Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

historia

Kevään koittoa Puolassa

Kevät Puolassa on lähtenyt vihdoin käyntiin ja työharjoitteluni Gdańskissa on saavuttanut puolivälinsä. Vieraita Suomesta on saapunut luokseni jo lähes viikoittain ja vieläpä lukuisista eri yliopistoista ja tiedekunnista. On ollut kauppatieteilijää, historioitsijaa, valtiotieteilijää ja kielitieteilijää, ja ehdinpä itsekin vierailemaan tšekkiläisen maantieteilijän vieraana Łódżissa maaliskuun ainoana vapaana viikonloppunani. Tyttöystävänikin löysi vihdoin tiensä Puolaan, yllättyäkseen myös aurinkoisesta säästä, halvoista hinnoista ja upeasta arkkitehtuurista.

Puolan Itä-Preussi

Kirjoitin pari vuotta sitten seikkailuistani Venäjän Kaliningradin alueella, joka tunnettiin aikoinaan historiallisen Itä-Preussin pohjoisosana.

Arjen seikkailuja Gdanskissa

Gdanskin esikaupunkialueilla on säilynyt hämmästyttävän paljon vanhaa arkkitehtuuria, vaikka kaupungin keskusta tuhoutui toisen maailmansodan aikana kokonaan. Kolmoiskaupungin halkaisevalta Aleja Grunwaldzkalta ei tarvitse poiketa kauas Wrzeszczin tai Strzyżan sivukaduille löytääkseen vanhoja huvilakeskittymiä, jotka voisivat olla suoraan kuin Helsingin Eirasta. Lähiöitä koristavat myös suuret katoliset kirkot, jotka vetävät yllättävän paljon nuortakin väkeä puoleensa aina iltaisin ja sunnuntaisin.

Ensimmäinen viikko kolmoiskaupungissa

Ensimmäinen viikkoni Puolassa sujui mainiosti ja ehdin jo tutustua moniin paikallisiin puolalaisiin töissä ja vapaa-ajalla. Työpäivieni jälkeen olen tutustunut etupäässä asuinalueeni Wrzeszczin ravintolatarjontaan, vanhaan saksalaisarkkitehtuuriin ja löytänyt pienen ekspaattiyhteisön, joka kokoontuu pari kertaa viikossa jossain Gdanskin, Sopotin ja Gdynian muodostaman kolmoiskaupungin alueella.

Havaintoja Itä-Karjalasta, osa II

Karjalan kieltä puhutaan Karjalan tasavallassa enää vain pienissä maalaiskylissä. Kieli jakautuu murteiltaan kolmeen pääkategoriaan, joista pohjoisin on Vienassa puhuttu varsinaiskarjala, eteläisin Aunuksessa puhuttu livvinkarjala ja itäisin Äänisen rannoilla puhuttu lyydi. Tämä on historiallisesti johtanut siihen, ettei karjalalle ole edelleenkään luotu oikeaa yhtenäistä kirjakieltä, eivätkä kielitieteilijät ole vieläkään päässeet yhteisymmärrykseen siitä, voiko esimerkiksi vienankarjalaa pitää omana kielenään vai yhtenä suomen itämurteista.

Havaintoja Itä-Karjalasta, osa I

Matkailu Venäjän Karjalassa voi olla historiaa tuntemattomalle ihmisille varsin hämmentävää, sillä viralliset rajalinjat nykyisen Karjalan alueella eivät vastaa enää juurikaan perinteisiä kieli- ja kulttuurirajoja. Suomelle kuuluneet Karjalankannas ja Laatokan Karjala on tätä nykyä jaettu hallinnollisesti Pietaria ympäröivän Leningradin oblastin ja pohjoisempana sijaitsevan Karjalan tasavallan kesken, samalla kun Terijoen kaupunki lähimaastoineen on liitetty suoraan Pietarin kaupunkiin.

Baltiansaksalaisten jalanjäljillä

Pääsin taas seikkailemaan tyttöystäväni kanssa Baltiaan, palattuani Suomeen vain muutamaa viikkoa aiemmin Iraniin, Ukrainaan ja Ruotsiin kohdistuneilta tutkimusmatkoiltani. Uusi kesätyöni suomalaisten viinaturistien ja virolaisten raksamiesten lähtöselvittäjänä on samalla taannut paitsi läpileikkauksen yhteiskuntamme eri kerrostumiin, myös kertauksen etenkin viron ja latvian alkeiskielioppiin.

Azerbaidžanista etelään

Azerbaidžanilaiset ovat yksi Iranin suurimmista väestöryhmistä. Heitä asuu Iranille kuuluvassa Etelä-Azerbaidžanissa oikeastaan enemmän kun Azerbaidžanin tasavallassa, joka on myös pinta-alaltaan etelänaapuriaan pienempi. Moni on myös historian saatossa kyseenalaistanut azerbaidžanilaisten olemuksen itsenäisenä kansakuntana ja pitänyt heitä siialaisuuden omaksuneina turkkilaisina, eikä kielitieteen näkökulmasta heidän kielensä Iranissa olekaan varsinaisesti muuta kuin persialaisia vaikutteita omaksunut osa turkin itämurteita.

Kaspianmeren rannikkoa

Teheranissa vietetyn pääsiäisen jälkeen siirryimme Kaspianmeren rannikolle. Saimme yöpyä iranilaisen tuttumme kesähuvilalla Nošarin kaupungissa, joka tunnetaan Iranissa erityisesti maan poliittisen eliitin rentoutumispaikkana. Toinen toistaan upeammat kartanot koristivatkin muutoin varsin karuja maalaiskyliä, jotka sijoittuvat pienelle tasangolle meren ja vuoriston väliin. Puhdasta luontoa pitää valitettavasti etsiä Pohjois-Iranissa etupäässä Māzandarānin maakunnan vuoristoista, sillä koko Kaspianmeren eteläranta on lähes kauttaaltaan asutettua ja rakennettua aluetta.

Pääsiäinen Teheranissa

Lentomme laskeutui Teheranin lentokentälle kello kahdelta yöllä. Suomessa kello olisi ollut vasta puoli yksi, sillä Iranissa aikaero on jostain syystä puolentoista tunnin mittainen. Ikuisuuden kestäneen passintarkastuksen jälkeen pääsimme ulos kentältä noin kolmen maissa ja kohtasimme iranilaisen matkatoverimme isän, jonka kyydissä pääsimme nauttimaan Teheranin öisestä liikennekulttuurista. Yöpymispaikaksemme osoittautui pian upea pohjoisteheranilainen asunto.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä