitteellinen valtio (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Veyshnoria"><u>Wikipedia, Veyshnoria</u></a>), jolla on konkreettien sijainti sotaharjoituksessa Valko-Venäjällä kuvan 1 mukaisesti. Kuva on otettu Minskin tiedotustilaisuudessa 29.8.2017. Vejšnorija rajoittuu Nato-maa Latviaan, Liettuaan ja Puolaan.</p><p>Визбар (vrt. Весбария) viittaa puolestaan liettuan kielen sanaan Vizbaras, joka tarkoittaa sanaa Wissebear. Sanan merkityksen voisi ehkä suomentaa &rdquo;<em>kaikkea käsittävä</em>&rdquo; (&rdquo;<em>всепобеждающий</em>&rdquo;).</p><p>Лубения viittaa liettuan kielen sanaan Lubāns, joka tarkoittaa sanaa Lubano. Sanan merkityksen voisi ehkä suomentaa &rdquo;<em>repiä irti, katkaista, kuoria [iho]</em>&rdquo; (&rdquo;<em>отдирать</em><em>; </em><em>отламывать</em><em>; </em><em>облупливать</em>&rdquo;).</p><p>Vejšnorija-sanan sävy on positiivinen, Vesbarija- ja Lubenija-sanojen sävy on negatiivinen.</p><p>Liettualainen Delfi-uutissivusto on sijoittanut Lubenijan kuvan 2 mukaisesti Puolaan, Vejšnorijan Valko-Venäjälle ja Vesbarijan Liettuaan ja Latviaan (<a href="http://ru.delfi.lt/news/live/raskryli-zamysel-uchenij-zapad-2017-litve-vypala-rol-agressora.d?id=75618567"><u>Delfi 30.8.2017</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Valko-Venäjällä tuo kuvassa 1 esitetty kuvitteellinen Vejšnorijan alue on uskonnoltaan roomalaiskatolisen kirkon vahvinta aluetta. Esimerkiksi Puolan Liettuan rajaan rajoittuvassa Grodnon roomalaiskatolisessa hiippakunnassa (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D1%80%D0%BE%D0%B4%D0%BD%D0%B5%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%B4%D0%B8%D0%BE%D1%86%D0%B5%D0%B7"><u>Гродненский диоцез</u></a>) roomalaiskatolisia on yli 55 prosenttia väestöstä. Kuvassa 3 on esitetty alue, joissa roomalaiskatolinen uskonto on Valko-Venäjällä vahvinta (<a href="https://nn.by/?c=ar&amp;i=131668&amp;lang=ru"><u>Наша Нива 13.7.2014</u></a>).</p><p>Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuoden 1994 presidentin vaaleissa, joita monet pitävät Valko-Venäjän ainoina rehellisinä vaaleina, vaaliehdokas Aljaksandr Lukašenkan (Александр Лукашенко) kannatus oli Vejšnorijan kuvitteellisella alueella Valko-Venäjän läntisissä osissa vähäisintä. Vaaliehdokas Zenon Pozniakin (Зенон Позняк) kannatus oli puolestaan suurinta kuvan 4 mukaisesti.</p><p>Pozniak oli Valko-Venäjän poliittisen kansalaisliikkeen (Popular Front -liike, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Belarusian_Popular_Front"><u>Belarusian Popular Front</u></a>,<a href="///C:/Omat/Omat,%20lehtikirjoitukset/US-kirjoituksia/US-kirjoitusluonnoksia/Luonnos%20214%20(Запад%202017)/%20Беларускі%20Народны%20Фронт%20%22Адраджэньне%22,%20БНФ"><u> Беларускі Народны Фронт &quot;Адраджэньне&quot;, БНФ</u></a>, tällä hetkellä <a href="http://narodny.org/"><u>&nbsp;БНФ</u></a>) johtaja. Länsimielisen liikkeen päämäärä oli jo perustamisvuodesta 1989 lähtien Valko-Venäjän itsenäisyys ja riippumattomuus Venäjästä, aikaisemmin Neuvostoliitosta. Vastavanlaiset kansalaisliikkeet (Popular Front -liikkeet) olivat myös Latviassa ja Virossa. Liettuassa liikkeen nimi oli Sąjūdis.</p><p>Kuvitteelliselta Vejšnorijan alueelta on vireää taloudellista kanssakäymistä läntisiin Nato- ja EU-maihin, etenkin Liettuaan ja myös Puolaan. Kuvitteellisella Vejšnorijan alueella on eniten Valko-Venäjän puolalaisia kuva 5 mukaisesti.</p><p>Perusteet, miksi kuvitteellinen Vejšnorijan alue on Zapad-sotaharjoituksessa määritelty Valko-Venäjän länsiosiin ja miksi harjoitellaan alueen irtautumisen estämistä, ovat selvät. Venäjä ja myös Valko-Venäjä näkevät Lukašenkan johdolla, että länsimaisia ulottuvuuksia omaava alue on riskitekijä sekä Valko-Venäjän vakaudelle että Valko-Venäjän pysymiselle tiukasti Venäjän etupiirissä. Zapad-harjoituksessa hoidetaan myös Valko-Venäjän &rdquo;vakauttavaa sisäpolitiikkaa&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut sivuillaan, mille maa-alueille Zapad-2017-sotaharjoituksen harjoitustoimet sijoittuvat. Valko-Venäjän ulkopuolella Venäjällä harjoituksia pidetään Kaliningradin, Leningradin ja Pihkovan alueilla. Harjoitus käsittää siis alueet Puolan itärajalta alkaen Suomen itärajaan saakka sekä Itämeren (<a href="http://structure.mil.ru/mission/practice/all/more.htm?id=12140115@egNews"><u>Минобороны России, Совместное российско-белорусское стратегическое учение &laquo;Запад-2017&raquo;</u></a>).</p><p>Mielenkiintoinen on 29.8.2017 Minskin tiedotustilaisuudessa toistettu lause &rdquo;<em>Маневры</em> <em>отличаются</em> <em>внушительностью</em> <em>масштабов</em><em> - </em><em>от</em> <em>Кольского</em> <em>направления</em> <em>в</em> <em>арктической</em> <em>зоне</em> <em>до</em> <em>территории</em> <em>Беларуси</em><em>.</em>&rdquo;, joka vapaasti suomennettuna on &rdquo;<em>Harjoituksien mittakaava on vaikuttava - Kuolasta Arktiselta alueelta Valko-Venäjän alueelle</em>.&rdquo;, jonka mukaan harjoitustoimet yltäisivät siis aina pohjoiseen Kuolan niemimaalle saakka.</p><p>Venäjän ulkoministeriö ilmoitti elokuun lopulla muutamaa päivää ennen Minskin tiedotustilaisuutta harjoitukseen osallistuvaksi määräksi Valko-Venäjällä 12 700 sotilasta, joista 7 200 on Valko-Venäjän asevoimista ja 5 500 Venäjän asevoimista. Harjoitukseen osallistuisi noin 70 lentoalusta (sotilaslentokonetta tai helikopteria) ja 680 sotilaslaitetta (единиц боевой техники), johon lasketaan noin 250 panssarivaunua, 200 tykkiä, useita raketin- ja kranaatinheittimiä. Itämerellä harjoitukseen osallistuisi kymmenisen merialusta (<a href="https://ria.ru/defense_safety/20170825/1501122748.html"><u>Ria Novosti 25.8.2017</u></a>).</p><p>29.8.2017 tiedotustilaisuudessa esitettiin myös, kuinka Valko-Venäjän ja Venäjän sotavoimat asettuvat harjoituksissa Valko-Venäjällä sekä Kaliningradin ja Pihkovan/Smolenskin alueilla Valko-Venäjää vasten. Tuo kartta on esitetty kuvassa 6.</p><p>Valko-Venäjä on kertonut tarkasti harjoitusalueet ja armeijayksikköjä Valko-Venäjällä sekä Kaliningradin ja Pihkovan/Smolenskin alueilla Venäjällä. Harjoitusalueita on Valko-Venäjällä yhteensä seitsemän ja Venäjällä kolme. Sen sijaan muualla pohjoisemmassa Leningradin ja Pihkovan alueilla ja siitä pohjoiseen tapahtuvista harjoitustoimista ei Venäjä ole kertonut mitään.</p><p>Harjoitusalueet Valko-Venäjällä ja ovat Borisovski (Борисовский, sotilasyksikkönä 227-м общевойсковом полигоне, <a href="https://vsr.mil.by/2015/01/17/227-j-obshhevojskovoj-poligon-zdes-kuyotsya-boevoe-masterstvo/"><u>&nbsp;Белорусская военная газета</u></a>), Domanovski (Доманово/Домановский, sotilasyksikkönä 174-м учебном полигоне ВВС ja войск ПВО, <a href="https://vsr.mil.by/2016/02/26/zdes-teoriya-realizuetsya-v-praktike/"><u>&nbsp;Белорусская военная газета</u></a>), Ružhanski (Ружанский, sotilasyksikkönä 210-м авиационном полигоне, <a href="https://vsr.mil.by/2014/01/25/210-j-aviacionnyj-poligon-vvs-i-vojsk-pvo-ili-poligon-ruzhany/"><u>&nbsp;Белорусская военная газета</u></a>), Lepiel (Лепельский), Losvido (Лосвидо), Asipovitšy (Осиповичский), Dretuń (Дретунь) sekä myös Hlybokaje/Glubokoje (Глубокое), jota ei ole merkitty kuvan 5 karttaan ollen 11. harjoitusalue. Venäjän Kaliningradiin on merkitty Pravdinsk (Правдиский) ja Pihkovan alueelle Laukaa/Lužski (Лужский) ja Strugi-Krasnyje/Sturugikrasnie (Стуругикрасные).</p><p>Venäjä aloitti sotavoimien siirrot Valko-Venäjälle jo aikaisin elokuussa. Siirrot alkoivat jo kuukautta ennen harjoitusajankohtaa. Venäjä on ilmoittanut pitävänsä sotavoimaa Valko-Venäjällä syyskuun loppuun saakka, vaikka harjoitus loppuu jo 20.9.2017. Syynä lienee Ruotsin Aurora-sotaharjoitus, joka kestää 29.9.2017 saakka.</p><p>Kuva 7, jossa on lukuisia Venäjältä tulevia panssarivaunuja, on Vereitsyn asemalta (станцыя Верайцы) 50 kilometriä Minskistä kaakkoon 30.8.2017.</p><p>Kuva 8, jossa on venäläistä panssarikalustoa, on Oršan keskusrautatieasemalta (станцыя Орша-Центральная) 200 kilometriä Minskistä koilliseen ja 45 kilometriä Venäjän rajasta länteen 28.8.2017. Junassa oli 26 venäläistä (panssaroitua) ajoneuvoa, lähinnä panssarivaunuja.</p><p>Kuva 9, jossa on lukuisia panssarivaunuja, on Venäjän puolelta Smolenskin alueella olevalta Tumanovon rautatieasemalta (станцыя Туманова) kohti Valko-Venäjää 26.8.2017. Tumanovon rautatieasemalta on matkaa 250 kilometriä Valko-Venäjän rajalle. Junassa oli 18 venäläistä (panssaroitua) ajoneuvoa, lähinnä panssarivaunuja. Juna ei ole sama kuin Oršan keskusrautatieasemalla kuvattu, vaikka junarata on sama.</p><p>Kuva 10, jossa on lukuisia venäläisiä panssarivaunuja, on Barysaŭn kaupungista (Борисов/Барысаў) 70 kilometriä Minskistä koilliseen 20.8.2017. Tiettävästi tämän on ollut ensimmäinen Venäjältä Valko-Venäjälle tullut sotilasjuna Zapad-harjoitukseen liittyen.</p><p>Venäjä pyysi marraskuussa 2016 maan julkisessa hankintakanavassa olleessa Valko-Venäjää koskevassa julkisessa tarjouspyynnössä junavaunujen vuokraamista Valko-Venäjälle tapahtuviin kuljetuksiin vuonna 2017. Tarjouspyynnössä oli sotilaallinen määritys &rdquo;<em>выполнение воинских грузовых перевозок</em>&rdquo; (&rdquo;<em>sotilaslastien kuljetus</em>&rdquo;) ja tarjouspyynnön määrä oli 4162 junavaunua edestakaisin. Vuonna 2015 vastaava julkinen tarjouspyyntö oli 125 junavaunulle ja vuonna 2016 vain 50 junavaunulle.</p><p>Tällä hetkellä ei ole julkista tietoa, kuinka monta sotilasjunaa Venäjältä on jo kulkenut Valko-Venäjälle ja kuinka monta vielä tulee kulkemaan. Tieto saataneen Zapad-harjoitusten jälkeen Nato-lähteistä julkaistuna. Ei ole myöskään ilmoitettu, kuinka paljon harjoituksen 250 panssarivaunusta ja 200 tykistä tulee olemaan valkovenäläisiä ja kuinka paljon venäläisiä. Valko-Venäjällä on kuinkin paljon suurempi panssarivaunujen ja tykistö määrä reservinä kuin mitä Zapad-2017-sotaharjoitukseen liittyen on ilmoitettu käytettävän.</p><p>Olen käsittelyt tuota junavaunuasiaa ja siihen liittyviä epätarkkuuksia tarkemmin 6.8.2017 julkaistussa kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Zapad-harjoituksissa Venäjä on varautunut tuleviin sotatoimiin jo vuodesta 2009</em>&rdquo;. Kirjoitus löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240952-zapad-harjoituksissa-venaja-on-varautunut-tuleviin-sotatoimiin-jo-vuodesta-2009"><u>täältä</u></a>.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tämänvuotinen Zapad-harjoitus on synnyttänyt suurta huolta ymmärrettävästi Puolassa (kuvitteellinen &rdquo;Lubenija&rdquo;) sekä Latviassa ja Liettuassa (kuvitteellinen &rdquo;Vesbarija&rdquo;).</p><p><em>&rdquo;</em><em>Д</em><em>емонстративную</em> <em>подготовку</em> <em>к</em> <em>войне</em> <em>с</em> <em>Западом</em><em>&rdquo; totesi Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė (</em><a href="http://naviny.by/new/20170209/1486669044-gribauskayte-ucheniya-zapad-2017-demonstraciya-podgotovki-rossii-i-belarusi"><u>Naviny 9.2.2017</u></a><em>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;</em><em>Uhmakas valmistautuminen sotaan länteen kanssa</em><em>&rdquo;.</em></p><p>&rdquo;<em>Есть</em> <em>много</em> <em>сомнений</em> <em>и</em> <em>опасений</em><em>, </em><em>что</em> <em>после</em> <em>учений</em> <em>Запад</em><em>-2017 </em><em>может</em> <em>оказаться</em><em>, </em><em>что</em> <em>не</em> <em>все</em> <em>силы</em> <em>и</em> <em>средства</em> <em>будут</em> <em>выведены</em> <em>Россией</em> <em>из</em> <em>Беларуси</em><em>.</em>&rdquo;, <em>totesi puolestaan </em>Puolan puolustusministeri Michal Dvorchik (<a href="https://ria.ru/world/20170821/1500777432.html"><u>Ria Novosti 21.8.2017</u></a>). <em>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;</em><em>On monia epäilyjä ja pelkoja, että Zapad-2017-harjoitusten jälkeen saattaa käydä ilmi, että Venäjä ei vedä takaisin kaikkia [sota]voimia ja resursseja Valko-Venäjältä</em><em>&rdquo;.</em></p><p>&rdquo;<em>Поэтому мы должны особое внимание уделять вопросу Беларуси и усилить взаимодействие между собой и другими странами ЕС и НАТО, чтобы исключить реализацию опасных планов Путина в Беларуси или с территории Беларуси.</em>&rdquo;, totesi Ukrainan parlamentin puhemies Andrei Boruby <em>(</em><a href="https://www.unian.net/politics/1845179-parubiy-preduprejdaet-o-vozmojnosti-rossiyskoy-agressii-protiv-sosednih-stran-s-territorii-belarusi.html"><u>Unian 28.3.2017</u></a>). <em>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;</em><em>Sen vuoksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota Valko-Venäjän kysymykseen ja lujitettava vuorovaikutusta meidän ja muiden EU- ja Nato-maiden välillä, jotta Putinin vaarallisia suunnitelmia ei voitaisi panna täytäntöön Valko-Venäjällä tai Valko-Venäjän alueelta</em><em>&rdquo;. </em></p><p>Vastaavia huolenilmaisuja löytyy itäisen Euroopan maista pilvin pimein.</p><p>Baltiassa ja Puolassa muistetaan hyvin operaatio Bagrationin tapahtumat Baltian maiden ja Puolan osalta päivämäärällä 22.6.-19.8.1944, jolloin Neuvostoliitto miehitti Baltian maat ja Itä-Puolan Valko-Venäjän kautta. Kartta hyökkäysnuolineen, joka on tämän kirjoituksen kuvassa 11, herättää edelleen Baltiassa ja Puolassa pelonväristyksiä menneestä. Voisiko sama toistua yli 70 vuotta myöhemmin?</p><p>Baltian maissa ja Puolassa on syytä huoleen.</p><p>Huolenaihe ei ole se, että Venäjä ryhtyisi nyt tässä vaiheessa sotatoimiin näitä Nato-maita vastaan. Näin ei tule tapahtumaan. Venäjä vasta harjoittelee ja uhkailee. Venäjä ennen kaikkea harjoittelee.</p><p>Huolenaihe on se, että Venäjä harjoittelee Valko-Venäjän valtausta sekä Puolan ja Liettuan välissä olevan kapean Suwalkin käytävän katkaisemista niin, että Venäjälle syntyy maayhteys Kaliningradiin.</p><p>Vuodesta 2014 jatkuneilla sotilaallisilla toimilla Venäjä ei ole onnistunut saamaan Ukrainaa hallintaansa ja takaisin etupiiriinsä, kun Ukraina kansa halusi päättäväisesti lähestyä länttä. Venäjä ei ole onnistunut pyrkimyksissään Ukrainassa, ja Ukraina on pienin askelin liukumassa hiljalleen kohti länttä. Aikaa tekee tehtäväänsä.</p><p>Venäjä harjoittelee Ukrainan kokemuksen perusteella toisenlaista toimintatapaa Valko-Venäjän suhteen. Venäjä varautuu ja harjoittelee varautuessaan.</p><p>Venäjä ei salli, että Valko-Venäjä tekisi &rdquo;ukrainat&rdquo;. Venäjä näkee päämäärilleen Valko-Venäjällä riskialtteimmaksi &rdquo;Vejšnorija&rdquo;-alueen, jossa kulttuuri on ollut länsimaisinta jo 1990-luvun alkuvuosista lähtien, jossa katolilainen uskonto on vahvinta ja jossa on Valko-Venäjän vahvinta paikallista taloudellista kanssakäymistä rajan yli Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Puola on katolinen maa. Alueella asuu Valko-Venäjän laajin puolalaisvähemmistö.</p><p>Venäjä ei toista Ukrainassa harjoittamaansa politiikkaa Valko-Venäjällä, jos tilanne sitä edellyttää. Valko-Venäjälle ei luoda jäätynyttä konfliktia, koska Kaliningrad määrittää toimet. Valko-Venäjällä Venäjä tulisi käyttämään tarvittaessa raakaa, nopeaa ja riittävää voimaa. Venäjä olisi valmis jopa miehittämään Valko-Venäjän, mikäli maassa alkaisi värivallankumoukseen viittaavaa liikehdintää, josta alkaisi Valko-Venäjän liukuminen länteen.</p><p>Nyt tämän syksyn Zapadissa Venäjä harjoittelee tuota Valko-Venäjän miehittämistä, jos maan länsiosat tai peräti koko valtio olisivat jatkossa halukkaita Ukrainan tapaan siirtymään länteen ja kansa nousisi kaduille vaatimaan vapautta sekä taloudellista hyvinvointia kuihtumisen sijaan.</p><p>Venäjän talouden yskiessä myös Valko-Venäjällä on talousvaikeuksia. Kansalaiset esittivät viime keväänä tyytymättömyyttään muun muassa ns. parasiittilaista mielenosoituksin, jotka presidentti Aljaksandr Lukašenka tukahdutti voimakeinoin (<a href="http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005142438.html"><u>IS 25.3.2017</u></a>). Venäjä huolestui Valko-Venäjän kansalaismielipiteestä. Seuraisiko Valko-Venäjällä Maidanin toisinto?</p><p>Venäjän agenda Zapad-2017-sotaharjoituksessa näyttävät olevan myös presidentti Aljaksandr Lukašenkan päämäärien mukaisia. Lukašenkalla on oiva tilaisuus näyttää kansalleen, mitä seuraa, jos se alkaa haikailla liikaa lännen perään. Lukašenka käyttää Venäjää ja Zapadia oman valtansa varmistamiseen. &rdquo;Vejšnorija&rdquo;-alueen asukkaita varoitetaan.</p><p>Zapad-2017-harjoituksella Venäjä viestii myös lännelle. Jos Venäjä omasta mielestään joutuisi miehittämään Valko-Venäjän, lännen olisi paras olla puuttumatta, tai muuten jatketaan matkaa aina Kaliningradiin saakka ja eristetään Baltian Nato-maat muista Nato-maista Suwalkin käytävän maayhteyden osalta. Venäjä viestii Zapad-harjoituksella, kuinka paljon lännen olisi varattava sotavoimaa ja kuinka nopeasti pitääkseen Suwalkin käytävä auki Puolan ja Liettuan välillä.</p><p>Venäjä on selkeästi sotaharjoitusohjelman sisällöllä myös viestinyt, että Zapad-sotaharjoitus on harjoitus Nato-maita vastaan, vaikka se on nimetty harjoitukseksi terroristisia toimia vastaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tämä<a href="https://youtu.be/PTwMERV6ZeM"><u> YouTube</u></a>-video, jossa on lukuisia panssarivaunuja, on Oršan keskusrautatieasemalta (станцыя Орша-Центральная) 200 kilometriä Minskistä koilliseen ja 45 kilometriä Venäjän rajasta länteen 28.8.2017. 66 sekuntia kestävällä videonauhalla kulkee aseman ohi venäläistä 26 sotilasajoneuvoa, suurin osa taistelupanssarivaunuja ja rynnäkköpanssarivaunuja.</p><p>Tämä&nbsp;<a href="https://youtu.be/swcYmqX5u9k?t=5"><u>YouTube</u></a>-video, jossa on lukuisa panssarivaunuja, on Venäjän puolelta Smolenskin alueella olevalta Tumanovon rautatieasemalta (станцыя Туманова) kohti Valko-Venäjää 26.8.2017. Tumanovon rautatieasemalta on matkaa 250 kilometriä Valko-Venäjän rajalle. 32 sekuntia kestävällä videonauhalla kulkee aseman ohi venäläistä 18 sotilasajoneuvoa, lähinnä taistelupanssarivaunuja ja rynnäkköpanssarivaunuja. Juna ei ole sama kuin Oršan keskusrautatieasemalla 28.8.2017 kuvattu, vaikka junarata on sama.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> [Zapad-2017-] harjoituksen ajatuksena on, että ääriryhmät ovat tunkeutuneet Valko-Venäjän tasavallan alueelle ja Venäjän federaation Kaliningradin alueelle, ja näiden ääriryhmien tarkoituksena on toteuttaa terroritoimia ja horjuttaa tilannetta unionin [molemmissa] maissa. Ääriryhmillä on ulkoista tukea materiaalin, teknisen avun, aseiden ja sotatarvikkeiden muodossa, jota ne vastaanottavat ilmasta ja mereltä.

Tuo lainaus on Venäjän puolustusministeriön verkkosivuilta suomennettuna siitä, minkä varalta Zapad-2017-sotaharjoituksessa Venäjä ja Valko-Venäjä harjoittelevat 14.9.-20.9.2017 (Минобороны России, Совместное российско-белорусское стратегическое учение «Запад-2017»).

Venäjän puolustusministeriön verkkosivujen teksti alkuperäisenä:

Замыслом учения предусмотрено, что на территорию Республики Беларусь и Калининградской области Российской Федерации проникли экстремистские группы, ставящие своей целью проведение террористических актов и дестабилизацию обстановки в Союзном государстве. Экстремисты имеют внешнюю поддержку, получая материально-техническую помощь, вооружение и военную технику с воздуха и моря.

Vapaasti suomennettuna Venäjän puolustusministeriön sivut jatkavat Zapad-2017-sotaharjoituksen päämääristä seuraavasti:

Tavoitteena olevien terroristien torjumiseksi se [Zapad-2017-sotaharjoitus] sisältää useita taktisia jaksoja:

  • sotilaallisten yksiköiden ja alueellisten yksikköjen (joukkojen) siirtäminen terroristien toiminta-alueille [районы действий бандформирований, areas of gang activity] ja niiden myöhempi eristäminen;

  • ilmavoimien ja ilmapuolustusjoukkojen toimet maavoimien tukemiseksi ja laittomien aseiden toimitusten estämiseksi [terroristeille] ilmateitse;

  • erityisoperaatioiden toteuttaminen laittomien aseellisten ryhmittymien [незаконные вооруженные формирования, illegal armed formations] poistamiseksi ja tilanteen vakauttaminen;

  • Itämeren laivaston vihollismuodostelmia koskevat laivastolliset estotoimet erityisoperaatioiden toteuttamiseksi, vihollismuodostelmien [бандформирований, bandit formations] syntymisen estäminen merialueelle.

Sotaharjoitustoimet ovat varsin raskaita, kun harjoituksen vastavoimiksi on kirjattu terroristitoimet (террористических актов) sekä ääriryhmät ja ekstremistit (экстремистские группы). Nato-maiden joukot puolustaessaan omia maitaan vaikkapa Puolassa tai Liettuassa olisivat siis venäläiskatsannossa terroristeja.

Kyse on pitkälti A2/AD-tyyppisistä toimista tai niiden estämisestä vastapuolen suorittamana. Suomennettuna kyse on siis blokkauksesta ja blokkauksen estämisestä sotilaallisesti.

                                                                                      ****

Valko-Venäjän ja Venäjän puolustusministeriöt pitivät 29.8.2017 Minskissä yhteistiedotustilaisuuden Zapad-2017-sotaharjoitusta koskien. Tilaisuudessa olivat Valko-Venäjän varapuolustusministeri Oleg Belokonev (Олег Белоконев) sekä Venäjän myös varapuolustusministeri Aleksandr Fomin (Александр Фомин).

Oleg Belokonev kertasi tiedotustilaisuudessa ne terroristiset voimat, joiden varalta Zapadissa harjoitellaan ja jotka Venäjän puolustusministeriön sivut olivat aikaisemmin jo kertoneet. Belokonevin mukaan harjoituksissa harjoitellaan ”kansainvälisiä separatistisia ja terroristijärjestöjä vastaan, jotka saavat ulkoista tukea”. Tämän lauseen takana kummittelevat Maidanin tapahtumat Ukrainassa vuodenvaihteessa 2013-14, ja Belokonev tarkoitti tässä tapauksessa ulkoisella tukijalla ja ulkoisella tuella länsimaita.

Tiedotustilaisuudessa Belokonev totesi myös seuraavasti:

"Главной причиной обострения обстановки является стремление "западных" дестабилизировать обстановку на территории республики и добиться ухудшения отношений между субъектами Союзного государства.

Vapaasti suomennettuna:

Tärkein syy tilaiteen huononemiseen on "länsimaiden" halu horjuttaa tilannetta [Valko-Venäjän] tasavallan alueella ja vahvistaa unionivaltioiden välisten suhteiden heikkenemistä.

Edellä esitetyn perusteella on helppo esittää johtopäätöksenä, että Zapad-2017-sotaharjoituksessa harjoitellaan länsimaita vastaan. Harjoitusta ei voi mitenkään pitää ilmoitetusti harjoituksena terrorismia ja terroritoimia vastaan.

                                                                                      ****

Belokonev nimesi Minskin tiedostustilaisuudessa ne kolme kuvitteellista maata (вымышленные страны), jotka harjoituksessa ovat toimijoina. Harjoituksissa maat, joiden varalta harjoitellaan, on nimetty maiksi nimeltä ”Вейшнория” (”Vejšnorija”, englanniksi ”Vaisnoria”), ”Весбария” (”Vesbarija”, englanniksi ”Wesbaria”) ja ”Лубения” (”Lubenija”, englanniksi ”Lubenia”).

Harjoituksessa Vejšnorijan länsimaiset tukijat - tai paremminkin maan länsi-integraatioon pyrkivät tukijat - ovat Vesbarija ja Lubenija. Vejšnorija on fyysisesti läntinen osa Valko-Venäjää, jota Vesbarija ja Lubenija tukevat kriisi- ja konfliktitilanteessa. Belokonev nimesi Vejšnorijan pohjoiseksi maaksi (”северные”) ja Vesbarijan sekä Lubenija länsimaaksi (”западные”). Länsimaan (”западные”) viite on selvä koskien alueen Nato- ja EU-maita, mutta osan nimeäminen Valko-Venäjästä idän sijaan pohjoiseksi maaksi (”северные”) on varsin yllättävää. Toivottavasti viite ei sentään ollut alueen Pohjoismaihin.

Tiedotustilaisuudessa korostettiin useaan otteeseen Venäjän ja Valko-Venäjän unionia, siis kahta unionimaata (”Союзного государства”), jotka olisivat jotain enemmän kuin vain kaksi valtiota Euraasian unionissa. Unionimaa-sanan käytöllä oli tarkoitus painottaa Venäjän ja Valko-Venäjän syvää saumatonta liittoa, vaikka mailla ei ole edes yhteistä puolustusliittoa.

Harjoitukseen nimetyistä kuvitteellisista maista ei voi olla vetämättä johtopäätöksiä, mitä maita vastaan Venäjä ja Valko-Venäjä harjoittelevat Valko-Venäjän ja Kaliningradin osalta: Puola ja Liettua sekä myös Latvia.

Nuo kuvitteelliset nimet eivät pohjimmiltaan perustu venäjän tai valkovenäjän kieleen. Вейшнория- sekä myös Весбария-sanassa on viittauksia balttilaiseen kielenmuodostukseen. Вайшнор (vrt. Вейшнория) viittaa liettuan kielen sanaan Vaišnoras, joka tarkoittaa sanaa Waisnor, mikä puolestaan tarkoittaa ”joka mielellään palvelee, on vieraanvarainen” (”тот, кто охотно угощает”). Tässä yhteydessä kohteliaisuus tarkoittanee vieraanvaraisuutta Venäjää kohtaan toimimalla toimenpidealustana, siis puskurina ja sotatoimialueena Venäjän ulkopuolella.

Vejšnorija (Вейшнория) on siis kuvitteellinen valtio (Wikipedia, Veyshnoria), jolla on konkreettien sijainti sotaharjoituksessa Valko-Venäjällä kuvan 1 mukaisesti. Kuva on otettu Minskin tiedotustilaisuudessa 29.8.2017. Vejšnorija rajoittuu Nato-maa Latviaan, Liettuaan ja Puolaan.

Визбар (vrt. Весбария) viittaa puolestaan liettuan kielen sanaan Vizbaras, joka tarkoittaa sanaa Wissebear. Sanan merkityksen voisi ehkä suomentaa ”kaikkea käsittävä” (”всепобеждающий”).

Лубения viittaa liettuan kielen sanaan Lubāns, joka tarkoittaa sanaa Lubano. Sanan merkityksen voisi ehkä suomentaa ”repiä irti, katkaista, kuoria [iho]” (”отдирать; отламывать; облупливать”).

Vejšnorija-sanan sävy on positiivinen, Vesbarija- ja Lubenija-sanojen sävy on negatiivinen.

Liettualainen Delfi-uutissivusto on sijoittanut Lubenijan kuvan 2 mukaisesti Puolaan, Vejšnorijan Valko-Venäjälle ja Vesbarijan Liettuaan ja Latviaan (Delfi 30.8.2017).

                                                                                      ****

Valko-Venäjällä tuo kuvassa 1 esitetty kuvitteellinen Vejšnorijan alue on uskonnoltaan roomalaiskatolisen kirkon vahvinta aluetta. Esimerkiksi Puolan Liettuan rajaan rajoittuvassa Grodnon roomalaiskatolisessa hiippakunnassa (Гродненский диоцез) roomalaiskatolisia on yli 55 prosenttia väestöstä. Kuvassa 3 on esitetty alue, joissa roomalaiskatolinen uskonto on Valko-Venäjällä vahvinta (Наша Нива 13.7.2014).

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuoden 1994 presidentin vaaleissa, joita monet pitävät Valko-Venäjän ainoina rehellisinä vaaleina, vaaliehdokas Aljaksandr Lukašenkan (Александр Лукашенко) kannatus oli Vejšnorijan kuvitteellisella alueella Valko-Venäjän läntisissä osissa vähäisintä. Vaaliehdokas Zenon Pozniakin (Зенон Позняк) kannatus oli puolestaan suurinta kuvan 4 mukaisesti.

Pozniak oli Valko-Venäjän poliittisen kansalaisliikkeen (Popular Front -liike, Belarusian Popular Front, Беларускі Народны Фронт "Адраджэньне", БНФ, tällä hetkellä  БНФ) johtaja. Länsimielisen liikkeen päämäärä oli jo perustamisvuodesta 1989 lähtien Valko-Venäjän itsenäisyys ja riippumattomuus Venäjästä, aikaisemmin Neuvostoliitosta. Vastavanlaiset kansalaisliikkeet (Popular Front -liikkeet) olivat myös Latviassa ja Virossa. Liettuassa liikkeen nimi oli Sąjūdis.

Kuvitteelliselta Vejšnorijan alueelta on vireää taloudellista kanssakäymistä läntisiin Nato- ja EU-maihin, etenkin Liettuaan ja myös Puolaan. Kuvitteellisella Vejšnorijan alueella on eniten Valko-Venäjän puolalaisia kuva 5 mukaisesti.

Perusteet, miksi kuvitteellinen Vejšnorijan alue on Zapad-sotaharjoituksessa määritelty Valko-Venäjän länsiosiin ja miksi harjoitellaan alueen irtautumisen estämistä, ovat selvät. Venäjä ja myös Valko-Venäjä näkevät Lukašenkan johdolla, että länsimaisia ulottuvuuksia omaava alue on riskitekijä sekä Valko-Venäjän vakaudelle että Valko-Venäjän pysymiselle tiukasti Venäjän etupiirissä. Zapad-harjoituksessa hoidetaan myös Valko-Venäjän ”vakauttavaa sisäpolitiikkaa”.

                                                                                      ****

Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut sivuillaan, mille maa-alueille Zapad-2017-sotaharjoituksen harjoitustoimet sijoittuvat. Valko-Venäjän ulkopuolella Venäjällä harjoituksia pidetään Kaliningradin, Leningradin ja Pihkovan alueilla. Harjoitus käsittää siis alueet Puolan itärajalta alkaen Suomen itärajaan saakka sekä Itämeren (Минобороны России, Совместное российско-белорусское стратегическое учение «Запад-2017»).

Mielenkiintoinen on 29.8.2017 Minskin tiedotustilaisuudessa toistettu lause ”Маневры отличаются внушительностью масштабов - от Кольского направления в арктической зоне до территории Беларуси.”, joka vapaasti suomennettuna on ”Harjoituksien mittakaava on vaikuttava - Kuolasta Arktiselta alueelta Valko-Venäjän alueelle.”, jonka mukaan harjoitustoimet yltäisivät siis aina pohjoiseen Kuolan niemimaalle saakka.

Venäjän ulkoministeriö ilmoitti elokuun lopulla muutamaa päivää ennen Minskin tiedotustilaisuutta harjoitukseen osallistuvaksi määräksi Valko-Venäjällä 12 700 sotilasta, joista 7 200 on Valko-Venäjän asevoimista ja 5 500 Venäjän asevoimista. Harjoitukseen osallistuisi noin 70 lentoalusta (sotilaslentokonetta tai helikopteria) ja 680 sotilaslaitetta (единиц боевой техники), johon lasketaan noin 250 panssarivaunua, 200 tykkiä, useita raketin- ja kranaatinheittimiä. Itämerellä harjoitukseen osallistuisi kymmenisen merialusta (Ria Novosti 25.8.2017).

29.8.2017 tiedotustilaisuudessa esitettiin myös, kuinka Valko-Venäjän ja Venäjän sotavoimat asettuvat harjoituksissa Valko-Venäjällä sekä Kaliningradin ja Pihkovan/Smolenskin alueilla Valko-Venäjää vasten. Tuo kartta on esitetty kuvassa 6.

Valko-Venäjä on kertonut tarkasti harjoitusalueet ja armeijayksikköjä Valko-Venäjällä sekä Kaliningradin ja Pihkovan/Smolenskin alueilla Venäjällä. Harjoitusalueita on Valko-Venäjällä yhteensä seitsemän ja Venäjällä kolme. Sen sijaan muualla pohjoisemmassa Leningradin ja Pihkovan alueilla ja siitä pohjoiseen tapahtuvista harjoitustoimista ei Venäjä ole kertonut mitään.

Harjoitusalueet Valko-Venäjällä ja ovat Borisovski (Борисовский, sotilasyksikkönä 227-м общевойсковом полигоне,  Белорусская военная газета), Domanovski (Доманово/Домановский, sotilasyksikkönä 174-м учебном полигоне ВВС ja войск ПВО,  Белорусская военная газета), Ružhanski (Ружанский, sotilasyksikkönä 210-м авиационном полигоне,  Белорусская военная газета), Lepiel (Лепельский), Losvido (Лосвидо), Asipovitšy (Осиповичский), Dretuń (Дретунь) sekä myös Hlybokaje/Glubokoje (Глубокое), jota ei ole merkitty kuvan 5 karttaan ollen 11. harjoitusalue. Venäjän Kaliningradiin on merkitty Pravdinsk (Правдиский) ja Pihkovan alueelle Laukaa/Lužski (Лужский) ja Strugi-Krasnyje/Sturugikrasnie (Стуругикрасные).

Venäjä aloitti sotavoimien siirrot Valko-Venäjälle jo aikaisin elokuussa. Siirrot alkoivat jo kuukautta ennen harjoitusajankohtaa. Venäjä on ilmoittanut pitävänsä sotavoimaa Valko-Venäjällä syyskuun loppuun saakka, vaikka harjoitus loppuu jo 20.9.2017. Syynä lienee Ruotsin Aurora-sotaharjoitus, joka kestää 29.9.2017 saakka.

Kuva 7, jossa on lukuisia Venäjältä tulevia panssarivaunuja, on Vereitsyn asemalta (станцыя Верайцы) 50 kilometriä Minskistä kaakkoon 30.8.2017.

Kuva 8, jossa on venäläistä panssarikalustoa, on Oršan keskusrautatieasemalta (станцыя Орша-Центральная) 200 kilometriä Minskistä koilliseen ja 45 kilometriä Venäjän rajasta länteen 28.8.2017. Junassa oli 26 venäläistä (panssaroitua) ajoneuvoa, lähinnä panssarivaunuja.

Kuva 9, jossa on lukuisia panssarivaunuja, on Venäjän puolelta Smolenskin alueella olevalta Tumanovon rautatieasemalta (станцыя Туманова) kohti Valko-Venäjää 26.8.2017. Tumanovon rautatieasemalta on matkaa 250 kilometriä Valko-Venäjän rajalle. Junassa oli 18 venäläistä (panssaroitua) ajoneuvoa, lähinnä panssarivaunuja. Juna ei ole sama kuin Oršan keskusrautatieasemalla kuvattu, vaikka junarata on sama.

Kuva 10, jossa on lukuisia venäläisiä panssarivaunuja, on Barysaŭn kaupungista (Борисов/Барысаў) 70 kilometriä Minskistä koilliseen 20.8.2017. Tiettävästi tämän on ollut ensimmäinen Venäjältä Valko-Venäjälle tullut sotilasjuna Zapad-harjoitukseen liittyen.

Venäjä pyysi marraskuussa 2016 maan julkisessa hankintakanavassa olleessa Valko-Venäjää koskevassa julkisessa tarjouspyynnössä junavaunujen vuokraamista Valko-Venäjälle tapahtuviin kuljetuksiin vuonna 2017. Tarjouspyynnössä oli sotilaallinen määritys ”выполнение воинских грузовых перевозок” (”sotilaslastien kuljetus”) ja tarjouspyynnön määrä oli 4162 junavaunua edestakaisin. Vuonna 2015 vastaava julkinen tarjouspyyntö oli 125 junavaunulle ja vuonna 2016 vain 50 junavaunulle.

Tällä hetkellä ei ole julkista tietoa, kuinka monta sotilasjunaa Venäjältä on jo kulkenut Valko-Venäjälle ja kuinka monta vielä tulee kulkemaan. Tieto saataneen Zapad-harjoitusten jälkeen Nato-lähteistä julkaistuna. Ei ole myöskään ilmoitettu, kuinka paljon harjoituksen 250 panssarivaunusta ja 200 tykistä tulee olemaan valkovenäläisiä ja kuinka paljon venäläisiä. Valko-Venäjällä on kuinkin paljon suurempi panssarivaunujen ja tykistö määrä reservinä kuin mitä Zapad-2017-sotaharjoitukseen liittyen on ilmoitettu käytettävän.

Olen käsittelyt tuota junavaunuasiaa ja siihen liittyviä epätarkkuuksia tarkemmin 6.8.2017 julkaistussa kirjoituksessa otsikolla ”Zapad-harjoituksissa Venäjä on varautunut tuleviin sotatoimiin jo vuodesta 2009”. Kirjoitus löytyy täältä.

                                                                                      ****

Tämänvuotinen Zapad-harjoitus on synnyttänyt suurta huolta ymmärrettävästi Puolassa (kuvitteellinen ”Lubenija”) sekä Latviassa ja Liettuassa (kuvitteellinen ”Vesbarija”).

Демонстративную подготовку к войне с Западом” totesi Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė (Naviny 9.2.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Uhmakas valmistautuminen sotaan länteen kanssa”.

Есть много сомнений и опасений, что после учений Запад-2017 может оказаться, что не все силы и средства будут выведены Россией из Беларуси.”, totesi puolestaan Puolan puolustusministeri Michal Dvorchik (Ria Novosti 21.8.2017). Vapaasti suomennettuna: ”On monia epäilyjä ja pelkoja, että Zapad-2017-harjoitusten jälkeen saattaa käydä ilmi, että Venäjä ei vedä takaisin kaikkia [sota]voimia ja resursseja Valko-Venäjältä”.

Поэтому мы должны особое внимание уделять вопросу Беларуси и усилить взаимодействие между собой и другими странами ЕС и НАТО, чтобы исключить реализацию опасных планов Путина в Беларуси или с территории Беларуси.”, totesi Ukrainan parlamentin puhemies Andrei Boruby (Unian 28.3.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Sen vuoksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota Valko-Venäjän kysymykseen ja lujitettava vuorovaikutusta meidän ja muiden EU- ja Nato-maiden välillä, jotta Putinin vaarallisia suunnitelmia ei voitaisi panna täytäntöön Valko-Venäjällä tai Valko-Venäjän alueelta”.

Vastaavia huolenilmaisuja löytyy itäisen Euroopan maista pilvin pimein.

Baltiassa ja Puolassa muistetaan hyvin operaatio Bagrationin tapahtumat Baltian maiden ja Puolan osalta päivämäärällä 22.6.-19.8.1944, jolloin Neuvostoliitto miehitti Baltian maat ja Itä-Puolan Valko-Venäjän kautta. Kartta hyökkäysnuolineen, joka on tämän kirjoituksen kuvassa 11, herättää edelleen Baltiassa ja Puolassa pelonväristyksiä menneestä. Voisiko sama toistua yli 70 vuotta myöhemmin?

Baltian maissa ja Puolassa on syytä huoleen.

Huolenaihe ei ole se, että Venäjä ryhtyisi nyt tässä vaiheessa sotatoimiin näitä Nato-maita vastaan. Näin ei tule tapahtumaan. Venäjä vasta harjoittelee ja uhkailee. Venäjä ennen kaikkea harjoittelee.

Huolenaihe on se, että Venäjä harjoittelee Valko-Venäjän valtausta sekä Puolan ja Liettuan välissä olevan kapean Suwalkin käytävän katkaisemista niin, että Venäjälle syntyy maayhteys Kaliningradiin.

Vuodesta 2014 jatkuneilla sotilaallisilla toimilla Venäjä ei ole onnistunut saamaan Ukrainaa hallintaansa ja takaisin etupiiriinsä, kun Ukraina kansa halusi päättäväisesti lähestyä länttä. Venäjä ei ole onnistunut pyrkimyksissään Ukrainassa, ja Ukraina on pienin askelin liukumassa hiljalleen kohti länttä. Aikaa tekee tehtäväänsä.

Venäjä harjoittelee Ukrainan kokemuksen perusteella toisenlaista toimintatapaa Valko-Venäjän suhteen. Venäjä varautuu ja harjoittelee varautuessaan.

Venäjä ei salli, että Valko-Venäjä tekisi ”ukrainat”. Venäjä näkee päämäärilleen Valko-Venäjällä riskialtteimmaksi ”Vejšnorija”-alueen, jossa kulttuuri on ollut länsimaisinta jo 1990-luvun alkuvuosista lähtien, jossa katolilainen uskonto on vahvinta ja jossa on Valko-Venäjän vahvinta paikallista taloudellista kanssakäymistä rajan yli Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Puola on katolinen maa. Alueella asuu Valko-Venäjän laajin puolalaisvähemmistö.

Venäjä ei toista Ukrainassa harjoittamaansa politiikkaa Valko-Venäjällä, jos tilanne sitä edellyttää. Valko-Venäjälle ei luoda jäätynyttä konfliktia, koska Kaliningrad määrittää toimet. Valko-Venäjällä Venäjä tulisi käyttämään tarvittaessa raakaa, nopeaa ja riittävää voimaa. Venäjä olisi valmis jopa miehittämään Valko-Venäjän, mikäli maassa alkaisi värivallankumoukseen viittaavaa liikehdintää, josta alkaisi Valko-Venäjän liukuminen länteen.

Nyt tämän syksyn Zapadissa Venäjä harjoittelee tuota Valko-Venäjän miehittämistä, jos maan länsiosat tai peräti koko valtio olisivat jatkossa halukkaita Ukrainan tapaan siirtymään länteen ja kansa nousisi kaduille vaatimaan vapautta sekä taloudellista hyvinvointia kuihtumisen sijaan.

Venäjän talouden yskiessä myös Valko-Venäjällä on talousvaikeuksia. Kansalaiset esittivät viime keväänä tyytymättömyyttään muun muassa ns. parasiittilaista mielenosoituksin, jotka presidentti Aljaksandr Lukašenka tukahdutti voimakeinoin (IS 25.3.2017). Venäjä huolestui Valko-Venäjän kansalaismielipiteestä. Seuraisiko Valko-Venäjällä Maidanin toisinto?

Venäjän agenda Zapad-2017-sotaharjoituksessa näyttävät olevan myös presidentti Aljaksandr Lukašenkan päämäärien mukaisia. Lukašenkalla on oiva tilaisuus näyttää kansalleen, mitä seuraa, jos se alkaa haikailla liikaa lännen perään. Lukašenka käyttää Venäjää ja Zapadia oman valtansa varmistamiseen. ”Vejšnorija”-alueen asukkaita varoitetaan.

Zapad-2017-harjoituksella Venäjä viestii myös lännelle. Jos Venäjä omasta mielestään joutuisi miehittämään Valko-Venäjän, lännen olisi paras olla puuttumatta, tai muuten jatketaan matkaa aina Kaliningradiin saakka ja eristetään Baltian Nato-maat muista Nato-maista Suwalkin käytävän maayhteyden osalta. Venäjä viestii Zapad-harjoituksella, kuinka paljon lännen olisi varattava sotavoimaa ja kuinka nopeasti pitääkseen Suwalkin käytävä auki Puolan ja Liettuan välillä.

Venäjä on selkeästi sotaharjoitusohjelman sisällöllä myös viestinyt, että Zapad-sotaharjoitus on harjoitus Nato-maita vastaan, vaikka se on nimetty harjoitukseksi terroristisia toimia vastaan.

                                                                                      ****

Tämä YouTube-video, jossa on lukuisia panssarivaunuja, on Oršan keskusrautatieasemalta (станцыя Орша-Центральная) 200 kilometriä Minskistä koilliseen ja 45 kilometriä Venäjän rajasta länteen 28.8.2017. 66 sekuntia kestävällä videonauhalla kulkee aseman ohi venäläistä 26 sotilasajoneuvoa, suurin osa taistelupanssarivaunuja ja rynnäkköpanssarivaunuja.

Tämä YouTube-video, jossa on lukuisa panssarivaunuja, on Venäjän puolelta Smolenskin alueella olevalta Tumanovon rautatieasemalta (станцыя Туманова) kohti Valko-Venäjää 26.8.2017. Tumanovon rautatieasemalta on matkaa 250 kilometriä Valko-Venäjän rajalle. 32 sekuntia kestävällä videonauhalla kulkee aseman ohi venäläistä 18 sotilasajoneuvoa, lähinnä taistelupanssarivaunuja ja rynnäkköpanssarivaunuja. Juna ei ole sama kuin Oršan keskusrautatieasemalla 28.8.2017 kuvattu, vaikka junarata on sama.

]]>
10 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242312-zapad-sotaharjoituksessa-venaja-harjoittelee-maayhteyden-luomista-kaliningradiin#comments Kotimaa Itämeren turvallisuus Nato Turpo Venäjän uhka Zapad-sotaharjoitus Sun, 03 Sep 2017 16:43:20 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242312-zapad-sotaharjoituksessa-venaja-harjoittelee-maayhteyden-luomista-kaliningradiin
Julkinen valinta - suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulkopolitiikassa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242244-julkinen-valinta-suomalaisen-paatoksenteon-ongelmat-ulkopolitiikassa <p><em>Julkinen valinta</em> (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Public_choice"><u>public choice</u></a>) taloustieteen teoriana analysoi tehottomia ja yhteisen edun kannalta haitallisia käytäntöjä poliittisessa päätöksenteossa. Teoria pyrkii tutkimaan demokraattisen ja poliittisen päätöksenteon ongelmia huomioiden myös sen, että poliitikkojen yksityiset intressit vaikuttavat heidän julkiseen toimintaansa vallan päättäjinä.</p><p>Tärkeimpänä julkisessa valinnassa kyse on sekä itse poliittisen päätöksentekijän että poliittiseen päätöksentekoon liittyvien eturyhmien oman edun tavoittelusta suhteessa julkiseen etuun. Julkisen edun tulisi aina olla yleisen ja yhteisen, ei poliitikon omien etujen määräämää. Julkinen etu on yhtä kuin kansakunnan etu.</p><p>Julkinen valinta on siis taloustieteellinen termi ja liittyy talouspolitiikkaan. Julkisen valinnan teorian analysointi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei muuta analysoinnin pohjimmaisia perusteita.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa edunsaajat ja eturyhmät ovat eriluonteisina loitommalla ja kuin talouteen liittyvässä päätöksenteossa. Erityinen piirre Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa on ollut, että eturyhmä ja edunsaaja on ollut viime kädessä usein vieras valtio. Suomen tapauksessa eturyhmä ja edunsaaja on ollut Venäjä ja aikaisemmin Neuvostoliitto. &nbsp;Suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on siis usein ajanut vieraan valtion etua.</p><p>Suomalainen päätöksentekijä ei välttämättä ole kyennyt päätöstä tehdessään havaitsemaan tätä loitommalla olevaa valtiollista toimijaa, siis nyt Venäjää ja aikaisemmin Neuvostoliittoa.</p><p>Venäjä ollut Suomessa sangen tuloksekas lobbaaja eturyhmän ja edunsaajan yhteisroolissa.</p><p>Esimerkkinä mainittakoon suomalaispoliitikkojen antama laaja tuki Nord Stream 2 -kaasuputken toteuttamiselle Venäjältä Saksaan, mikä kasvattaa EU:n riippuvuutta venäläisestä energiasta lisäten samalla Venäjän mahdollisuuksia painostaa EU-maita kaasuenergiatoimituksillaan. Kotkalaispoliitikolle on oma etu lisätä alueen taloudellista toimellisuutta edistämällä venäläisten kaasuputkien varastointia Kotkaan, mutta samalla Venäjän toimittamalla lisämaakaasulla EU kasvattaa energiariippuvuuttaan Venäjään. Tätä energiariippuvuutta Venäjä on jo käyttänyt hyväkseen painostaakseen EU-maita Krimin valtauksen jälkeen. Onko Suomen pohjimmainen etu kansakuntana, että EU lisää energiariippuvuuttaan venäläiskaasusta?</p><p>Toisena vastaavana esimerkkinä mainittakoon suomalaispoliitikkojen antama tuki Koillisväylän tietoliikennemerikaapelin toteutumiselle Suomesta Koillisväylää pitkin Aasiaan, mikä luo Venäjälle uuden mahdollisuuden läntisen tietoliikenteen tiedustelussa. Lappilaispoliitikolle on oma etu lisätä alueen taloudellista toimellisuutta kaapelivedolla, mutta samalla Venäjälle luodaan mahdollisuus valvoa tehokkaammin Euroopasta Aasiaan kulkevaa läntistä tietoliikennettä. Onko Suomen pohjimmainen etu kansakuntana, että Venäjä voi tiedustella läntistä tietoliikennettä yhä helpommin?</p><p>Kolmantena vastaavana esimerkkinä mainittakoon suomalaispoliitikon EU:ssa yhteisesti sovittujen Venäjää koskevien pakotetoimien arvostelu. Suomalaiskansanedustajalle on oma etu arvostella Venäjään kohdistuvia talouspakotteita Suomen taloutta taannuttavana, mutta samalla Venäjälle luodaan mahdollisuutta heikentää tapauspakotteiden vaikuttavuutta ja hajottaa EU:n yhtenäisyyttä. Onko Suomen pohjimmainen etu kansakuntana, että Venäjä voi hajottaa EU:n yhtenäisyyttä?</p><p>Sisäpolitiikka on tärkeä tekijä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päätösten tekemisessä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei koskaan ole irrallista muusta päätöksenteosta eikä poliittisesta toiminnasta. Esimerkkinä mainittakoon koko presidentti Kekkosen aikakausi kylmän sodan aikana, jolloin ulkopolitiikka kokonaisuudessaan oli monelle puolueelle ja poliitikolle vahva väline sisäpoliittisiin päämäärin pääsemiseksi. Vieras valtio - Neuvostoliitto - oli lähes kaikille suomalaispoliitikolle äärivasemmistosta pitkälle keskustan yli oikeistoon väline edistää suomalaispoliitikkojen ja -puolueiden omia intressejään sisäpolitiikassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tarkastelen tässä kirjoituksessa yhdellä esimerkkitapauksella suomalaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon liittyviä vaikeuksia, joita värittää suomalaispoliitikkojen oma ja heille läheisten eturyhmien eduntavoittelu. Tärkein poliitikon oma etu on yleensä tulla valituksi seuraavissa vaaleissa. Tärkein puolueen oma etu on saada mahdollisimman suuri kannatus, mistä seuraa luontainen pyrkimys välttää muutoksia ja uudistuksia myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Äänestäjät kavahtavat muutoksia ja uudistuksia, vaikka kansakunnan tila niitä ehdottomana vaatisi.</p><p>Tarkastelen myös, kuinka vaikeaa suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksentekokyky voikaan pienissäkin asioissa olla. Kuinka poliitikot ajattelevat myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa omaa ja omien eturyhmiensä etua maan julkisen edun kustannuksella.</p><p><strong>Esimerkkitapaus: Islannin ilmatilan valvonta </strong></p><p>Pohjoismaista Islanti, Norja ja Tanska ovat olleet Naton perustajajäseniä vuodesta 1949. Islanti solmi Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1951 kahdenkeskisen puolustussopimuksen, jossa Yhdysvallat vastaa Islannin puolustuksesta. Vastineeksi Islanti antoi Yhdysvaltojen pitää joukkojaan saarella. Islannilla ei ole omaa armeijaa.</p><p>Vuonna 2006 Yhdysvallat ilmoitti jatkavansa Islannin puolustusta, mutta ei tule enää pysyvästi pitämään sotavoimaansa maassa. Yhdysvallat ei katsonut pohjoisen Atlantin turvallisuustilanteen enää vaativan sotilastukikohtaa Islannissa. Islannin kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti Yhdysvallat vetäytyi myös Keflavikin lentotukikohdasta ja Islannin ilmavalvonnasta, muttei toki siis Islannin puolustamisesta.</p><p>Yhdysvaltain vetäytyminen Islannista vuonna 2006 sai Venäjän nopeasti aktivoitumaan Islannin alueella. Venäjän ilmavoimien lentokoneet alkoivat häiritä Islannin ilmatilaa välittömästi Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen.</p><p>Islannin hallitus pyysi ensimmäisen kerran Natolta Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen ilmatilansa valvontaa marraskuussa 2006. Kesäkuussa 2007 Nato-maat tekivät päätöksen Islannin ilmatilan valvonnasta, ja Nato-pohjaiset valvontalennot Islannissa aloitettiin toukokuussa 2008.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Idea kahden Natoon vielä kuulumattoman pohjoismaan - Suomen ja Ruotsin - osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan nostettiin ensimmäisen kerran esille vuonna 2009 osana Stoltenberg-raporttia. Viiden pohjoismaan ulkoministerit pyysivät Norjan entistä ulkoministeriä Torvald Stoltenbergia laatimaan riippumattoman mietinnön pohjoismaisen yhteistyön vahvistamisesta. Stoltenbergia pyydettiin keskittymään erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, joissa Pohjoismaiden yhteistyö on ollut vähäisintä.</p><p>Stoltenbergin esitys Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan tyrmättiin laajasti. Naton puolelta ehdotus, jossa Natoon kuulumattomat maat huolehtisivat Nato-maa Islannin ilmavalvonnasta, sai kielteisen kannan. Osaltaan Natossa sen valvontajärjestelmien avaamista Naton ulkopuolisille maille ei pidetty sopivana. Suomessa Nato-maa Islannin ilmavalvontaan osallistumista ei pidetty sopivana tapana aloittaa orastavaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä.</p><p>Niin Natossa kuin Suomessa Stoltenberg-raportin idea ilmatilavalvonnan osallistujakunnan laajentamisesta haudattiin nopeasti. Asia ei vaatinut Suomessa erityistä ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa eikä päätäntää, koska Nato oli sanonut hankkeelle jo ei. Suomi pääsi tästä päätöspälkähästä helpolla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vuonna 2012 Suomen kansa valitsi tasavallan uudeksi presidentiksi Sauli Niinistön.</p><p>Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen aloitti Kataisen ensimmäinen hallitus, jonka pääministeri oli Jyrki Katainen, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri heinäkuun 5. päivästä 2012 alkaen Carl Haglund, jolle Stefan Wallin luovutti puolustusministerin salkun.</p><p>Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostivat Carl Haglundin ottaessa vastaan puolustusministerin tehtävät pääministeri Jyrki Katainen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja, puolustusministeri Carl Haglund, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, sisäasiainministeri Päivi Räsänen sekä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Valiokunnan puheenjohtajana toimi pääministeri Katainen. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana toimi Kataisen hallituksen aikana Pertti Salolainen ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Jussi Niinistö.</p><p>Edellä mainitut henkilöt vastasivat oman asemansa valtuudella osaltaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta heinäkuusta 2012 alkaen ja siten myös pääosan Islannin ilmanvalvontahankkeeseen liittyneestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta.</p><p>Suomen ulkopoliittisen johdon lisäksi myös turvallisuuspoliittiset ajatukset olivat vaihtuneet vuodesta 2009, jolloin Islannin ilmavalvontahanke oli ensikertaa esillä Stoltenberg-raportin kautta.</p><p>Presidentti Niinistö suhtautui edeltäjäänsä Tarja Halosta myötämielisemmin Natoon ja pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön. Myös puolustusministeri Carl Haglund suhtautui myötämielisesti niin Natoon kuin etenkin tiivistyvään pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön.</p><p>Naton puolella oli niin ikään tapahtunut muutosta kumppanuusajattelussa ja yhteistyöajatuksissa puolustusliittoon kuulumattomien länsimaiden kanssa, kun Yhdysvaltain presidentti oli vaihtunut Bushista Obamaan tammikuussa 2009.</p><p>Obaman johtamalla Yhdysvalloilla on ollut erityistä kiinnostusta Pohjoismaihin ja Baltiaan. Myös puolustusyhteistyötä Yhdysvallat on pyrkinyt viemään Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamalla pohjoisella yhteisalueella eteenpäin. Tarkoitus oli aloittaa vaatimattomasta, kuten vaikkapa ilmavalvontaan liittyvästä. Obama tiesi hyvin pohjoismaisen kollektiivisuuden, vaikka Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon eivätkä Norja ja Islanti EU:hun.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Keväällä 2012 Islanti teki uuden ehdotuksen ilmatilan valvonnasta pohjoismaisin voimin. Suomi lähti toukokuussa 2012 selvittämään Suomen mahdollisuutta osallistua yhdessä Ruotsin kanssa Islannin ilmavalvontaan. Ulkoasianministeri Erkki Tuomiojan mukaan &rdquo;<em>Suomen mahdollista osallistumista Islannin lentovalvontaan selvitetään myönteisessä hengessä</em>&rdquo;. Tuomioja linjasi, ettei Suomen osallistuminen Islannin lentovalvontaan olisi Nato-kysymys, vaan Pohjoismaiden yhteistyökysymys. Tuomiojan mukaan Suomi osallistuu Islannin ilmavalvontahankkeeseen vain, jos Ruotsi osallistuu (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6092237"><u>Yle 11.5.2012</u></a>). Suomi oli siis valmis ehdollistamaan osallistumisensa heti hankkeen selvitystyön alkuvaiheessa Ruotsille.</p><p>Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunta yhdessä presidentin kanssa käsitteli Islannin lentovalvontaa-asiaa valiokuntakokouksessa 11.5.2012. Ministerivaliokuntakokouksen päätös oli, että Suomi ryhtyy selvittämään mahdollista osallistumista Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Hallituspuolueista Vasemmistoliitto esitti jo tuossa vaiheessa kriittisiä näkemyksiä päätöksestä ja jätti ministerivaliokunnan kantaan varauman. Vasemmistoliitto kertoi päättävänsä asiasta lopullisesti vasta eduskuntakäsittelyn yhteydessä.</p><p>Ministerivaliokuntapäätöksen jälkeen sekä presidentti Niinistö että ulkoministeri Tuomioja korostivat jälleen, että kyseessä on pohjoismainen yhteistyö eikä Nato-yhteistyö.</p><p>Presidentin ja hallituksen päätös synnytti Suomessa vilkkaan julkisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun. Onko Suomen syytä osallistua Islannin ilmavalvontaan ja onko Suomen turvallisuuspoliittinen linja muuttumassa. Jyrkän kielteisen kannan heti tuoreeltaan esittivät mm. turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pekka Visuri (<a href="http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2803213-islannin-ilmavalvonta-muuttaisi-suomen-puolustuspolitiikkaa"><u>Kansan Uutiset 25.5.2012</u></a>), Vanhasen kakkoshallituksen valtiosihteeri Risto Volanen (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6359401"><u>Yle 31.10.2012</u></a>) ja puolustusministeriön kansliapäällikkö Matti Ahola (<a href="http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2803213-islannin-ilmavalvonta-muuttaisi-suomen-puolustuspolitiikkaa"><u>Kansan Uutiset 25.5.2012</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Toukokuun jälkeen tehtyjen selvitysten pohjalta presidentti Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ottivat 29.10.2012 pitämässään valiokuntakokouksessa myönteisen kannan osallistua Islannin ilmavalvontaan osana pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä.</p><p>Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt ja Suomen pääministeri Katainen käsittelivät Natoon kuuluvien Pohjoismaiden kanssa Islannin ilmavalvonta-asiaa Pohjoismaiden pääministerien kokouksessa Helsingissä 30.10.2012. Suomi ja Ruotsi ilmoittivat kokouksessa maiden lähtemisestä mukaan Islannin ilmavalvontahankkeeseen. Selvitettäviä asioita Pohjoismaiden ulkoministerien 31.10.2012 pidettävässä kokouksessa vielä olisi, ovatko Suomen ja Ruotsin hävittäjät aseistettuja vai eivät (<a href="http://www.norden.org/sv/aktuellt/nyheter/finland-redo-foer-islands-luftoevervakningssamarbete"><u>Nordiska rådet, 30.10.2012</u></a>).</p><p>Suomi painotti edelleen poliittisen päätännän helpottamiseksi Islannin ilmavalvontahanketta Nato-aloitteen sijaan pohjoismaisena yhteistyöaloitteena, jossa Suomen osallistuminen olisi sidottu Ruotsin kantaan. Suomen kannan hankkeessa määritteli edelleen siis Ruotsi.</p><p>Toinen Suomen painotus osallistumiselle poliittisen päätännän helpottamiseksi oli, että Suomen panos hankkeessa on kustannuksiltaan perin vaatimaton: kyse olisi vain muutaman Hornet-hävittäjän lähettämisestä muutaman viikon harjoittelujaksolle, joka toteutettaisiin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa yhden Pohjoismaan ilmatilassa. Kokonaiskustannuksiltaan Islantiin meneminen vastaisi suurin piirtein kotimaassa tapahtuvaa harjoittelua ja kustannukset katettaisiin puolustusvoimien toimintamenoista ilman lisäpanostuksia (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/islannin-ilmavalvontaan-osallistuminen-ei-ole-kummoinenkaan-operaatio/1877780#gs.8I7EfwQ"><u>MTV3 5.11.2012</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Pohjoismaiden pääministerien 30.10.2012 pitämän kokouksen jälkeen alkoi asian poliittinen käsittely eduskunnassa. Pääministeri Kataisen 30.10.2012 kannanoton mukaan päätös vaatii Suomessa joka tapauksessa &quot;<em>eduskunnan myötävaikutusta</em>&quot; (<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/katainen-suomi-osallistuu-islannin-ilmavalvontaan/610677/"><u>Kaleva 30.10.2012</u></a>). Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 31.10.2012, että lopullisen päätöksen Suomen osallistumisesta tekee eduskunta (<a href="http://areena.yle.fi/1-1726494"><u>Yle Areena 31.10.2012</u></a>).</p><p>Natossa Pohjois-Atlantin neuvosto (<a href="http://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_49763.htm"><u>NAC</u></a>) hyväksyi 19.12.2012 Suomen ja Ruotsin osallistumisen Islannin ilmatilan valvomiseen siten, että osallistuminen tapahtuu Norjan valvontavuoron yhteydessä 2014 ja rajoittuu valvontavuoron yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan. Mahdollisista tunnistuslennoista vastaa Norja.</p><p>Naton päätöksen myötä Islannin ilmavalvontahankkeesta tuli lopullisesti Suomen ja Ruotsin osalta ilmavalvontaharjoitushanke.</p><p>Suomen päätösprosessi oli vielä pahoin siinä vaiheessa keskeneräinen, kun Nato oli jo tehnyt osaltaan päätöksen Suomen ja Ruotsin osallistumisesta. Suomen Nato-suhteille Naton kumppanimaana olisi ollut häpeällistä, jos Naton Pohjois-Atlantin neuvoston hyväksynnän jälkeen Suomi olisi tehnyt kielteisen päätöksen osallistumisesta hankkeeseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen lainsäädäntö ei olisi edellyttänyt eduskuntakäsittelyä, kun kyse oli harjoitustoiminnasta ja etenkin kun suomalaishävittäjät olisivat olleet aseistamattomia.</p><p>Juridisesti puolustusministeri Haglundilla olisi ollut valtuutus päättää itsenäisesti ilman eduskuntaa Suomen osallistumisesta kansainvälisenä harjoitustoimena. Harjoitus olisi ollut vain yksi sotaharjoitus muiden kansainvälisten sotaharjoitusten joukossa. Tuolloin tuonlaatuisia sotaharjoituksia ei käsitelty valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa yhdessä tasavallan presidentin kanssa.</p><p>Poliittinen keskustelu suistui jo ennen eduskuntakäsittelyä sivuraiteille, kuten Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on tapana käydä. Suomessa on vaikea käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, jossa toisaalta Natoa ja toisaalta Venäjää ei käytettäisi keinoina subjektiivisen tai ideologisen mielipiteen tukemiseksi.</p><p>Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö olivat yhtä mieltä siitä, että osallistuminen Islannin ilmavalvontaan veisi Suomen lähemmäksi Natoa (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6357814"><u>Yle 31.10.2012</u></a>).</p><p>Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön kanta Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontahankkeeseen oli äärimmäisen kielteinen samoin kuin koko pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön.</p><p>Niinistön mukaan Islannin ilmavalvontahanke tarkoittaisi, että sotilaallisesti liittoutumaton maa vastaisi osaltaan jatkossa Nato-maan ilmatilan valvonnasta. Niinistön oli vaikea nähdä &rdquo;<em>päätöksessä Suomen kannalta minkäänlaista sotilaallista, saati taloudellista järkeä</em>&rdquo;. Hänen mukaan &rdquo;<em>Islannissa ei ole tarjolla Hornet-hävittäjälentäjillemme hyödyllisiä harjoituksia ja satujen saarelle mentäisiin samaan aikaan, kun varuskuntia lakkautetaan ja reserviläisten kertausharjoitukset minimoidaan</em>&rdquo; (<a href="http://jussiniinisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123091-iso-haloo-islannin-ilmavalvonnasta"><u>Jussi Niinistö, Puheenvuoro-blogi 31.10.2012</u></a>). Niinistön mukaan Nato yrittää myös maksattaa Islannin ilmavalvonnan muilla (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6357202"><u>Yle 30.10.2012</u></a>).</p><p>Jussi Niinistö on Suomen nykyinen puolustusministeri, joka on vienyt kovavauhtisesti eteenpäin Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä sekä myös muuta läntistä puolustusyhteistyötä eri maiden kanssa solmituilla puolustusyhteistyön aiesopimuksilla. Erimuotoiset aiesopimukset on Niinistön puolustusministeriaikana allekirjoitettu mm. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Saksan kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kun Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko siirtyy eduskuntaan, se leviää aina käsiin. Kansanedustajat ja monet eduskuntaryhmät alkavat ajaa omia etujaan yleisten etujen kustannuksella. Julkisen valinnan teoria yksityisestä edusta julkisen edun edellä alkaa osoittaa paikkansapitävyyttään. Poliitikkojen ja politiikan yksityiset intressit voittavat kansakunnan julkiset yhteiset intressit.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella päätöksenteolla on tapana siirtyä pääasiasta sivuraiteille niissä pienissäkin asioissa, jotka ovat aikaisemmin eduskunnassa hyväksytyn hallitusohjelman ja käsiteltyjen selontekojen ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten mukaisia. Nato- ja Venäjä-kortit otetaan ahkeraan käyttöön. Analysointi, viekö jokin poliittinen päätös Suomea jollain tavoin lähemmäksi Natoa tai kauemmaksi Venäjästä, on suomalaispoliitikolle millimetrin kymmenesosan tarkkaa tiedettä.</p><p>Esimerkkinä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen näki mahdollisen Islannin ilmavalvonnan yksiselitteisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uutena linjauksena. Tiilikaisen mielestä kyseessä on &rdquo;<em>askel kohti Nato-jäsenyyttä</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6357202"><u>Yle 30.10.2012</u></a>). Vastaavia kannanottoja kansanedustajat esittivät eduskunnan käytävillä solkenaan.</p><p>Islannin ilmavalvonnan päätöksentekoprosessi eduskunnassa ei toiminut ja hankkeen tarvitsemat päätökset lykkääntyivät. Koko ajan on muistettava, että asialla oli jo hallituksen ja siis siinä mukana olevien puolueiden siunaus vain Vasemmistoliiton varauksella höystettynä. On myös muistettava, että päätös olisi voitu tehdä ilman eduskuntakäsittelyä, mutta hallitus ja tasavallan presidentti eivät halunneet ottaa tätä päätäntävastuuta yksin itselleen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Islannin ilmatilavalvontahankkeen tullessa eduskuntaan hallituspuolueista Vasemmistoliiton ja SDP:n eduskuntaryhmät suhtautuvat varauksellisesti hyväksymiseen, vaikka SDP oli jo hyväksynyt hankkeen kertaalleen valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan mukaan puolueen eduskuntaryhmä oli asiaa käsitellessään päätynyt siihen, että hanke ei ole ryhmälle valmis päätettäväksi, vaan siihen on syytä palata (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6357308"><u>Yle 30.10.2012</u></a>).</p><p>SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman vaati myös hallitukselta selontekoa Islannin ilmavalvonnasta. Hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan mielestä asia tulisi näin riittävästi käsiteltyä ja koko eduskunta saisi kattavan informaation (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6361765"><u>Yle 2.11.2012</u></a>).</p><p>Oppositiosta Perussuomalaiset ja Keskusta alkoivat painostaa hallitusta yhä kiivaammin, kun havaitsivat hallituksen olevan asiassa epäyhtenäisen.</p><p>Eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja oppositiossa olleen Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen vaati laatimassaan tiedotteessa, että &rdquo;<em>H</em><em>allituksen on aika laittaa avoimesti faktat pöytää Islannin ilmavalvonnan järjestämisestä. Selonteko Islannin ilmavalvonnasta on käsiteltävä perusteellisesti eduskunnan valiokuntakäsittelyssä ulkoasiainvaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa</em>.&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6361765"><u>Yle 2.11.2012</u></a>).</p><p>Hallitus ei laatinut sotaharjoitustyyppisestä asiasta selontekoa, kuten tapana ei olekaan noin vähäisestä asiasta laatia. Asiaa käsiteltiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa hallituksen antamalla ulkoministeriön selvityksellä (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Documents/UTPJ_22+2013.pdf#search=Islanti"><u>Eduskunta, Viite UTP 10/2012vp jatkokirjelmä 2 UM 22.4.2013</u></a>).</p><p>Presidentti Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta tekivät 19.4.2013 lopullisen poliittisen linjauksen, että Suomi osallistuu Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan yhdessä Ruotsin kanssa osana Norjan valvontavuoroa. Ulkoasiainvaliokunnan lausunto asiasta valmistui 4.6.2013 (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Documents/uavl_5+2013.pdf"><u>Ulkoasiainvaliokunta, Ulkoasiainvaliokunnan lausunto UaVL 5/2013 vp-UTP 10/202 vp 4.6.2013</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Islannin ilmavalvontaharjoitushankkeen käsittely eduskunnassa muutti kansanedustajien kantoja vauhdilla, vaikka hankkeen tosiasiallinen sisältö ei muuttunut eduskuntakäsittelyn aikana millään tavoin.</p><p>Nato oli tehnyt Suomelle hyvissä ajoin selväksi, etteivät Naton ulkopuoliset maat voi suorittaa sellaisia valvontalentoja, jotka edellyttäisivät valvontajärjestelmien avaamista Naton ulkopuolelle. Nato oli tehnyt myös selväksi, että valvontalennot tehtäisiin aseistamattomina. Nato oli tehnyt päätöksessään 19.12.2012 selväksi, että kyse on harjoitustoiminnasta, mutta toki aloite tuonlaatuiseen määritykseen on voinut tulla aikaisemmin Suomesta.</p><p>Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö oli nähnyt hankkeen aikaisemmin vuoden 2012 lokakuun lopulla täysin mahdottomana ja järjettömänä ajatuksena, puolen vuoden päästä hän linjasi: &rdquo;<em>Jos ja kun kyseessä on kansainvälinen harjoitus, josta on saatavilla selvää hyötyä Suomen ilmavoimien suorituskyvylle, emme vastusta.</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6586913"><u>Yle 19.4.2013</u></a>).</p><p>Myös Vasemmistoliitto esitti puheenjohtajansa suulla tiedotteessaan 19.4.2013: &rdquo;<em>Vasemmisto on tyytyväinen siihen, että koko hankkeen luonne muuttui täysin ja siksi voimme hyväksyä yhteispohjoismaiseen harjoitustoimintaan osallistumisen.</em>&rdquo; (<a href="http://www.vasemmisto.fi/tiedotteet/tiedotteet-2013/islanti-operaatio-muuttui-vasemmiston-toivomaan-suuntaan/"><u>Vasemmistoliitto 19.4.2013</u></a>).</p><p>Kansanedustajille hanke ei enää vienytkään Suomea lähemmäksi Natoa eikä kyseessä ollut enää Nato-hanke, vaan oli pohjoismaisen yhteistyön tiivistämishanke.</p><p>Suomalais-Hornetit ja ruotsalais-Gripenit lensivät ensi kertaa Islannin taivaalle helmikuussa 2014. The Iceland Air Meet 2014 (IAM2014) -ilmavalvontaharjoitus alkoi 3.2.2014 (<a href="http://www.nato.int/cps/en/natohq/news_106841.htm"><u>Nato 3.2.2014</u></a>).</p><p><strong>Johtopäätökset suomalaisen päätöksenteon ongelmista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa</strong></p><p>Islannin ilmavalvontaharjoitushanke olisi pitänyt olla poliittisessa päätännässä pieni hanke. Todella pieni hanke, josta päättämisen pitäisi olla ministeriötasolla tai jopa alemmalla virkamiestasolla.</p><p>Islanti on Pohjoismaa, kuten Suomikin on. Viiteryhmämme on sama. Islanti on kuitenkin myös Nato-maa, jota Suomi ei ole. Viiteryhmämme ei enää ole sama, vaan suomalaisessa poliittisessa käsittelyssä jopa vastakkainen.</p><p>Islannin ilmavalvontaharjoitushankkeen yhteydessä esitettyjen poliittisten kannanottojen perusteella Islannin viiteryhmä oli Suomelle jopa vihamielinen maan Nato-jäsenyyden vuoksi. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätännässä suomalaispoliitikkojen fokus oli Natossa, ei Islannissa. Fokus oli siis väärä.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätös osallistua Islannin ilmavalvontahankkeeseen on tavanomainen ja tyypillinen esimerkki Suomen vaikeuksista tehdä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä silloin, kun päätökset edes hieman koskevat Venäjää tai Natoa ja Yhdysvaltoja. Päätökset ovat vaikeata - jopa mahdottomia - normaalissa ja tavanomaisessa päättämisjärjestyksessä.</p><p>Erityinen tarve Islannin ilmavalvonnan aloittamiselle Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen oli Venäjän hävittäjien lentotoiminta Islannin läheisyydessä, mikä pohjimmiltaan sai aikaan Suomen vaikeuden poliittisessa päätännässä. Pelättiin suomalaishävittäjien joutumista vastakkain venäläishävittäjien kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa Suomea painaa yhä kylmän sodan aikainen historian lasti, jossa Venäjä ja Nato Yhdysvaltain johdolla ovat taustalla kaikkeen päätäntään vaikuttavia tekijöitä.</p><p>Islannin ilmavalvontahankkeessa päätös oli Suomelle hankala, vaikka kyseessä oli toiminnasta yhdessä Pohjoismaassa ja ryhmässä, joka on Suomelle toisen maailmasodan jälkeisessä katsannossa läheisin.</p><p>Alun perin Islannin ilmavalvontahankkeessa ajatus oli yhteispohjoismaisesta aluevalvonnasta, joka lähtisi liikkeelle Islannista ja leviäsi pikkuhiljaa laajemmalle Pohjolaan. Ruotsi onkin vuodesta 2016 vienyt yhteispohjoismaista aluevalvontaa eteenpäin 14.1.2016 allekirjoitetulla puolustusyhteistyösopimuksella Nato-maa Tanskan kanssa (<a href="http://www.fmn.dk/nyheder/Documents/signed-mou-danish-swedish-enhanced-defence-cooperation-2016-01-11.pdf"><u>Dansk forsvarsministeriet 15.11.2015</u></a>).</p><p>Tässä kirjoituksessa esitetyn perusteella suomalainen ulkopoliittinen päätöksentekoprosessi ei ollut kunnossa muutama vuosi sitten, kun Islannin ilmavalvontahankkeesta tehtiin päätöksiä.</p><p>Päätöksentekoprosessi ei ole kunnossa sen enempää vieläkään, vaikka päätäntään liittyen esimerkiksi kansainvälisen avun antamisen ja vastaanottamisen lainsäädäntöämme on juuri uudistettu.</p><p>Päätäntä ei koskaan ole lopulta laillisuuskysymys vaan aina poliittinen kysymys. Kyky tehdä päätöksiä on aina poliittinen kysymys, ei laillisuusasia eikä lainsäädännöstä riippuva kysymys. Kyse on tahdosta ja halusta tehdä päätöksiä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kun päätöksenteko on vaikeaa, otetaan käyttöön toimintatapoja, jotka toistuvat Suomen poliittisessa päätännässä laajemminkin. Pohjimmiltaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätäntä ei eroa muun politiikan päätännästä. Julkinen valinta intressimääriyksineen koskee siis myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.</p><p>Nuo käyttöön otettavat toimintatavat ovat päätöksen siirtäminen monella eri tapaa. Siirrot ovat sekä ajankohtaan liittyviä että päätöksentekijään liittyviä.</p><p>Ensinnäkin Suomella on halukkuutta sitoa päätökset muiden ja toimijoiden maiden ulkopuolisten päätöksiin.</p><p>Islannin ilmavalvontahankkeessa Suomi sitoi päätöksensä Ruotsin päätökseen. Jos Ruotsi ei olisi osallistunut Islannin ilmavalvontaharjoitukseen, ei Suomikaan olisi osallistunut. Päätöksentekijä Suomen sijaan oli Ruotsi, ja Suomi siirsi lopullisen päätöksentekomandaatin Suomen ulkopuolelle. Päätöstä ei tehty Ruotsin kanssa yhteisesti vaan Ruotsin päätöstä seuraten.</p><p>Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteossa vastuun ottaminen on vaikeaa, ja virallista päätöstä pyritään siirtämään toiselle päättäjätaholle myös maan sisällä eikä vain maan ulkopuolella.</p><p>Islannin ilmavalvontahankkeessa aseistamaton ilmavalvontaharjoitus olisi vielä vuonna 2012 ollut puolustusministeriön päätettävissä vastaavasti myös ilman presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallispoliittisten valiokunnan käsittelyä kuten muutkin sotaharjoitukset. Valiokunnassa Vasemmistoliitto esitti varauman, että Vasemmistoliitto päättäisi asia vasta eduskunnassa. Ulkoministeri Tuomioja edellytti hieman myöhemmin myös asian viemistä eduskunnan päätettäväksi.</p><p>Poliittinen päätöksenteko ei siis onnistunut hallituksen ja eduskunnan kesken, vaan se siirrettiin erimielisenä hallituksesta eduskuntaan. Poliittinen päätöksentekojärjestelmä ei toiminut niin, että päätös olisi voitu tehdä sillä tasolla, jolle asian luonteen ja vaikuttavuuden puolesta päätöksenteko olisi kuulunut.</p><p>Suomella on halukkuutta siirtää päätöksentekoa myös ajallisesti. Islannin ilmavalvontahankkeessa Suomen päätöksiä lykättiin useaan kertaan.</p><p>Vähäisen asian päätöksentekoon kului toista vuotta Islannin esittämästä pyynnöstä Suomen lopullisen päätöksen ajankohtaan. Vähäisen asian päätöksentekoon tarvittiin Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksentekojärjestelmä eduskuntaa myöten.</p><p>Päätöksenteon lykkääminen ja siirtäminen synnyttää koko hankkeelle epävarmuustekijöitä eivätkä muut hankeosapuolet voi luottaa ja laskea lykkäämistä harrastavan päättäjämaan päätöksentekokyvyn varaan. Päättäjämaa tekee itsestään hankkeelle ja sen päämäärille merkityksetöntä. Islannin ilmavalvontahankkeessa Suomen toiminta ja hyöty Islannin alkuperäiselle tavoitteelle - ilmatilan valvonnalle - jäivät merkityksettömäksi. Kyse on siis päätösten vesittämisestä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomelle esitetyissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa hankkeissa Suomi on yleensä esittänyt kunkin hankkeen alkuvaiheessa mukanaoloaan &rdquo;aikomuksella&rdquo;. Suomi esittää nopeasti Suomen kantaa kysyttäessä myötämielen ja positiivisen &rdquo;aikomuksen&rdquo;, vaikka päätöksenteon lopputuloksesta ei vielä tuossa vaiheessa ole varmaa tietoa.</p><p>Kuvaava esimerkki Suomen &rdquo;aikeista&rdquo; on myös Suomen päätösprosessi osallistua YK:n valtuuttamana lentokieltoalueen valvontaan Libyassa vuonna 2011. Suomi ei osallistunut valvontalentoihin kolmen muun Pohjoismaan tapaan. Alun &rdquo;aikomuksen&rdquo; jälkeen Suomen vahva tuki YK:lle ja YK:n toimille Libyassa vedettiin pois.</p><p>&rdquo;Suomi aikoo&rdquo;-, &rdquo;Suomi on aikeissa&rdquo;- ja &rdquo;lopullinen päätös tehdään&rdquo; -termejä löytyy paljon, kun Suomea on pyydetty mukaan johonkin uuteen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen hankkeeseen. Tämä koski myös Islannin ilmavalvontahanketta (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6356599"><u>Yle 30.11.2013</u></a> ja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9216146"><u>Yle 7.10.2016</u></a>).</p><p>Suomella on ollut vaikeaa saada aikomukset konkreetiksi, ja moni asia on jäänyt päättämättä tai ne on muutoin vesitetty pyrkimällä vaikuttamaan hankkeiden alkuperäisiin päämääriin niitä heikentäen.</p><p>Myös kaikki Suomen hiljattain solmimat puolustusyhteistyösopimukset ovat olleet &rdquo;aie&rdquo;sopimuksia, &rdquo;aie&rdquo;julistuksia tai tahdonilmaisuja (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9213281"><u>Yle 6.10.2016</u></a>). Suomea on täysin mahdotonta saada mukaan sellaisiin sopimuksiin, joissa Suomelle syntyisi sitovia puolustukseen liittyviä velvoitteita.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Eduskunnan päätöksenteko Islannin ilmavalvontahankkeessa nosti esille myös suomalaisen puoluepolitiikan raadollisuuden. Poliitikkojen henkilökohtaiset intressit tulivat hyvin esille. Ulko- ja turvallispoliittinen päätöksenteko ei tee poikkeusta muusta poliittisesta päätöksenteosta.</p><p>Ei ole Suomen etujen mukaista, että pitkäikäistä ulko- ja turvallispoliittista linjaa edustavat päätökset riippuvat kunkin puolueen hallitus-oppositio-asemasta tai kunkin poliitikon kulloisesta asemasta poliittisessa järjestelmässä, joka on alati muuttuva tekijä.</p><p>Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö totesi ilmavalvontahankkeessa vaanivan &rdquo;<em>transatlanttisen innon</em>&rdquo; (<a href="https://jussiniinisto.fi/index.php/2012/08/transatlanttinen-yhteys-ja-islannin-ilmavalvonta/"><u>Jussi Niinistö -blogi 1.8.2012</u></a>), oli hän puolustusministerinä neljä vuotta myöhemmin allekirjoittamassa Yhdysvaltain kanssa &rdquo;aie&rdquo;julistusta kahdenvälisen puolustusyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä, joka nimenomaan vahvistaa Suomen transatlanttisia puolustussuhteita (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9213281"><u>Yle 6.10.2016</u></a>).</p><p>Islannin ilmavalvontahanke myös osoitti, kuinka nopeasti poliittiset kannat voivat muuttua pelkästään asian käsittelytavan perusteella, vaikka itse hankkeen sisältö ei muuttuisi tosiasiallisesti lainkaan.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jos minkä tahansa asian lopullisen päätöksen tekee useampi taho osapäätöksinä, on tärkeää, että kaikilla päättäjätahoilla on tarkasti sama tieto yhteisesti. Eduskunnalla tulee olla täysin sama tieto kuin tasavallan presidentillä, ulkoministerillä, puolustusministerillä ja valtioneuvoston ulko- ja turvallispoliittisella valiokunnalla poliittisina päättäjinä.</p><p>Jos tieto ei ole sama, alkaa vähiten tietoa hallussaan pitävä epäillä hankkeen pohjimmaisia motiiveja. Näin kävi myös Islannin ilmavalvontahankkeessa, jonka eduskuntakäsittelyssä heräsi epäilys Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisesta. Kansanedustajat näkivät hankkeen yhtenä askeleena viedä Suomi lähemmäksi Natoa.</p><p>Oliko eduskunnalla päätöksentekijänä sama tieto kuin tasavallan presidentillä? Jos eduskunnalla ei ole samaa tietoa kuin presidentillä, ei asiaa pidä viedä eduskunnan päätettäväksi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Islannin ilmavalvontahanke paljasti kuinka vaikeita asioita kaikki ne ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat edelleen Suomelle, jotka vähänkin liittyvät Venäjään tai Natoon ja Yhdysvaltoihin.</p><p>Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eri valtioita roolitetaan ensisijaisesti sen mukaan, kuuluuko valtio Natoon. Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, mutta myös Pohjoismaita. Kun esimerkiksi Vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintie mainitsi, että &rdquo;<em>pohjoismainen yhteistyö voi myös puolustuksen alalla olla järkevää ja kannatettavaa</em>&rdquo;, samassa kirjoituksessa hän kuitenkin toteaa, että &rdquo;<em>Vasemmistoliiton vaatimuksesta Suomi ei kuitenkaan osallistu Islannin ilmavalvontaan</em>&rdquo;, vaikka Islanti on yksi Pohjoismaa (<a href="http://annikalapintie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139375-jaita-hattuun-jussi-niinisto"><u>Annika Lapintie, Puheenvuoro-blogi 3.5.2013</u></a>).</p><p>Raja sen suhteen, milloin maa Suomessa kussakin asiakysymyksessä katsotaan ensisijaisesti Nato-maaksi ja milloin Pohjoismaaksi tai EU-maaksi, on häilyvä tehden Suomesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta osaltaan muille ennakoimattoman. Johdonmukaisuus puuttuu.</p><p>Jos esimerkiksi Viro tarvitsisi ja pyytäisi Itämerelle syntyneessä sotilaallisessa konfliktissa apua, käsittelisikö Suomi Viroa ensisijaisesti EU- vai Nato-maana. Voisiko Suomi avustaa Itämeren sotilaallisessa kriisissä Viroa EU:n Lissabonin sopimuksen mukaisesti, vaikka Viro on Naton jäsenmaa ja konfliktin synnyttäjä olisi Naton vastapuolena Venäjä?</p><p>Venäjä ei tarvitsisi kuin vähän esitellä sotakalustoaan Suomenlahdella, ja eduskunta lamaantuisi kyvyttömäksi tekemään tilanteen vaativia ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Venäjän vuoksi Suomi on etenkin eduskunnassa päätöskyvytön ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansanedustajien ja puolueiden poliittisten intressien temmellyskentässä. Miten Suomi voisi tehdä päätöksiä merkittävissä asioissa uhattuna, kun ei kyennyt tekemään päätöksiä oikein edes toisen Pohjoismaan ilmavalvonnasta rauhan aikana?</p><p>Ei ole näköpiirissä, että Suomi kykenisi nykyisellä päätöksentekokäytännöllä kansanäänestyksellä höystettynä tekemään myöskään omaehtoista poliittista päätöstä maan Nato-jäsenyydestä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkinen valinta (public choice) taloustieteen teoriana analysoi tehottomia ja yhteisen edun kannalta haitallisia käytäntöjä poliittisessa päätöksenteossa. Teoria pyrkii tutkimaan demokraattisen ja poliittisen päätöksenteon ongelmia huomioiden myös sen, että poliitikkojen yksityiset intressit vaikuttavat heidän julkiseen toimintaansa vallan päättäjinä.

Tärkeimpänä julkisessa valinnassa kyse on sekä itse poliittisen päätöksentekijän että poliittiseen päätöksentekoon liittyvien eturyhmien oman edun tavoittelusta suhteessa julkiseen etuun. Julkisen edun tulisi aina olla yleisen ja yhteisen, ei poliitikon omien etujen määräämää. Julkinen etu on yhtä kuin kansakunnan etu.

Julkinen valinta on siis taloustieteellinen termi ja liittyy talouspolitiikkaan. Julkisen valinnan teorian analysointi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei muuta analysoinnin pohjimmaisia perusteita.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa edunsaajat ja eturyhmät ovat eriluonteisina loitommalla ja kuin talouteen liittyvässä päätöksenteossa. Erityinen piirre Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa on ollut, että eturyhmä ja edunsaaja on ollut viime kädessä usein vieras valtio. Suomen tapauksessa eturyhmä ja edunsaaja on ollut Venäjä ja aikaisemmin Neuvostoliitto.  Suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on siis usein ajanut vieraan valtion etua.

Suomalainen päätöksentekijä ei välttämättä ole kyennyt päätöstä tehdessään havaitsemaan tätä loitommalla olevaa valtiollista toimijaa, siis nyt Venäjää ja aikaisemmin Neuvostoliittoa.

Venäjä ollut Suomessa sangen tuloksekas lobbaaja eturyhmän ja edunsaajan yhteisroolissa.

Esimerkkinä mainittakoon suomalaispoliitikkojen antama laaja tuki Nord Stream 2 -kaasuputken toteuttamiselle Venäjältä Saksaan, mikä kasvattaa EU:n riippuvuutta venäläisestä energiasta lisäten samalla Venäjän mahdollisuuksia painostaa EU-maita kaasuenergiatoimituksillaan. Kotkalaispoliitikolle on oma etu lisätä alueen taloudellista toimellisuutta edistämällä venäläisten kaasuputkien varastointia Kotkaan, mutta samalla Venäjän toimittamalla lisämaakaasulla EU kasvattaa energiariippuvuuttaan Venäjään. Tätä energiariippuvuutta Venäjä on jo käyttänyt hyväkseen painostaakseen EU-maita Krimin valtauksen jälkeen. Onko Suomen pohjimmainen etu kansakuntana, että EU lisää energiariippuvuuttaan venäläiskaasusta?

Toisena vastaavana esimerkkinä mainittakoon suomalaispoliitikkojen antama tuki Koillisväylän tietoliikennemerikaapelin toteutumiselle Suomesta Koillisväylää pitkin Aasiaan, mikä luo Venäjälle uuden mahdollisuuden läntisen tietoliikenteen tiedustelussa. Lappilaispoliitikolle on oma etu lisätä alueen taloudellista toimellisuutta kaapelivedolla, mutta samalla Venäjälle luodaan mahdollisuus valvoa tehokkaammin Euroopasta Aasiaan kulkevaa läntistä tietoliikennettä. Onko Suomen pohjimmainen etu kansakuntana, että Venäjä voi tiedustella läntistä tietoliikennettä yhä helpommin?

Kolmantena vastaavana esimerkkinä mainittakoon suomalaispoliitikon EU:ssa yhteisesti sovittujen Venäjää koskevien pakotetoimien arvostelu. Suomalaiskansanedustajalle on oma etu arvostella Venäjään kohdistuvia talouspakotteita Suomen taloutta taannuttavana, mutta samalla Venäjälle luodaan mahdollisuutta heikentää tapauspakotteiden vaikuttavuutta ja hajottaa EU:n yhtenäisyyttä. Onko Suomen pohjimmainen etu kansakuntana, että Venäjä voi hajottaa EU:n yhtenäisyyttä?

Sisäpolitiikka on tärkeä tekijä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päätösten tekemisessä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei koskaan ole irrallista muusta päätöksenteosta eikä poliittisesta toiminnasta. Esimerkkinä mainittakoon koko presidentti Kekkosen aikakausi kylmän sodan aikana, jolloin ulkopolitiikka kokonaisuudessaan oli monelle puolueelle ja poliitikolle vahva väline sisäpoliittisiin päämäärin pääsemiseksi. Vieras valtio - Neuvostoliitto - oli lähes kaikille suomalaispoliitikolle äärivasemmistosta pitkälle keskustan yli oikeistoon väline edistää suomalaispoliitikkojen ja -puolueiden omia intressejään sisäpolitiikassa.

                                                                                       ****

Tarkastelen tässä kirjoituksessa yhdellä esimerkkitapauksella suomalaiseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon liittyviä vaikeuksia, joita värittää suomalaispoliitikkojen oma ja heille läheisten eturyhmien eduntavoittelu. Tärkein poliitikon oma etu on yleensä tulla valituksi seuraavissa vaaleissa. Tärkein puolueen oma etu on saada mahdollisimman suuri kannatus, mistä seuraa luontainen pyrkimys välttää muutoksia ja uudistuksia myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Äänestäjät kavahtavat muutoksia ja uudistuksia, vaikka kansakunnan tila niitä ehdottomana vaatisi.

Tarkastelen myös, kuinka vaikeaa suomalainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksentekokyky voikaan pienissäkin asioissa olla. Kuinka poliitikot ajattelevat myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa omaa ja omien eturyhmiensä etua maan julkisen edun kustannuksella.

Esimerkkitapaus: Islannin ilmatilan valvonta

Pohjoismaista Islanti, Norja ja Tanska ovat olleet Naton perustajajäseniä vuodesta 1949. Islanti solmi Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1951 kahdenkeskisen puolustussopimuksen, jossa Yhdysvallat vastaa Islannin puolustuksesta. Vastineeksi Islanti antoi Yhdysvaltojen pitää joukkojaan saarella. Islannilla ei ole omaa armeijaa.

Vuonna 2006 Yhdysvallat ilmoitti jatkavansa Islannin puolustusta, mutta ei tule enää pysyvästi pitämään sotavoimaansa maassa. Yhdysvallat ei katsonut pohjoisen Atlantin turvallisuustilanteen enää vaativan sotilastukikohtaa Islannissa. Islannin kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti Yhdysvallat vetäytyi myös Keflavikin lentotukikohdasta ja Islannin ilmavalvonnasta, muttei toki siis Islannin puolustamisesta.

Yhdysvaltain vetäytyminen Islannista vuonna 2006 sai Venäjän nopeasti aktivoitumaan Islannin alueella. Venäjän ilmavoimien lentokoneet alkoivat häiritä Islannin ilmatilaa välittömästi Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen.

Islannin hallitus pyysi ensimmäisen kerran Natolta Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen ilmatilansa valvontaa marraskuussa 2006. Kesäkuussa 2007 Nato-maat tekivät päätöksen Islannin ilmatilan valvonnasta, ja Nato-pohjaiset valvontalennot Islannissa aloitettiin toukokuussa 2008.

                                                                                       ****

Idea kahden Natoon vielä kuulumattoman pohjoismaan - Suomen ja Ruotsin - osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan nostettiin ensimmäisen kerran esille vuonna 2009 osana Stoltenberg-raporttia. Viiden pohjoismaan ulkoministerit pyysivät Norjan entistä ulkoministeriä Torvald Stoltenbergia laatimaan riippumattoman mietinnön pohjoismaisen yhteistyön vahvistamisesta. Stoltenbergia pyydettiin keskittymään erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, joissa Pohjoismaiden yhteistyö on ollut vähäisintä.

Stoltenbergin esitys Natoon kuulumattomien Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Islannin ilmavalvontaan tyrmättiin laajasti. Naton puolelta ehdotus, jossa Natoon kuulumattomat maat huolehtisivat Nato-maa Islannin ilmavalvonnasta, sai kielteisen kannan. Osaltaan Natossa sen valvontajärjestelmien avaamista Naton ulkopuolisille maille ei pidetty sopivana. Suomessa Nato-maa Islannin ilmavalvontaan osallistumista ei pidetty sopivana tapana aloittaa orastavaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä.

Niin Natossa kuin Suomessa Stoltenberg-raportin idea ilmatilavalvonnan osallistujakunnan laajentamisesta haudattiin nopeasti. Asia ei vaatinut Suomessa erityistä ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa eikä päätäntää, koska Nato oli sanonut hankkeelle jo ei. Suomi pääsi tästä päätöspälkähästä helpolla.

                                                                                       ****

Vuonna 2012 Suomen kansa valitsi tasavallan uudeksi presidentiksi Sauli Niinistön.

Kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen aloitti Kataisen ensimmäinen hallitus, jonka pääministeri oli Jyrki Katainen, ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri heinäkuun 5. päivästä 2012 alkaen Carl Haglund, jolle Stefan Wallin luovutti puolustusministerin salkun.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan muodostivat Carl Haglundin ottaessa vastaan puolustusministerin tehtävät pääministeri Jyrki Katainen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja, puolustusministeri Carl Haglund, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, sisäasiainministeri Päivi Räsänen sekä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Valiokunnan puheenjohtajana toimi pääministeri Katainen. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana toimi Kataisen hallituksen aikana Pertti Salolainen ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Jussi Niinistö.

Edellä mainitut henkilöt vastasivat oman asemansa valtuudella osaltaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta heinäkuusta 2012 alkaen ja siten myös pääosan Islannin ilmanvalvontahankkeeseen liittyneestä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta.

Suomen ulkopoliittisen johdon lisäksi myös turvallisuuspoliittiset ajatukset olivat vaihtuneet vuodesta 2009, jolloin Islannin ilmavalvontahanke oli ensikertaa esillä Stoltenberg-raportin kautta.

Presidentti Niinistö suhtautui edeltäjäänsä Tarja Halosta myötämielisemmin Natoon ja pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön. Myös puolustusministeri Carl Haglund suhtautui myötämielisesti niin Natoon kuin etenkin tiivistyvään pohjoismaiseen turvallisuusyhteistyöhön.

Naton puolella oli niin ikään tapahtunut muutosta kumppanuusajattelussa ja yhteistyöajatuksissa puolustusliittoon kuulumattomien länsimaiden kanssa, kun Yhdysvaltain presidentti oli vaihtunut Bushista Obamaan tammikuussa 2009.

Obaman johtamalla Yhdysvalloilla on ollut erityistä kiinnostusta Pohjoismaihin ja Baltiaan. Myös puolustusyhteistyötä Yhdysvallat on pyrkinyt viemään Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamalla pohjoisella yhteisalueella eteenpäin. Tarkoitus oli aloittaa vaatimattomasta, kuten vaikkapa ilmavalvontaan liittyvästä. Obama tiesi hyvin pohjoismaisen kollektiivisuuden, vaikka Suomi ja Ruotsi eivät kuulu Natoon eivätkä Norja ja Islanti EU:hun.

                                                                                       ****

Keväällä 2012 Islanti teki uuden ehdotuksen ilmatilan valvonnasta pohjoismaisin voimin. Suomi lähti toukokuussa 2012 selvittämään Suomen mahdollisuutta osallistua yhdessä Ruotsin kanssa Islannin ilmavalvontaan. Ulkoasianministeri Erkki Tuomiojan mukaan ”Suomen mahdollista osallistumista Islannin lentovalvontaan selvitetään myönteisessä hengessä”. Tuomioja linjasi, ettei Suomen osallistuminen Islannin lentovalvontaan olisi Nato-kysymys, vaan Pohjoismaiden yhteistyökysymys. Tuomiojan mukaan Suomi osallistuu Islannin ilmavalvontahankkeeseen vain, jos Ruotsi osallistuu (Yle 11.5.2012). Suomi oli siis valmis ehdollistamaan osallistumisensa heti hankkeen selvitystyön alkuvaiheessa Ruotsille.

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunta yhdessä presidentin kanssa käsitteli Islannin lentovalvontaa-asiaa valiokuntakokouksessa 11.5.2012. Ministerivaliokuntakokouksen päätös oli, että Suomi ryhtyy selvittämään mahdollista osallistumista Islannin ilmatilan valvontaan yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Hallituspuolueista Vasemmistoliitto esitti jo tuossa vaiheessa kriittisiä näkemyksiä päätöksestä ja jätti ministerivaliokunnan kantaan varauman. Vasemmistoliitto kertoi päättävänsä asiasta lopullisesti vasta eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Ministerivaliokuntapäätöksen jälkeen sekä presidentti Niinistö että ulkoministeri Tuomioja korostivat jälleen, että kyseessä on pohjoismainen yhteistyö eikä Nato-yhteistyö.

Presidentin ja hallituksen päätös synnytti Suomessa vilkkaan julkisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun. Onko Suomen syytä osallistua Islannin ilmavalvontaan ja onko Suomen turvallisuuspoliittinen linja muuttumassa. Jyrkän kielteisen kannan heti tuoreeltaan esittivät mm. turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pekka Visuri (Kansan Uutiset 25.5.2012), Vanhasen kakkoshallituksen valtiosihteeri Risto Volanen (Yle 31.10.2012) ja puolustusministeriön kansliapäällikkö Matti Ahola (Kansan Uutiset 25.5.2012).

                                                                                       ****

Toukokuun jälkeen tehtyjen selvitysten pohjalta presidentti Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta ottivat 29.10.2012 pitämässään valiokuntakokouksessa myönteisen kannan osallistua Islannin ilmavalvontaan osana pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä.

Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt ja Suomen pääministeri Katainen käsittelivät Natoon kuuluvien Pohjoismaiden kanssa Islannin ilmavalvonta-asiaa Pohjoismaiden pääministerien kokouksessa Helsingissä 30.10.2012. Suomi ja Ruotsi ilmoittivat kokouksessa maiden lähtemisestä mukaan Islannin ilmavalvontahankkeeseen. Selvitettäviä asioita Pohjoismaiden ulkoministerien 31.10.2012 pidettävässä kokouksessa vielä olisi, ovatko Suomen ja Ruotsin hävittäjät aseistettuja vai eivät (Nordiska rådet, 30.10.2012).

Suomi painotti edelleen poliittisen päätännän helpottamiseksi Islannin ilmavalvontahanketta Nato-aloitteen sijaan pohjoismaisena yhteistyöaloitteena, jossa Suomen osallistuminen olisi sidottu Ruotsin kantaan. Suomen kannan hankkeessa määritteli edelleen siis Ruotsi.

Toinen Suomen painotus osallistumiselle poliittisen päätännän helpottamiseksi oli, että Suomen panos hankkeessa on kustannuksiltaan perin vaatimaton: kyse olisi vain muutaman Hornet-hävittäjän lähettämisestä muutaman viikon harjoittelujaksolle, joka toteutettaisiin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa yhden Pohjoismaan ilmatilassa. Kokonaiskustannuksiltaan Islantiin meneminen vastaisi suurin piirtein kotimaassa tapahtuvaa harjoittelua ja kustannukset katettaisiin puolustusvoimien toimintamenoista ilman lisäpanostuksia (MTV3 5.11.2012).

                                                                                       ****

Pohjoismaiden pääministerien 30.10.2012 pitämän kokouksen jälkeen alkoi asian poliittinen käsittely eduskunnassa. Pääministeri Kataisen 30.10.2012 kannanoton mukaan päätös vaatii Suomessa joka tapauksessa "eduskunnan myötävaikutusta" (Kaleva 30.10.2012). Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa 31.10.2012, että lopullisen päätöksen Suomen osallistumisesta tekee eduskunta (Yle Areena 31.10.2012).

Natossa Pohjois-Atlantin neuvosto (NAC) hyväksyi 19.12.2012 Suomen ja Ruotsin osallistumisen Islannin ilmatilan valvomiseen siten, että osallistuminen tapahtuu Norjan valvontavuoron yhteydessä 2014 ja rajoittuu valvontavuoron yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan. Mahdollisista tunnistuslennoista vastaa Norja.

Naton päätöksen myötä Islannin ilmavalvontahankkeesta tuli lopullisesti Suomen ja Ruotsin osalta ilmavalvontaharjoitushanke.

Suomen päätösprosessi oli vielä pahoin siinä vaiheessa keskeneräinen, kun Nato oli jo tehnyt osaltaan päätöksen Suomen ja Ruotsin osallistumisesta. Suomen Nato-suhteille Naton kumppanimaana olisi ollut häpeällistä, jos Naton Pohjois-Atlantin neuvoston hyväksynnän jälkeen Suomi olisi tehnyt kielteisen päätöksen osallistumisesta hankkeeseen.

                                                                                       ****

Suomen lainsäädäntö ei olisi edellyttänyt eduskuntakäsittelyä, kun kyse oli harjoitustoiminnasta ja etenkin kun suomalaishävittäjät olisivat olleet aseistamattomia.

Juridisesti puolustusministeri Haglundilla olisi ollut valtuutus päättää itsenäisesti ilman eduskuntaa Suomen osallistumisesta kansainvälisenä harjoitustoimena. Harjoitus olisi ollut vain yksi sotaharjoitus muiden kansainvälisten sotaharjoitusten joukossa. Tuolloin tuonlaatuisia sotaharjoituksia ei käsitelty valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa yhdessä tasavallan presidentin kanssa.

Poliittinen keskustelu suistui jo ennen eduskuntakäsittelyä sivuraiteille, kuten Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on tapana käydä. Suomessa on vaikea käydä turvallisuuspoliittista keskustelua, jossa toisaalta Natoa ja toisaalta Venäjää ei käytettäisi keinoina subjektiivisen tai ideologisen mielipiteen tukemiseksi.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö olivat yhtä mieltä siitä, että osallistuminen Islannin ilmavalvontaan veisi Suomen lähemmäksi Natoa (Yle 31.10.2012).

Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön kanta Suomen osallistumisesta Islannin ilmavalvontahankkeeseen oli äärimmäisen kielteinen samoin kuin koko pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön.

Niinistön mukaan Islannin ilmavalvontahanke tarkoittaisi, että sotilaallisesti liittoutumaton maa vastaisi osaltaan jatkossa Nato-maan ilmatilan valvonnasta. Niinistön oli vaikea nähdä ”päätöksessä Suomen kannalta minkäänlaista sotilaallista, saati taloudellista järkeä”. Hänen mukaan ”Islannissa ei ole tarjolla Hornet-hävittäjälentäjillemme hyödyllisiä harjoituksia ja satujen saarelle mentäisiin samaan aikaan, kun varuskuntia lakkautetaan ja reserviläisten kertausharjoitukset minimoidaan” (Jussi Niinistö, Puheenvuoro-blogi 31.10.2012). Niinistön mukaan Nato yrittää myös maksattaa Islannin ilmavalvonnan muilla (Yle 30.10.2012).

Jussi Niinistö on Suomen nykyinen puolustusministeri, joka on vienyt kovavauhtisesti eteenpäin Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä sekä myös muuta läntistä puolustusyhteistyötä eri maiden kanssa solmituilla puolustusyhteistyön aiesopimuksilla. Erimuotoiset aiesopimukset on Niinistön puolustusministeriaikana allekirjoitettu mm. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Saksan kanssa.

                                                                                       ****

Kun Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko siirtyy eduskuntaan, se leviää aina käsiin. Kansanedustajat ja monet eduskuntaryhmät alkavat ajaa omia etujaan yleisten etujen kustannuksella. Julkisen valinnan teoria yksityisestä edusta julkisen edun edellä alkaa osoittaa paikkansapitävyyttään. Poliitikkojen ja politiikan yksityiset intressit voittavat kansakunnan julkiset yhteiset intressit.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella päätöksenteolla on tapana siirtyä pääasiasta sivuraiteille niissä pienissäkin asioissa, jotka ovat aikaisemmin eduskunnassa hyväksytyn hallitusohjelman ja käsiteltyjen selontekojen ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten mukaisia. Nato- ja Venäjä-kortit otetaan ahkeraan käyttöön. Analysointi, viekö jokin poliittinen päätös Suomea jollain tavoin lähemmäksi Natoa tai kauemmaksi Venäjästä, on suomalaispoliitikolle millimetrin kymmenesosan tarkkaa tiedettä.

Esimerkkinä Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen näki mahdollisen Islannin ilmavalvonnan yksiselitteisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uutena linjauksena. Tiilikaisen mielestä kyseessä on ”askel kohti Nato-jäsenyyttä” (Yle 30.10.2012). Vastaavia kannanottoja kansanedustajat esittivät eduskunnan käytävillä solkenaan.

Islannin ilmavalvonnan päätöksentekoprosessi eduskunnassa ei toiminut ja hankkeen tarvitsemat päätökset lykkääntyivät. Koko ajan on muistettava, että asialla oli jo hallituksen ja siis siinä mukana olevien puolueiden siunaus vain Vasemmistoliiton varauksella höystettynä. On myös muistettava, että päätös olisi voitu tehdä ilman eduskuntakäsittelyä, mutta hallitus ja tasavallan presidentti eivät halunneet ottaa tätä päätäntävastuuta yksin itselleen.

                                                                                       ****

Islannin ilmatilavalvontahankkeen tullessa eduskuntaan hallituspuolueista Vasemmistoliiton ja SDP:n eduskuntaryhmät suhtautuvat varauksellisesti hyväksymiseen, vaikka SDP oli jo hyväksynyt hankkeen kertaalleen valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa. SDP:n kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan mukaan puolueen eduskuntaryhmä oli asiaa käsitellessään päätynyt siihen, että hanke ei ole ryhmälle valmis päätettäväksi, vaan siihen on syytä palata (Yle 30.10.2012).

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman vaati myös hallitukselta selontekoa Islannin ilmavalvonnasta. Hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan mielestä asia tulisi näin riittävästi käsiteltyä ja koko eduskunta saisi kattavan informaation (Yle 2.11.2012).

Oppositiosta Perussuomalaiset ja Keskusta alkoivat painostaa hallitusta yhä kiivaammin, kun havaitsivat hallituksen olevan asiassa epäyhtenäisen.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja ja oppositiossa olleen Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen vaati laatimassaan tiedotteessa, että ”Hallituksen on aika laittaa avoimesti faktat pöytää Islannin ilmavalvonnan järjestämisestä. Selonteko Islannin ilmavalvonnasta on käsiteltävä perusteellisesti eduskunnan valiokuntakäsittelyssä ulkoasiainvaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa.” (Yle 2.11.2012).

Hallitus ei laatinut sotaharjoitustyyppisestä asiasta selontekoa, kuten tapana ei olekaan noin vähäisestä asiasta laatia. Asiaa käsiteltiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa hallituksen antamalla ulkoministeriön selvityksellä (Eduskunta, Viite UTP 10/2012vp jatkokirjelmä 2 UM 22.4.2013).

Presidentti Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta tekivät 19.4.2013 lopullisen poliittisen linjauksen, että Suomi osallistuu Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan yhdessä Ruotsin kanssa osana Norjan valvontavuoroa. Ulkoasiainvaliokunnan lausunto asiasta valmistui 4.6.2013 (Ulkoasiainvaliokunta, Ulkoasiainvaliokunnan lausunto UaVL 5/2013 vp-UTP 10/202 vp 4.6.2013).

                                                                                       ****

Islannin ilmavalvontaharjoitushankkeen käsittely eduskunnassa muutti kansanedustajien kantoja vauhdilla, vaikka hankkeen tosiasiallinen sisältö ei muuttunut eduskuntakäsittelyn aikana millään tavoin.

Nato oli tehnyt Suomelle hyvissä ajoin selväksi, etteivät Naton ulkopuoliset maat voi suorittaa sellaisia valvontalentoja, jotka edellyttäisivät valvontajärjestelmien avaamista Naton ulkopuolelle. Nato oli tehnyt myös selväksi, että valvontalennot tehtäisiin aseistamattomina. Nato oli tehnyt päätöksessään 19.12.2012 selväksi, että kyse on harjoitustoiminnasta, mutta toki aloite tuonlaatuiseen määritykseen on voinut tulla aikaisemmin Suomesta.

Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö oli nähnyt hankkeen aikaisemmin vuoden 2012 lokakuun lopulla täysin mahdottomana ja järjettömänä ajatuksena, puolen vuoden päästä hän linjasi: ”Jos ja kun kyseessä on kansainvälinen harjoitus, josta on saatavilla selvää hyötyä Suomen ilmavoimien suorituskyvylle, emme vastusta.” (Yle 19.4.2013).

Myös Vasemmistoliitto esitti puheenjohtajansa suulla tiedotteessaan 19.4.2013: ”Vasemmisto on tyytyväinen siihen, että koko hankkeen luonne muuttui täysin ja siksi voimme hyväksyä yhteispohjoismaiseen harjoitustoimintaan osallistumisen.” (Vasemmistoliitto 19.4.2013).

Kansanedustajille hanke ei enää vienytkään Suomea lähemmäksi Natoa eikä kyseessä ollut enää Nato-hanke, vaan oli pohjoismaisen yhteistyön tiivistämishanke.

Suomalais-Hornetit ja ruotsalais-Gripenit lensivät ensi kertaa Islannin taivaalle helmikuussa 2014. The Iceland Air Meet 2014 (IAM2014) -ilmavalvontaharjoitus alkoi 3.2.2014 (Nato 3.2.2014).

Johtopäätökset suomalaisen päätöksenteon ongelmista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa

Islannin ilmavalvontaharjoitushanke olisi pitänyt olla poliittisessa päätännässä pieni hanke. Todella pieni hanke, josta päättämisen pitäisi olla ministeriötasolla tai jopa alemmalla virkamiestasolla.

Islanti on Pohjoismaa, kuten Suomikin on. Viiteryhmämme on sama. Islanti on kuitenkin myös Nato-maa, jota Suomi ei ole. Viiteryhmämme ei enää ole sama, vaan suomalaisessa poliittisessa käsittelyssä jopa vastakkainen.

Islannin ilmavalvontaharjoitushankkeen yhteydessä esitettyjen poliittisten kannanottojen perusteella Islannin viiteryhmä oli Suomelle jopa vihamielinen maan Nato-jäsenyyden vuoksi. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätännässä suomalaispoliitikkojen fokus oli Natossa, ei Islannissa. Fokus oli siis väärä.

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätös osallistua Islannin ilmavalvontahankkeeseen on tavanomainen ja tyypillinen esimerkki Suomen vaikeuksista tehdä ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä silloin, kun päätökset edes hieman koskevat Venäjää tai Natoa ja Yhdysvaltoja. Päätökset ovat vaikeata - jopa mahdottomia - normaalissa ja tavanomaisessa päättämisjärjestyksessä.

Erityinen tarve Islannin ilmavalvonnan aloittamiselle Yhdysvaltain vetäytymisen jälkeen oli Venäjän hävittäjien lentotoiminta Islannin läheisyydessä, mikä pohjimmiltaan sai aikaan Suomen vaikeuden poliittisessa päätännässä. Pelättiin suomalaishävittäjien joutumista vastakkain venäläishävittäjien kanssa.

                                                                                       ****

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa Suomea painaa yhä kylmän sodan aikainen historian lasti, jossa Venäjä ja Nato Yhdysvaltain johdolla ovat taustalla kaikkeen päätäntään vaikuttavia tekijöitä.

Islannin ilmavalvontahankkeessa päätös oli Suomelle hankala, vaikka kyseessä oli toiminnasta yhdessä Pohjoismaassa ja ryhmässä, joka on Suomelle toisen maailmasodan jälkeisessä katsannossa läheisin.

Alun perin Islannin ilmavalvontahankkeessa ajatus oli yhteispohjoismaisesta aluevalvonnasta, joka lähtisi liikkeelle Islannista ja leviäsi pikkuhiljaa laajemmalle Pohjolaan. Ruotsi onkin vuodesta 2016 vienyt yhteispohjoismaista aluevalvontaa eteenpäin 14.1.2016 allekirjoitetulla puolustusyhteistyösopimuksella Nato-maa Tanskan kanssa (Dansk forsvarsministeriet 15.11.2015).

Tässä kirjoituksessa esitetyn perusteella suomalainen ulkopoliittinen päätöksentekoprosessi ei ollut kunnossa muutama vuosi sitten, kun Islannin ilmavalvontahankkeesta tehtiin päätöksiä.

Päätöksentekoprosessi ei ole kunnossa sen enempää vieläkään, vaikka päätäntään liittyen esimerkiksi kansainvälisen avun antamisen ja vastaanottamisen lainsäädäntöämme on juuri uudistettu.

Päätäntä ei koskaan ole lopulta laillisuuskysymys vaan aina poliittinen kysymys. Kyky tehdä päätöksiä on aina poliittinen kysymys, ei laillisuusasia eikä lainsäädännöstä riippuva kysymys. Kyse on tahdosta ja halusta tehdä päätöksiä.

                                                                                       ****

Kun päätöksenteko on vaikeaa, otetaan käyttöön toimintatapoja, jotka toistuvat Suomen poliittisessa päätännässä laajemminkin. Pohjimmiltaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätäntä ei eroa muun politiikan päätännästä. Julkinen valinta intressimääriyksineen koskee siis myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Nuo käyttöön otettavat toimintatavat ovat päätöksen siirtäminen monella eri tapaa. Siirrot ovat sekä ajankohtaan liittyviä että päätöksentekijään liittyviä.

Ensinnäkin Suomella on halukkuutta sitoa päätökset muiden ja toimijoiden maiden ulkopuolisten päätöksiin.

Islannin ilmavalvontahankkeessa Suomi sitoi päätöksensä Ruotsin päätökseen. Jos Ruotsi ei olisi osallistunut Islannin ilmavalvontaharjoitukseen, ei Suomikaan olisi osallistunut. Päätöksentekijä Suomen sijaan oli Ruotsi, ja Suomi siirsi lopullisen päätöksentekomandaatin Suomen ulkopuolelle. Päätöstä ei tehty Ruotsin kanssa yhteisesti vaan Ruotsin päätöstä seuraten.

Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteossa vastuun ottaminen on vaikeaa, ja virallista päätöstä pyritään siirtämään toiselle päättäjätaholle myös maan sisällä eikä vain maan ulkopuolella.

Islannin ilmavalvontahankkeessa aseistamaton ilmavalvontaharjoitus olisi vielä vuonna 2012 ollut puolustusministeriön päätettävissä vastaavasti myös ilman presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallispoliittisten valiokunnan käsittelyä kuten muutkin sotaharjoitukset. Valiokunnassa Vasemmistoliitto esitti varauman, että Vasemmistoliitto päättäisi asia vasta eduskunnassa. Ulkoministeri Tuomioja edellytti hieman myöhemmin myös asian viemistä eduskunnan päätettäväksi.

Poliittinen päätöksenteko ei siis onnistunut hallituksen ja eduskunnan kesken, vaan se siirrettiin erimielisenä hallituksesta eduskuntaan. Poliittinen päätöksentekojärjestelmä ei toiminut niin, että päätös olisi voitu tehdä sillä tasolla, jolle asian luonteen ja vaikuttavuuden puolesta päätöksenteko olisi kuulunut.

Suomella on halukkuutta siirtää päätöksentekoa myös ajallisesti. Islannin ilmavalvontahankkeessa Suomen päätöksiä lykättiin useaan kertaan.

Vähäisen asian päätöksentekoon kului toista vuotta Islannin esittämästä pyynnöstä Suomen lopullisen päätöksen ajankohtaan. Vähäisen asian päätöksentekoon tarvittiin Suomen koko ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksentekojärjestelmä eduskuntaa myöten.

Päätöksenteon lykkääminen ja siirtäminen synnyttää koko hankkeelle epävarmuustekijöitä eivätkä muut hankeosapuolet voi luottaa ja laskea lykkäämistä harrastavan päättäjämaan päätöksentekokyvyn varaan. Päättäjämaa tekee itsestään hankkeelle ja sen päämäärille merkityksetöntä. Islannin ilmavalvontahankkeessa Suomen toiminta ja hyöty Islannin alkuperäiselle tavoitteelle - ilmatilan valvonnalle - jäivät merkityksettömäksi. Kyse on siis päätösten vesittämisestä.

                                                                                       ****

Suomelle esitetyissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa hankkeissa Suomi on yleensä esittänyt kunkin hankkeen alkuvaiheessa mukanaoloaan ”aikomuksella”. Suomi esittää nopeasti Suomen kantaa kysyttäessä myötämielen ja positiivisen ”aikomuksen”, vaikka päätöksenteon lopputuloksesta ei vielä tuossa vaiheessa ole varmaa tietoa.

Kuvaava esimerkki Suomen ”aikeista” on myös Suomen päätösprosessi osallistua YK:n valtuuttamana lentokieltoalueen valvontaan Libyassa vuonna 2011. Suomi ei osallistunut valvontalentoihin kolmen muun Pohjoismaan tapaan. Alun ”aikomuksen” jälkeen Suomen vahva tuki YK:lle ja YK:n toimille Libyassa vedettiin pois.

”Suomi aikoo”-, ”Suomi on aikeissa”- ja ”lopullinen päätös tehdään” -termejä löytyy paljon, kun Suomea on pyydetty mukaan johonkin uuteen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen hankkeeseen. Tämä koski myös Islannin ilmavalvontahanketta (Yle 30.11.2013 ja Yle 7.10.2016).

Suomella on ollut vaikeaa saada aikomukset konkreetiksi, ja moni asia on jäänyt päättämättä tai ne on muutoin vesitetty pyrkimällä vaikuttamaan hankkeiden alkuperäisiin päämääriin niitä heikentäen.

Myös kaikki Suomen hiljattain solmimat puolustusyhteistyösopimukset ovat olleet ”aie”sopimuksia, ”aie”julistuksia tai tahdonilmaisuja (Yle 6.10.2016). Suomea on täysin mahdotonta saada mukaan sellaisiin sopimuksiin, joissa Suomelle syntyisi sitovia puolustukseen liittyviä velvoitteita.

                                                                                       ****

Eduskunnan päätöksenteko Islannin ilmavalvontahankkeessa nosti esille myös suomalaisen puoluepolitiikan raadollisuuden. Poliitikkojen henkilökohtaiset intressit tulivat hyvin esille. Ulko- ja turvallispoliittinen päätöksenteko ei tee poikkeusta muusta poliittisesta päätöksenteosta.

Ei ole Suomen etujen mukaista, että pitkäikäistä ulko- ja turvallispoliittista linjaa edustavat päätökset riippuvat kunkin puolueen hallitus-oppositio-asemasta tai kunkin poliitikon kulloisesta asemasta poliittisessa järjestelmässä, joka on alati muuttuva tekijä.

Kun puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö totesi ilmavalvontahankkeessa vaanivan ”transatlanttisen innon” (Jussi Niinistö -blogi 1.8.2012), oli hän puolustusministerinä neljä vuotta myöhemmin allekirjoittamassa Yhdysvaltain kanssa ”aie”julistusta kahdenvälisen puolustusyhteistyön jatkamisesta ja kehittämisestä, joka nimenomaan vahvistaa Suomen transatlanttisia puolustussuhteita (Yle 6.10.2016).

Islannin ilmavalvontahanke myös osoitti, kuinka nopeasti poliittiset kannat voivat muuttua pelkästään asian käsittelytavan perusteella, vaikka itse hankkeen sisältö ei muuttuisi tosiasiallisesti lainkaan.

                                                                                       ****

Jos minkä tahansa asian lopullisen päätöksen tekee useampi taho osapäätöksinä, on tärkeää, että kaikilla päättäjätahoilla on tarkasti sama tieto yhteisesti. Eduskunnalla tulee olla täysin sama tieto kuin tasavallan presidentillä, ulkoministerillä, puolustusministerillä ja valtioneuvoston ulko- ja turvallispoliittisella valiokunnalla poliittisina päättäjinä.

Jos tieto ei ole sama, alkaa vähiten tietoa hallussaan pitävä epäillä hankkeen pohjimmaisia motiiveja. Näin kävi myös Islannin ilmavalvontahankkeessa, jonka eduskuntakäsittelyssä heräsi epäilys Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisesta. Kansanedustajat näkivät hankkeen yhtenä askeleena viedä Suomi lähemmäksi Natoa.

Oliko eduskunnalla päätöksentekijänä sama tieto kuin tasavallan presidentillä? Jos eduskunnalla ei ole samaa tietoa kuin presidentillä, ei asiaa pidä viedä eduskunnan päätettäväksi.

                                                                                       ****

Islannin ilmavalvontahanke paljasti kuinka vaikeita asioita kaikki ne ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat edelleen Suomelle, jotka vähänkin liittyvät Venäjään tai Natoon ja Yhdysvaltoihin.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eri valtioita roolitetaan ensisijaisesti sen mukaan, kuuluuko valtio Natoon. Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, mutta myös Pohjoismaita. Kun esimerkiksi Vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintie mainitsi, että ”pohjoismainen yhteistyö voi myös puolustuksen alalla olla järkevää ja kannatettavaa”, samassa kirjoituksessa hän kuitenkin toteaa, että ”Vasemmistoliiton vaatimuksesta Suomi ei kuitenkaan osallistu Islannin ilmavalvontaan”, vaikka Islanti on yksi Pohjoismaa (Annika Lapintie, Puheenvuoro-blogi 3.5.2013).

Raja sen suhteen, milloin maa Suomessa kussakin asiakysymyksessä katsotaan ensisijaisesti Nato-maaksi ja milloin Pohjoismaaksi tai EU-maaksi, on häilyvä tehden Suomesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta päätöksenteosta osaltaan muille ennakoimattoman. Johdonmukaisuus puuttuu.

Jos esimerkiksi Viro tarvitsisi ja pyytäisi Itämerelle syntyneessä sotilaallisessa konfliktissa apua, käsittelisikö Suomi Viroa ensisijaisesti EU- vai Nato-maana. Voisiko Suomi avustaa Itämeren sotilaallisessa kriisissä Viroa EU:n Lissabonin sopimuksen mukaisesti, vaikka Viro on Naton jäsenmaa ja konfliktin synnyttäjä olisi Naton vastapuolena Venäjä?

Venäjä ei tarvitsisi kuin vähän esitellä sotakalustoaan Suomenlahdella, ja eduskunta lamaantuisi kyvyttömäksi tekemään tilanteen vaativia ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä. Venäjän vuoksi Suomi on etenkin eduskunnassa päätöskyvytön ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansanedustajien ja puolueiden poliittisten intressien temmellyskentässä. Miten Suomi voisi tehdä päätöksiä merkittävissä asioissa uhattuna, kun ei kyennyt tekemään päätöksiä oikein edes toisen Pohjoismaan ilmavalvonnasta rauhan aikana?

Ei ole näköpiirissä, että Suomi kykenisi nykyisellä päätöksentekokäytännöllä kansanäänestyksellä höystettynä tekemään myöskään omaehtoista poliittista päätöstä maan Nato-jäsenyydestä.

]]>
7 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242244-julkinen-valinta-suomalaisen-paatoksenteon-ongelmat-ulkopolitiikassa#comments Nato Poliittinen päätöksenteko Turpo Venäjän uhka Suomelle Fri, 01 Sep 2017 18:03:17 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242244-julkinen-valinta-suomalaisen-paatoksenteon-ongelmat-ulkopolitiikassa
Turhaa porua hävittäjäkommentista http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242086-turhaa-porua-havittajakommentista <p>Tasavallan presidentin tiistainen vierailu Valkoisessa talossa oli tilaisuus, jota oli keritty odottaa jo vuosia. Huolimatta Suomen ja Yhdysvaltain luomtaisesti hyvistä suhteista, ovat tällaiset kahdenkeskiset tapaamiset pienelle kansakunnalle hyvä mahdollisuus nostaa näkökulmia esille supervallan kanssa.</p><p>Yhdysvaltain nykyisen presidentin tapaaminen ei kuitenkaan olisi kunnollinen ilman jonkinlaista kohua. Tällä kertaa kohu saatiin aikaan presidentti Trumpin lehdistötilaisuudessa esittämästä&nbsp;<a href="https://www.whitehouse.gov/the-press-office/2017/08/28/remarks-president-trump-and-president-niinistö-finland-joint-press">kommentista</a>&nbsp;Suomen ilmavoimien modernisointiin liittyen:</p><p><em>&quot;One of the things that is happening is you&#39;re purchasing large amounts of our great F-18 aircraft from Boeing, and it&#39;s one of the great planes, one of the great fighter jets, and you&#39;re purchasing lots of other military equipment, and, I think, purchasing very wisely.&quot;&nbsp;</em></p><p>Eilinen käytIinkin keskustelua siitä onko Suomi lupautunut ostamaan amerikkalaisia Boeing F-18 hävittäjiä vai ei. Onko TP pian luvannut Suomen ostavan hävittäjät Yhdysvalloista vai ei.&nbsp;Kohua, jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua, ei syntyisi ilman lähestyviä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9804369">presidentinvaaleja</a>.&nbsp;Pohjoiskorealaisia kannatuslukuja nauttiva Niinistö pakottaa haastajat epätoivoisiin ratkaisuihin. Trumpin hävittäjä kommentin seurauksena siinä kunnostautui Keskustan presidenttiehdokas, joka vaati&nbsp;<a href="http://mattivanhanen.fi/havittajakauppaa-korkealla-tasolla/">oikaisua</a> asiaan. Matti Vanhasen mukaan Trumpin lausunto asettaa Suomen hävittäjähankinnat huonoon valoon koska mitään virallista päätöstä ei ole tehty.&nbsp;</p><p>Ylisuuria sanoja viljelevän patologisen valehtelijan puhuminen mitä sattuu ei pitäisi olla mikään uutinen, eikä Vanhasen pitäisi Trumpin puheesta yrittää edes uutista tehdä. Varsinkin kun hän itse kunnostautui taannoin samassa teemassa liputtamalla avoimesti ulkopolitiikkaa käsittelevässä omakustanteessa ruotsalaisen Gripenin puolesta.</p><p>Kuluvan vuoden aikana Sauli Niinistön asema Tasavallan presidenttinä on vahvistunut entisestään ja vähentänyt yllätystä tammikuun presidentinvaalien suhteen. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ponneton hallitus on antanut TP:lle liikkumatilaa, tai paremminkin hän on ottanut sen roolin joka luontaisesti kuuluu Tasavallan Presidentille. Kahdenvälisetkeskustelut Kiinan, Venäjän, ja Yhdysvaltain presidenttien kanssa vain korostavat nykyisen TP:n roolia ja tämä luonnollisesti harmittaa haastajia. Siksi eroja pitää pyrkiä etsimään kaikkialta ja moitteita jakaa.</p><p>p.s.</p><p>Se toki on varmasti selvää, että Suomi tulee lopulta selvityksien js kilpailutuksen jälkeen valitsemaan ilmavoimille amerikkalaisvalmisteinen hornetin. Tätä ratkaisua tuntuu puoltavan hyvä yhteensopivuus liittokunnan kanssa, hyvät kokemukset 1990-luvun alkupuolella tehdyistä hankinnoista, asevoimien tahto sekä halu länsiyhteyksien tiivistämiseen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasavallan presidentin tiistainen vierailu Valkoisessa talossa oli tilaisuus, jota oli keritty odottaa jo vuosia. Huolimatta Suomen ja Yhdysvaltain luomtaisesti hyvistä suhteista, ovat tällaiset kahdenkeskiset tapaamiset pienelle kansakunnalle hyvä mahdollisuus nostaa näkökulmia esille supervallan kanssa.

Yhdysvaltain nykyisen presidentin tapaaminen ei kuitenkaan olisi kunnollinen ilman jonkinlaista kohua. Tällä kertaa kohu saatiin aikaan presidentti Trumpin lehdistötilaisuudessa esittämästä kommentista Suomen ilmavoimien modernisointiin liittyen:

"One of the things that is happening is you're purchasing large amounts of our great F-18 aircraft from Boeing, and it's one of the great planes, one of the great fighter jets, and you're purchasing lots of other military equipment, and, I think, purchasing very wisely." 

Eilinen käytIinkin keskustelua siitä onko Suomi lupautunut ostamaan amerikkalaisia Boeing F-18 hävittäjiä vai ei. Onko TP pian luvannut Suomen ostavan hävittäjät Yhdysvalloista vai ei. Kohua, jos tätä nyt sellaiseksi voi kutsua, ei syntyisi ilman lähestyviä presidentinvaaleja. Pohjoiskorealaisia kannatuslukuja nauttiva Niinistö pakottaa haastajat epätoivoisiin ratkaisuihin. Trumpin hävittäjä kommentin seurauksena siinä kunnostautui Keskustan presidenttiehdokas, joka vaati oikaisua asiaan. Matti Vanhasen mukaan Trumpin lausunto asettaa Suomen hävittäjähankinnat huonoon valoon koska mitään virallista päätöstä ei ole tehty. 

Ylisuuria sanoja viljelevän patologisen valehtelijan puhuminen mitä sattuu ei pitäisi olla mikään uutinen, eikä Vanhasen pitäisi Trumpin puheesta yrittää edes uutista tehdä. Varsinkin kun hän itse kunnostautui taannoin samassa teemassa liputtamalla avoimesti ulkopolitiikkaa käsittelevässä omakustanteessa ruotsalaisen Gripenin puolesta.

Kuluvan vuoden aikana Sauli Niinistön asema Tasavallan presidenttinä on vahvistunut entisestään ja vähentänyt yllätystä tammikuun presidentinvaalien suhteen. Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti ponneton hallitus on antanut TP:lle liikkumatilaa, tai paremminkin hän on ottanut sen roolin joka luontaisesti kuuluu Tasavallan Presidentille. Kahdenvälisetkeskustelut Kiinan, Venäjän, ja Yhdysvaltain presidenttien kanssa vain korostavat nykyisen TP:n roolia ja tämä luonnollisesti harmittaa haastajia. Siksi eroja pitää pyrkiä etsimään kaikkialta ja moitteita jakaa.

p.s.

Se toki on varmasti selvää, että Suomi tulee lopulta selvityksien js kilpailutuksen jälkeen valitsemaan ilmavoimille amerikkalaisvalmisteinen hornetin. Tätä ratkaisua tuntuu puoltavan hyvä yhteensopivuus liittokunnan kanssa, hyvät kokemukset 1990-luvun alkupuolella tehdyistä hankinnoista, asevoimien tahto sekä halu länsiyhteyksien tiivistämiseen.

 

 

]]>
4 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242086-turhaa-porua-havittajakommentista#comments Donald Trump Matti Vanhanen Presidentinvaalit Sauli Niinistö Turpo Wed, 30 Aug 2017 07:02:58 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242086-turhaa-porua-havittajakommentista