*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Länsimaiden identiteettikriisi

Sosiaalinen media täyttyi taas hätä- ja hurraahuudoista Donald Trumpin voitettua Yhdysvaltain presidentinvaalit. Kansainvälisessä tuttavapiirissäni kyseistä voittoa juhlistivat pääasiassa venäläiset ja venäläismieliset oikeistopopulistit, samalla kun yliopistolta tuttu punavihreä kupla teki samanlaiset itkupotkuraivarit kuin Brexitin, jytkyn ja jatkojytkyn jälkimainingeissa. Ainoa yllättävä asia oli itselleni se, millaisia ideologisia yhtäläisyyksiä kyseisistä ryhmistä on nykyään havaittavissa, ja miten heikkoa analyysia media on valitettavasti populismin kasvusta tuottanut.

Pidän ensinnäkin länsimaisten vapauksien kannalta hälyttävänä sitä, miten oikeistopopulismin kannattajia ja heidän vastustajiaan näyttäisi yhdistävän ajatus jonkinlaisesta mielipiteiden rajatusta sallittavuudesta. Jälkimmäisten mielestä nykymuotoisesta demokratiasta on luovuttava, sillä kansa äänesti jälleen kerran väärin – vaalien tuloshan poikkesi merkittävästi esimerkiksi yliopistovaaleista, joissa vasemmistolainen hegemonia on vallinnut vähintään 1970-luvulta alkaen. Toiset puolestaan katsovat kansan ”todellisen tahdon” vihdoin toteutuneen, sillä vallitsevan eliitin takana on kuulemma häärännyt aina jokin suuri salaliitto – juutalaisten sijaan nykyään on muodikasta puhua esimerkiksi ”globaalista finanssieliitistä” tai ”NWO:sta”. Siinä, missä Clintonin vaalivoiton jälkeen edellä mainittu ”suvaitsevaisto” olisi riemuinnut mahdollisuudestaan eristää ”rasistit ja rajakit”, näyttäisi moni Trumpin kannattaja fantasioivan nyt ”suvakkien ja kukkahattutätien” hiljentämisestä.

Merkille pantavaa on myös se, että kyseiset ääripäät koostuvat lähinnä valkoisista länsimaalaisista. Kaikista salaliittoteorioista huolimatta ensisijainen vihollinen miespuoliselle oikeistopopulistille ei yleensä ole muslimi, homo tai meksikolainen, vaan monikulttuurisuutta hehkuttava valkoinen nainen, samalla kun rasistisia mielipiteitä laukova valkoinen heteromies on suvaitsevaiselle yliopistofeministille mitä kamalin ilmestys. Venäläisen homopropagandalain tai peräti sharia-lain käyttöönotto tuskin harmittaisi käytännön tasolla suurta osaa lännen arvokonservatiivisista oikeistopopulisteista, vaikka ”islamisaatiolla” pelottelevatkin, ja vastaavasti ääri-islamistisista maista saapuvien pakolaisten naiskäsitys ei ole tähän mennessä länsimaisia feministejä juuri hetkauttanut. Keskeistä on vain se, että yhteiskunnassa kasvattaa näkyvyyttään jokin asia, joka provosoi vastapuolen tunteita.

Käytännössä kyse onkin länsimaiden identiteettikriisistä – määrittelystä siitä, ketä me olemme ja mikä tehtävämme maailmassa on. On tuskin sattumaa, että yksi uusimmista kansainvälisistä alt-right-liikkeistä esimerkiksi kutsuu itseään identitaariseksi sukupolveksi. Kylmän sodan jälkeisellä historian lopun aikakaudella länsimaiden merkitys ja tehtävä on valitettavasti jäänyt määrittelemättä, ja moni muutos maailmassa pelottaa ihmisiä aivan perustellusti. Katoavien työpaikkojen, kasvavan nuorisotyöttömyyden ja näköalattomuuden maailmassa olen itsekin monesti ihmetellyt, mitä järkeä tulevaisuudelta on oikeastaan odottaa yhtään mitään? Matkailu korruptoituneissa diktatuureissa on tosin avannut ainakin omat silmäni kaikelle sille hyvälle, mitä länsimaissa on yhä jäljellä, mutta ymmärrän valitettavasti oikein hyvin niitä ihmisiä, jotka turhautuvat ja asettuvat erilaisten länsivastaisten liikkeiden tueksi.

Länsimaiden nykytilasta huolestuneiden ihmisten olisi hyvä ymmärtää, ettemme voi kieltää ihmisiltä mielipiteitä tai äänestysoikeutta säilyttääksemme länsimaisen demokratian. Syyttäisinkin Trumpin voitosta ensisijaisesti niitä ”poliittisesti korrekteja” ihmisiä, jotka kampanjan alusta asti huusivat ja parkuivat, miten Trumpin mielipiteitä ei voi sallia eikä Trumpia saa missään nimessä äänestää. Jos nykymeno jatkuu, odottaa Trump-ilmiö vuoden 2017 aikana vähintäänkin Ranskaa ja Saksaa, joissa Le Pen ja AfD ovat kovassa nousussa. Tätä ennen Itävallan presidentinvaaleissa voi pian nousta valtaan FPÖ:n Norbert Hofer, eikä Ruotsissakaan ruotsidemokraattien eristäminen ole suinkaan vähentänyt puolueen kannatusta. Ottaen vielä huomioon, että Saksan ja Venäjän väliin on jo syntynyt Puolan ja Unkarin johtama Visegrad-blokki, voi miettiä, mikä tulevaisuus koko Euroopan unionilla on? Olisiko länsimailla peiliin katsomisen paikka? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Täyttä asiaa.. Toinen asia mikä ihmetyttää on kuinka jo nyt Trumpia lynkataan ja haukutaan surkeaksi pressaksi. Ukko ei vielä ole edes istunut pöydän taakse ja monet huutavat että olet paska pressa...

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Kai se länsi jotenkin näistä on koostunut: vapaus, demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, valistuksen periaatteet kuten tieteellinen maailmankuva, talouskasvu.

Moni noista on sivistyneiden ihmisten periaatteita. Yhteiskunnan ytimessä ovat kuitenkin kansalliskonservatiivit. Heille tärkeitä ovat perhe, tavat, perinteet, isänmaa ja joskus myös uskonto.

Tuloerot ovat toki yksi asia. Suomi toisaalta on yksi maailman pienimpien tuloerojen maa. Ehkä se ei ole tuloerot, vaan tuloerojen kasvu tai pieneneminen, mikä hermostuttaa. Köyhät eivät kapinoi, vaan köyhtyvät.

Isossa kuvassa kuitenkin kyse voi olla yksinkertaisesti globaalista tulonjaosta maailman työväenluokan kanssa. Aasialainen työväenluokka on ollut reippaasti köyhempää kuin länsimainen ja nyt tuo tulonjako on tasaantumassa. Se aiheuttaa oireita.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

"Syyttäisinkin Trumpin voitosta ensisijaisesti niitä ”poliittisesti korrekteja” ihmisiä, jotka kampanjan alusta asti huusivat ja parkuivat, miten Trumpin mielipiteitä ei voi sallia eikä Trumpia saa missään nimessä äänestää."

Kuvitellaan, että Clinton olisikin voittanut: syyttäisitkö silloin niitä, jotka parkuivat, että Clintonin mielipiteitä ei saa sallia eikä häntä saa missään nimessä äänestää? Onko siis tulkintasi tapauskohtainen vai yleispätevä?

Minä en kummassakaan tapauksessa syyttäisi vastapuolen huutoja vaan ehdokkaan itsenä - voittaneen ja hävinneen - omaa osuutta.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Tulkinta ei ollut tapauskohtainen vain yleispätevä, perustuen siihen miten media reagoi esimerkiksi Brexitiin tätä aiemmin.

Käyttäjän Esa-JussiSalminen kuva
Esa-Jussi Salminen

Tässä on aika paljon perää. Sehän on lähinnä median tietoinen show, kuten Soinista nähtiin Suomessa, että hehkutetaan antisankaria. Ensin valtaan median avulla ja sitten yhtä nopea romahdus. Pöhinää pöhinän vuoksi.

Aika hyvää analyysia, mutta ei ihan pistämätöntä. Nimittäin rasisteja on oikeasti olemassa ja rasismi on demokratiakäsityksen mukaan paha, sen sijana suvakki on mielikuvitusolento ja sinänsä suvaitsevaisuus on demokratiassa ihanne. Eli tuohon kahden ääripään analyysiin en usko.

Toimituksen poiminnat