*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kennanin sähke ja sen ajankohtaisuus

George Kennan (1904-2005) oli yksi kylmän sodan ajan vaikutusvaltaisimpia amerikkalaisdiplomaatteja ja merkittävä Venäjä-asiantuntija. Kennanin nimi on jäänyt historiaan erityisesti vuoden 1946 ”pitkän sähkeen” ansiosta, sillä Yhdysvaltain hallitukselle suunnattu ohjekirja loi myöhemmin pohjan ns. patoamispolitiikalle, jota länsimaat käyttivät kylmän sodan aikana Neuvostoliittoa vastaan. Kennanin sähke on valitettavasti painunut kylmän sodan jälkeen pitkälti historian unholaan, mutta sen kuvaukset Venäjän olemuksesta ja toimintatavoista ovat taas äärimmäisen ajankohtaisia.

42-vuotias Kennan oli sähkeen kirjoittamisen aikaan kokenut diplomaatti, joka oli vuodesta 1933 alkaen seurannut Stalinin Neuvostoliiton kehitystä etenkin Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystöstä käsin. Neuvostoliitosta oli kuluneen vuosikymmenen aikana kehittynyt orwellilainen poliisivaltio, joka oli ensin 30-luvun lopulla teloituttanut suurimman osan älymystöään ja sivistyneistöään ja selvinnyt tämän jälkeen kuin ihmeen kaupalla toisen maailmansodan koitoksista. Vuoden 1946 alussa maan vainoharhaisuus ja propaganda alkoi kohdistua entistä näkyvämmin sen vanhoja länsiliittolaisia vastaan, ja riskinä oli uuden maailmansodan syttyminen.

Kennan painotti hämmentyneille länsidiplomaateille suunnatussa sähkeessään ensinnäkin sitä, miten käynnissä olevaa tilannetta tuli analysoida maltillisesti ja tiedostaa samalla potentiaaliset uhat avoimesti. Provosoituimisen ja panikoimisen sijaan hän ohjeisti kollegojaan tutkimaan vallanhaluista Venäjää niin kuin lääkäri tutkii arvaamatonta ja käytöshäiriöistä potilastaan, eli rohkeasti, maltillisesti, objektiivisesti ja analyyttisesti. Kennan koki monien nykypäivänkin tutkijoiden tapaan Venäjän historian toistavan itseään jatkuvasti samanlaisten syklien mukaan, ja näin ollen maan käyttäytymistä oli helppo ennakoida oppimalla siitä, miten sen kanssa oli toimittu aina aiemmin.

Kennanin mukaan Stalinin Neuvostoliitto ei ollut suinkaan Hitlerin Saksan kaltainen kaavamainen tai adventuristinen valtio, vaan pikemminkin opportunistinen – se luotti järjen sijasta voimaan, jota se oli valmis käyttämään aina kun se arvioi vastustajansa itseään heikommaksi osapuoleksi. Kennan katsoi näin ollen länsimaiden hyvin ylläpidetyn yhtenäisyyden ja Venäjän vaikutusvallan maantieteellisen patoamisen riittäväksi keinoksi rauhan säilyttämiseen, sillä neuvostovalta ei uskaltaisi tällöin haastaa vahvemmaksi koettua vihollistaan muuta kuin propagandansa ja epäsuorien vaikutusyritysten kautta. Propagandaan oli puolestaan mahdollista vastata markkinoimalla läntistä elämäntapaa muualle maailmaan ja panostamalla Venäjä-tutkimukseen lännessä, sillä ihmiset pelkäävät yleensä eniten sitä, mikä on heille entuudestaan tuntematonta.

Mikä keskeisintä, Kennan osasi myös erottaa tavalliset venäläiset neuvostovaltiosta ja sen johtajista. Hän suhtautui uransa aikana kunnioittavasti venäläisiin ihmisiin, joita hän kuvaili hyvin avoimiksi ja ulospäinsuuntautuneiksi, mutta maan valtiokoneistossa hän näki sen sijaan keskiajoilta periytyvää epäluuloisuutta ja jatkuvan sotatilan lietsomista naapurimaita kohtaan. Muunneltu totuus länsimaiden arjesta, mittavat sotilasparaatit ja voimannäytökset sekä hallinnon salamyhkäisyys olivat kaikki oireita siitä, ettei autoritäärinen neuvostovalta luottanut länteen eikä se halunnut kansalaistensa kiinnostuvan tai tietävän mitään sen todellisista asioista. Autoritäärinen hallintomalli altisti maan myös äkillisille muutoksille aina jokaisen pitkäaikaisen johtajan poismenon jälkeen ja lännen oli näin ollen ylläpidettävä aktiivista tilannekuvaa pitkäaikaisen strategian luomiseksi. Kennan ei tosin tarkoittanut kommunismin patoamisella sotilaallisten interventioiden tekemistä  ja korosti sähkeensä diplomaattista luonnetta kritisoimalla myöhemmin esimerkiksi Vietnamin sotaa.

Kuten tunnettua, länsimaat selvisivät kylmästä sodasta voittajina ja laajensivat vaikutuspiiriään syvälle entisen Neuvostoliiton alueelle 1990-luvun jälkeen. Usko vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntaan sai ensin Itä-Euroopan alistetut kansat kaatamaan kommunistihallintonsa ja lopulta koko neuvostoimperiumi kaatui omaan mahdottomuuteensa. Puolaa, Unkaria, Tšekkiä ja Slovakiaa on nyt jo vaikea erottaa entisiksi sosialistimaiksi, Baltian maat ovat yhtä lailla modernisoituneet merkittävästi ja myös Bulgaria ja Romania ovat tehneet hyviä harppauksia eteenpäin. Myös Ukrainassa, Moldovassa ja Georgiassa on lähdetty tavoittelemaan länsimaiden perinteisiä hyveitä, eli vakautta, vapautta ja vaurautta, mutta viime vuosina ne ovat saaneet vastaansa revansistisen Venäjän, jonka  toiminta on tullut jostain syystä länsimaille jälleen yllätyksenä.

Jatkuvan yllättymisen ja hämmentymisen sijasta länsimaiden johtajien olisi ehkä hyvä tutkia Kennanin sähkettä taas uudestaan ja löytää siitä historiallisia analogioita nykypäivään. Vaikkei Putinin Venäjä ole läheskään sama valtio kuin Stalinin Neuvostoliitto, käyttää se sisä- ja ulkopolitiikassa pitkälti samanlaisia keinoja kuin aina ennenkin – esimerkiksi informaatiosodankäyntiä, vallan keskittämistä, opposition kieltämistä, yhteiskunnan militarisaatiota jne jne. Samaan aikaan henkitoreissaan viruva Euroopan unioni ja uuteen Monroen oppiin suuntautuva Yhdysvallat eivät ole enää niitä ylpeitä länsimaita mitä ne joskus olivat – 1990-luvun jälkeen niiden johtajat ovat oikeastaan pyydelleet olemassaoloaan jatkuvasti anteeksi ja ajaneet maanpuolustuksensa alas. Venäjän rahoittaessa nyt kommunististen liikkeiden sijasta äärioikeistoa ja äärivasemmistoa, on länsi vailla itsetuntoa, identiteettiä ja ideologiaa, vaikka juuri näiden avulla aiemmasta kylmästä sodasta aikoinaan selvittiin.

Edellä mainitut Itäisen Keski-Euroopan maat ovat tosin harvinaisia valopilkkuja lännen nykyisessä hajaannustilassa ja etenkin Puola ja Liettua ovat ymmärtäneet kansallisen itsemääräämisoikeutensa vaativan myös aktiivista puolustusta – unohtamatta tietenkään esimerkiksi Viroa ja Latviaa. Kennanin sähkeen mukaisesti lännen puolustautuminen vaatii tosin yhtenäisyyttä ja tekoja kaikilta osapuolilta, eli kyse on vain pienestä lohdusta jos Yhdysvallat ja Länsi-Eurooppa eivät edelleenkään herää puolustautumaan ja suostuvat pikemminkin Venäjän kanssa uuteen etupiirijakoon. Suomessa Ulkopoliittisen instituutin uusinta Venäjä-tutkimusta voi onneksi pitää merkkinä tietynlaisen ”kennanismin” palaamisesta, mutta tutkimuksen suorapuheisuutta kritisoineet poliitikot ja akateemikot tuovat samanaikaisesti esiin myös sen, miten Suomi ei ole edelleenkään täysin toipumassa menneistä suomettumisen vuosistaan. Pahimpana skenaariona Kennan pitikin jo 1940-luvulla sitä, että länsimaat muuttuisivat vastustajansa kaltaisiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Erittäin vahva ja näkemyksellinen kirjoitus!

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Kiitos Toni Stenström,

yksinkertaisesta ja 100 % asiallisesta kirjoituksesta!

Imperialistisen Venäjän, imperialistisen Neuvostoliiton ja imperialistisen Venäjän tarkastelun rinnalle olisi hyvä ottaa samanhenkinen Euroopan/Lännen katsastus. Olettaisin sen paljastavan Euroopan aatteettomuuden ja väsähtänäisyyden: vanhukset eivät enää jaksa, ja nuoria kiinnostaa lähinnä viihde ja raha täällä pettävän turvallisuuden ja hyvinvoinnin kehdossa. Yksi oire lamaannuttavasta harhaisuudestamme on leikkauksista puhuminen ja kirjoittaminen: uskotaan että tasainen, reipas talouden kasvu on luonnonlaki ja lähes kosminen saavutettu etu. Ajanmukaisen, vähäajatuksisen ihmisen on lähes mahdoton ymmärtää, että menot olisi sovitettava tulojen mukaan.

Putinin ja kumppanien uho saattaa romahduttaa Venäjän, ja meidän hyvinvoinnissa kellimiseen tottuneiden eurooppalaisten tyhmyys voi romahduttaa Euroopan. No, ei hätää: kaaoksesta on helppo luoda uutta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Trump attacks U.S. foreign policy, political press corps on state-owned Russian television network

https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hyvä kirjoitus/rinnastus, Toni. Venäjän hallinto on valitettavasti aina luottanut voimaan...Myös mielivalta on pitkäaikainen ongelma. Luotan sittenkin enemmän nykyvenäläisten järkeen kuin ulkopuolisen diplomaatin arvioon. Pikkuhiljaa Venäjän kansa huomaa miten kallista hintaa maksetaan uudesta kansallisylpeydestä...Eiköhän Aleksei Kudrinin järki lopulta voita? Elämme kiintoisia aikoja.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Putinin Venäjä ei ole samanlainen kuin Neuvostoliitto. Putin on kuitenkin saanut neuvostoliittolaisen kasvatuksen ja koulutuksen.
Putinin vallan salaisuus lienee venäläisten entisessä Neuvostoliitossa vallinneen "isovenäläisen" aseman kaipuu, suurvalta-asema maailmalla ja perinteisesti vahvan johtajan alaisuuden omaksuminen. Kyllähän Putin jos kuka tuntee venäläisensä.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Ikävä kyllä, presidentti Barack Obama on ollut ulkopolitiikassaan heikko. Yhdysvaltain presidentillä tulee aina olla uskallus käyttää myös sotavoimaa tarvittaessa ilman epäilyä. Obaman ulkopoliittisen päätöksenteon kyvyttömyys paljastui Syyrian sodassa, kun presidentti al-Assad käytti ensikertaa kemiallisia aseita. Yhdvaltain olisi pitänyt tuolloin toimia sotilaallisesti.

Putin ja Venäjä ovat huomanneet Obaman heikkoudet, ja ovat käyttäneet niitä surutta hyväksi Ukrainassa ja Syyriassa sekä lähi-idässä laajemminkin.

Jos Yhdysvalloissa olisi ollut nyt vaikkapa nuoremman Bushin tapainen presidentti, olisivat Ukrainan ja Syyrian tilanteet toisenlaisia. Venäjää olisi padottu pontevammin.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Obama on saanut aikaan paljon hyvää. Ja mikäli Yhdysvaltain sisäiset poliittiset voimasuhteet olisivat olleet hänelle suosiollisemmat, Obama olisi saanut todella merkittäviä reformeja aikaan.

Valitettavasti Obaman ulkopoliittinen pehmeys rohkaisi Venäjää ottamaan röyhkeän voimapolitiikan takaisin käyttöönsä - se tunnisti suden hetken ja tarttui siihen.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Kiitos kaikille tuesta ja mahtavista kommenteista. Tämä kannustaa kirjoittamaan lisää.

Itsekin olen tullut siihen ikävään johtopäätökseen, että Venäjä toimii kuvatuilla tavoilla juuri siksi, että se tietää yhä jäävänsä vaille vastusta. Trumpin heitot jenkeissä oikein kannustavat Putinia lyömään lisää kiilaa länsimaiden sisään ja iso osa lännen nykytilaan turtuneista eurooppalaisista vieläpä pitää Putinin Venäjää potentiaalisena vaihtoehtona.

Tällä kaikelle kyllä ajan myötä tulee tavalla tai toisella loppu, mutta itse soisin sen tapahtuvan ilman suurempaa kriisiä. Se tosin vaatii johtajuutta, mikä länsimailta on jo pitkän aikaa puuttunut.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Hieno kirjoitus. Kennanin pitkä sähke kuvaa raadollisen hyvin venäläistä mielenmaisemaa.
Usa:lla on Venäjään nähden satojen vuosien takamatka konspiraation, paranoian ja tappamisen hyödyntämisessä . Siksi on pelottavaa Trumpin heilastelu Putinin kanssa.
Paljon kamalampaa oli se miten Stalin, FDR:n Uncle Joe, vedätti länttä II Maailmansodan aikana ja jälkiä siivotaan yhä. Olisipa Truman tullut presidentiksi vuotta aikaisemmin.

Toimituksen poiminnat