Vaalitunnelmaa Valko-Venäjällä

Valko-Venäjällä järjestetään presidentinvaalit 11. lokakuuta 2015. Vaikka vaaleista uutisointi on jäänyt melko vähäiseksi kansainvälisessä mediassa, on tulevasta sunnuntaista tullut jo päivittäinen puheenaihe Valko-Venäjällä. Olen seurannut Minskissä maan poliittista ilmapiiriä syyskuun alusta lähtien ja tavannut yhden ehdokkaista henkilökohtaisesti, minkä lisäksi blogini Uuden Suomen Vapaavuorossa on käsitellyt Valko-Venäjän arkea suomalaisen vaihto-opiskelijan näkökulmasta. Tämänpäiväinen blogikirjoitukseni pyrkii taustoittamaan Valko-Venäjän lähihistoriaa ja vaalien polttavia teemoja.

Valko-Venäjän tasavalta itsenäistyi Neuvostoliitosta heinä-elokuussa 1991 ja sen johdossa toimi vuoteen 1994 asti Stanislav Stanislavovitš Šuškevitš. Uuden perustuslain astuttua voimaan vuonna 1994, Valko-Venäjällä järjestettiin ensimmäiset presidentinvaalit, ja maan presidentiksi valittiin Aleksandr Grigorjevitš Lukašenko (s. 1954). Lukašenko on tämän jälkeen tullut valituksi maan presidentiksi noin 80 % äänimäärällä myös vuosien 2001, 2006 ja 2010 presidentinvaaleissa. Lukuisat kansainväliset tahot ovat tosin epäilleet vaaleja lavastetuiksi ja kritisoineet oppositioehdokkaiden kohtelua, ja Minskissä onkin tällä hetkellä merkittävä määrä kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Länsimaat ovat myös asettaneet Lukašenkolle ja Valko-Venäjälle erilaisia pakotteita vuosien varrella.

Oli vaalien vilpillisyydestä mitä mieltä tahansa, on Minskin keskusta ollut pullollaan vaalimainoksia ja eri ehdokkaat ovat esittäytyneet aktiivisesti televisiossa. Lukašenkon lisäksi vaaleissa on mukana kolme muuta ehdokasta, joiden joukosta erottuu etenkin presidentinvaalien kaikkien aikojen ensimmäinen naisehdokas, Tatjana Korotkevitš (s. 1977). Korotkevitš on maan poliittisista hahmoista myös tuorein, sillä aiemmin opettajana ja sosiaalityöntekijänä työskennellyt nainen on noussut suurimpien oppositiopuolueiden kärkiehdokkaaksi vasta kuluneen vuoden aikana. Aiemmista presidentinvaaleista tuttu ekonomisti Sergei Gaidukevitš (s. 1954) on tehnyt myös paluun ja ajaa entistä syvempää integraatiota Venäjän ja Euraasian unionin kanssa. Nikolai Ulahovitš (s. 1951), eläköitynyt kasakkajohtaja, edustaa puolestaan Valko-Venäjän patrioottipuoluetta, joka on pienistä näkemyseroista huolimatta tukenut pitkälti Lukašenkon ajamaa politiikkaa.

Vaalien suurimpia teemoja ovat tällä hetkellä talous, itsenäisyys ja kansainväliset suhteet. Lukašenko käynnisti alkaneen syksyn vapauttamalla 22. elokuuta kaikki ihmisoikeusjärjestöjen listaamat poliittiset vangit, ja Valko-Venäjä on parantanut julkikuvaansa toimimalla välittäjänä Ukrainan kriisiä koskevissa neuvotteluissa. Euroopan unioni on tosin lykännyt pakotteiden poistamista koskevia neuvotteluja vasta vaalien jälkeiselle ajalle, sillä vastaavanlainen asetelma nähtiin Georgian sodan jälkeen ennen vuoden 2010 vaaleja. Samanaikaisesti Venäjä on vaatinut Valko-Venäjältä laajempaa sotilaallista yhteistyötä ja peräti sotilastukikohtaa, mikä on herättänyt puolestaan huolta tavallisten valkovenäläisten keskuudessa. Globaali talouskriisi, Ukrainan tapahtumat ja EU:n Venäjä-vastaiset pakotteet ovat myös vaikuttaneet negatiivisesti Valko-Venäjän talouteen ja inflaatio on ollut viime vuosina valtava.

Valko-Venäjä löytää itsensä kahden eri alueellisen suurvallan välistä. Tähän mennessä Lukašenkon ajamaa politiikkaa on voinut pitää monella tapaa melko onnistuneena esimerkkinä tasapainoilusta idän ja lännen välillä, mutta erityisesti Ukrainan kriisi on rohkaissut sekä Venäjää että Euroopan unionia kokeilemaan, missä raja tarkalleen ottaen kulkee. Valkovenäläisten käsitykset Ukrainan kriisin juurista vaihtelevat myös merkittävästi, ja paikallisten suhtautumisessa Venäjään ja länteen on selkeitä sukupolvieroja. On myös havaittavissa, ettei useimpia valkovenäläisiä kiinnosta varsinaisesti se, mitä tapahtuu vaaleissa 11. lokakuuta 2015, vaan se, mitä tapahtuu vaalien jälkeen.

ToniStenstrm

Vuonna 1993 syntynyt Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteri Helsingistä. Erityisiä kiinnostuksen kohteita matkailu, kielet ja historia. Akateemisina tutkimuskohteina venäläinen eurasianismi, Ukrainan historia ja jäätyneet konfliktit.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu