*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kirgisia - Keski-Aasian Sveitsi

  • Kirgisia - Keski-Aasian Sveitsi

Kirgisia (myös Kirgistan, Kyrgyzstan tai Kirgisistan) on Neuvostoliitosta vuonna 1991 itsenäistynyt sisämaavaltio Keski-Aasiassa. Maata on kutsuttu erilaisista maantieteellisistä, väestöllisistä ja poliittisista syistä Keski-Aasian Sveitsiksi. Olen lähdössä pian matkareportteriksi Aleksanteri-instituutin maisterikoulun tutustumismatkalle maan pääkaupunki Biškekiin ja sen ympäristöön. Valmistaudun kirjoitushetkellä matkaan Romanian pääkaupungissa Bukarestissa, jonne saavuin Baltian, Keski-Euroopan ja Transilvanian vuoriston kautta.

Kirgisia sijaitsee Keski-Aasian vuoristoisella kaakkoisrajalla. Sitä ympäröi pohjoisessa Kazakstan, idässä Kiina, etelässä Tadžikistan ja lännessä Uzbekistan. Se muodostaa Kazakstanin, Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Länsi-Kiinan Sinkiangin alueen eli Uiguristanin kanssa yhtenäisen kulttuurimaantieteellisen kokonaisuuden, jota on kutsuttu historiassa Turkestaniksi eli turkkilaisten kansojen asuma-alueeksi. Aluetta asuttavat pääasiassa turkinsukuisia kieliä puhuvat islamin sunnalaista suuntausta tunnustavat arokansat, mutta siihen lasketaan yleensä mukaan myös Tadžikistan, jonka pääkieli tadžikki on sukua persialle. Kyseinen alue on valloitettu historian aikana lukuisten eri valtakuntien toimesta, viimeisimpinä valloittajina Venäjän keisarikunta ja Neuvostoliitto. Kirgisian ja Uzbekistanin kesken jaetussa Ferganan laaksossa on käyty Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen verisiä yhteenottoja kirgiisien ja uzbekkien välillä ja Tadžikistanin 1990-luvun sisällissota oli lähellä eskaloitua laajemmaksi maiden väliseksi konfliktiksi.

Kirgisiassa asuu noin 5,7 miljoonaa asukasta, mikä vastaa lähes Suomen väkilukua. Kirgiisejä on maan väkiluvusta noin 71 % ja sen suurimpia vähemmistöjä ovat uzbekit (15 %) ja venäläiset (9 %). Muiden entisen Neuvostoliiton alueen kansallisuuksien joukosta erottuu Kirgisiassa pieni islaminuskoinen kiinalaisvähemmistö, jonka edustajia on kutsuttu Venäjällä yleensä dungaaneiksi. Vähemmistön edustajat kutsuvat itse kansaansa nimellä Hui, mikä selittänee venäjän kielen taitoisille mahdollisen syyn sille, miksi vaihtoehtoinen termi on aikoinaan omaksuttu. Enemmistö hui-kiinalaisista asuu Sinkiangissa. Ensimmäinen alueen kansoja ja maantiedettä kuvaillut suomalainen oli Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867–1951), joka lähetettiin Venäjän tsaari Nikolai II:n käskystä tutkimusmatkalle Turkestaniin vuosina 1906–1908. Mannerheimin muistelmat sisältävätkin paljon mielenkiintoisia kuvauksia nuoren tiedustelu-upseerin kohtaamisista paikallisväestön kanssa.

Kirgisia itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Sen ensimmäinen presidentti Aksar Akajev (1944-) julistautui ensin liberaaliksi ja demokraattiseksi johtajaksi luoden vision ”Keski-Aasian Sveitsistä”, mutta keskitti pian vallan sukulaisilleen ja korruptoituneelle eliitille. Vuosien 1995 ja 2000 presidentinvaaleja on pidetty täysin lavastettuina ja ensimmäiset Akajevin eroa vaatineet protestit murskattiin verisesti vuonna 2002. Akajev syrjäytettiin lopulta ns. tulppaanivallankumouksessa vuonna 2005 ja ajettiin maanpakoon Venäjälle, minkä myötä presidentiksi nousi Kurmanbek Bakijev (1949-). Bakijev vaikutti myös aluksi uudistusmieliseltä johtajalta, mutta jatkuva maansisäinen korruptio ja epäonnistunut ulkopoliittinen tasapainottelu suurvaltojen välillä ajoi myös Bakijevin kansan ja erityisesti Venäjän epäsuosioon. Venäjän median organisoiman mustamaalauskampanjan ja talouspakotteiden myötä Bakijev syrjäytettiin uudessa vallankumouksessa vuonna 2010 ja Valko-Venäjän presidentti Aleksandr Lukašenko myönsi hänelle turvapaikan Minskistä, joka tuli tutuksi minullekin Aleksanteri-instituutin vaihto-ohjelman kautta.

Vuoden 2010 vallankumouksen jälkeen Kirgisiaa johti väliaikaisesti Roza Otumbajeva (1950-). Vallankumousta seurasivat laajat väkivaltaisuudet kirgiisien ja maan uzbekkivähemmistön kesken. Jo neuvostoaikana kytenyt viha kansanryhmien kesken eskaloitui laajoiksi pogromeiksi Uzbekistanin ja Kirgisian kesken jaetussa Ferganan laaksossa ja ajoi sadat tuhannet uzbekit maanpakoon. Vuoden 2011 presidentinvaaleissa nousi valtaan Almazbek Atambajev (1956-), joka on lähentänyt maata Venäjän kanssa. Kirgisia on liittynyt Venäjän, Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Armenian muodostamaan Euraasian unioniin, sulkenut maansa alueella toimineen Yhdysvaltojen Afganistanin-operaatiota tukevan huoltotukikohdan ja omaksunut Venäjältä tuttuja lakeja ”ulkomaisten agenttien” rekisteröimisestä ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rajoittamisesta. Itsenäistymisensä jälkeen Kirgisia on myös vajonnut maailman 20 korruptoituneimman maan joukkoon.

Kirgisia ei ainakaan pikakatsaukselta vaikuta kovinkaan sveitsiläiseltä valtiota muuta kuin vuoristoisuutensa ja monikielisyytensä puolesta. Venäjän ja kirgiisin asema maan kahtena virallisena kielenä korostaa tosin hyvin venäjän olemusta samanlaisena lingua francana Keski-Aasiassa kuin mitä saksa on Keski-Euroopassa. Löytyypä Kirgisiasta myös neuvostoajalta peräisin oleva saksalaisvähemmistö, sillä Josif Stalin karkotti toisen maailmansodan päätteeksi kaikki Volgan vartta asuttaneet saksalaiset Keski-Aasiaan. Saksan myöntämä paluumuutto-oikeus on tosin vähentänyt vähemmistön koon yli 100 000 hengestä noin 9500 henkeen vuoden 1989 jälkeen. Matkani kohti Keski-Aasian aroja jatkuu Bukarestista Sofiaan ja Istanbuliin, josta lentoni Biškekiin lähtee parin viikon kuluttua. Suunnitelmiini sisältyy myös vierailu Kazakstaniin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Kiitos plogista.

Tarvitseeko Suomen kansantalous Aleksanteri-instituuttia? Mikä on sen anti yhteiskunnalle?

Käyttäjän mp2103 kuva
Markku Penttilä

Hui, kun oli taas mielenkiintoista luettavaa. Hienoa, että pääset paikanpäälle henkilökohtaisesti ja hyvän kielitaidon kanssa voit tutustua paikallisiin olosuhteisiin. Tämä on mielestäni parasta tiedonsaantia. Sitten, kun se on vielä asiallista eikä miltään suunnalta värittynyttä, niin sitä kyllä lukee mielellään. Minusta tuntuu, että täältä somesta saa kyllä parempaa tietoa kuin mistään valtamedioista, tosin on sielläkin mielestä erinomaisia toimittajia, kuten esim. Tom Kankkonen, joka muuten palkittiinkin hyvästä työstä ja sitten tämä toimittaja, joka teki pikavideon Daeshin synnystä, nimi nyt ei tullut mieleen.
Mutta hyvää jatkoa raporteille.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Kävin Bishkekissä v. 2012 ja täytyy sanoa, että siellä oli tekemisen meininki kansalaisyhteiskunnan tasolla. Ihmiset eivät halunneet toistettavan enää isoveli Kazakstanin virheitä, vähän huonolta kyllä näytti sen suhteen.

Bishkek oli ennen nimeltään Frunze ja siellähän monikin suomalainen kävi sotilasoppia saamassa, mm. ensimmäiset Mig-lentäjämme.

Toimituksen poiminnat