Joulutunnelmaa Ukrainassa

On kulunut noin puolitoista vuotta siitä, kun matkustin ensi kertaa Ukrainaan. Itä-Ukrainassa käytiin tuolloin rajuja taisteluita, malesialaiskoneen tippumisesta oli kulunut vain viikko, ja koko maata koettelivat polttavat helteet. Matkattuani nyt joulukuiseen Ukrainaan opiskelukaupungistani Minskistä, havaitsin maassa monenlaisia muutoksia. Nelipäiväisen vierailuni aikana tapasin sekä vanhoja että uusia ystäviäni, tutustuin Kiovan arkeen ja matkasin aidolle ukrainalaiselle maaseudulle.  

Kiovan ilmapiiri on monella tapaa rauhoittunut puolentoista vuoden takaisesta. Maidanin aukio on siistitty, irti revityt mukulakivet on palautettu paikoilleen ja vanhojen telttapaikkojen tilalla on vain muistomerkkejä vallankumouksessa menehtyneille mielenosoittajille. Virallinen sotapropaganda on myös vähentynyt huomattavasti katukuvasta ja tilalle on tullut tavallisia poliittisia mainoksia. Törmäsin tosin Kiovan kaduilla kasvaneeseen määrään rahaa kerjääviä kodittomia ja muita arveluttavia hahmoja, mitä selittää esimerkiksi maan talouden epävakainen tila – yhdellä eurolla saa jo 25 hryvniaa, siinä missä puolitoista vuotta sitten kurssi oli vielä noin 15. Rikollisuuden torjumiseksi Ukraina on tosin tehnyt näyttäviä uudistuksia, joiden myötä vanha korruptoitunut miliisijärjestelmä on esimerkiksi korvattu täysin uudella poliisilaitoksella.

Jatkoin matkaani Kiovasta kohti Länsi-Ukrainan maaseutua. Paikallinen tuttuni halusi näyttää minulle aitoa Ukrainaa lähellä Hmelnitskin kaupunkia, ja matkasimme bussilla hieman arveluttavilta kuulostaviin Horodokin ja Satanivin taajamiin. Matkantekoa haittasi tosin Kiovassa saamani ruokamyrkytys, jonka seurauksena vatsani kramppaili kahden päivän ajan melko voimakkaasti. Viiden tunnin bussimatka kuoppaisilla ukrainalaisilla teillä oli siis melkoinen Via Dolorosa, mutta maaseudulla kaverini mummo ryhtyi heti toimiin tilani normalisoimiseksi. Kun mitkään yrtit tai lääkkeet eivät kuitenkaan paranteet vointiani mummon omavaraistaloudesta elävällä maatilalla, haki hän lopulta kellarista omatekoista pontikkaansa, jonka avulla kramppailu saatiin lopulta hellittämään.

Länsi-Ukrainan maaseudulla sota oli ihmisille melko kaukainen käsite. Maalaiskylissä kanat ja hanhet juoksivat vapaina pitkin sorateitä ja useiden ihmisten suurimpana huolenaiheena oli se, oliko lehmät ja possut ruokittu tai perunat poimittu. Näin kuinka paikalliset matkailivat kylästä toiseen vanhoilla Ladoilla ja hevoskärryillä ja lukuisat ihmiset valmistivat kaiken ruokansa ja juomansa itse. Ukrainan alkeet ja venäjän kielen taitavana en myöskään ymmärtänyt aina erikoista murretta, jota paikalliset puhuivat. En kuitenkaan kohdannut minkäänlaisia ongelmia käyttäessäni venäjää maaseudulla tai Kiovassa, vaikka monet paikalliset ovat nyt poliittisista syistä siirtyneet käyttämään pääasiassa ukrainaa arjessaan. Horodokissa kuuli myös jonkin verran puolaa, sillä kyse on yhdestä Ukrainan suurimmista puolalaiskeskittymistä.

Kiovaan palattuani tutustuin suomalaisen ystäväni opastuksessa vielä krimintataarilaiseen keittiöön ja Ukrainan nykytilaan laajemmassa perspektiivissä. Kuluneen vuoden aikana maa on värvännyt paljon georgialaisia asiantuntijoita taistelemaan korruptiota vastaan ja monilla paikallisilla on toivo viisumivapaudesta Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa. Paljon työtä on tosin vielä tehtävänä, enkä ilahtunut nähdessäni paikallisessa televisiossa esimerkiksi nyrkkitappelun paikallisen eduskunnan istunnossa. Poliisiuudistus ei koske myöskään vielä maalaistaajamia, joissa paikalliset elävät kieltämättä melkoisessa anarkiassa. Yllätyin joka tapauksessa positiivisesti siitä, miten leppoisasti ukrainalaiset suhtautuivat arkeensa, ja asiakaspalvelu oli Kiovassa todella ystävällistä verrattuna esimerkiksi Minskiin. Maaseudulla pystyi yleisesti unohtamaan kaikki ympäröivän maailman ongelmat ja keskustelemaan paikallisten kanssa erilaisista asioista maan ja taivaan väliltä. Ilmat ovat kylmenneet ja Itä-Ukrainan sota on muuttunut pitkälti jäätyneeksi konfliktiksi, mutta ukrainalaiset olivat yhä sama lämmin kansa, jonka muistan puolentoista vuoden takaa. 

Слава Україні!

ToniStenstrm

Vuonna 1993 syntynyt Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteri Helsingistä. Erityisiä kiinnostuksen kohteita matkailu, kielet ja historia. Akateemisina tutkimuskohteina venäläinen eurasianismi, Ukrainan historia ja jäätyneet konfliktit.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu