*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Paluu itään

  • Paluu itään
  • Paluu itään
  • Paluu itään
  • Paluu itään
  • Paluu itään

Vietin hiljattain viikon opiskelijaryhmän tulkkina ja oppaana Venäjällä. Venäjää ja Itä-Eurooppaa käsittelevä blogini täytti myös vuoden ja venäjän kielen aineopintoni ovat nyt viittä vaille hyväksytyt. Analysoin tässä blogikirjoituksessa paluutani Moskovan ja Pietarin kulmille ja tuon esiin sitä ilmapiiriä, joka Venäjällä havaintojeni mukaan vallitsi. On kulunut vuosi siitä, kun muutin Volgan varrella sijaitsevaan Tveriin venäjän kesäopintoja varten, ja tämän jälkeen olenkin ehtinyt seikkailla jo Uralilla, Karjalassa, Ukrainassa ja Kaukasuksella.

Matkasin Eteläsuomalaisen osakunnan opiskelijoiden seurassa Moskovaan suoralla yöjunalla Helsingistä. Useimmat opiskelijat olivat matkalla Venäjälle ensimmäistä kertaa, ja nautin paljon siitä tunnelmasta, joka vaunussamme vallitsi junan ylittäessä itärajan yön pimeydessä. Yövyimme muutaman päivän Moskovan Izmailovo-hotellissa, jossa todistin jo vuosi sitten yhtä järin erikoista sattumusta, emmekä säästyneet tälläkään kertaa ongelmilta hotellia varatessa. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi, kuten Venäjällä on tapana, ja matkamme alkoi keskustan turistinähtävyyksiä kierrellessä.

Moskovan ulkoinen ilme on muuttunut paljon vuodessa ja liikennekulttuuri on rauhoittunut huomattavasti. Euroopan korkeimmat pilvenpiirtäjät ovat valmistuneet uuteen Moscow City-bisneskaupunginosaan ja katukuvassa ovat yleistyneet toisen maailmansodan voittoa symboloivat oranssimustat Yrjön nauhat, joita ihmiset pitävät laukuissaan, autoissaan ja vaatteissaan. Jopa metron liukuportaita on koristeltu kyseisillä väreillä ja erinäinen neuvostopropagandaa mukaileva taide tulee vastaan mitä erikoisimmissa paikoissa, mitä selittänee osaltaan toukokuun yhdeksäntenä juhlistettu Voiton päivä. Katukuvassa ovat lisääntyneet myös erilaiset univormut ja Moskovan ilmapiiri on täten hyvin virallinen ja vakava.

Tapasimme Moskovassa paikallisia suomalaisia, kiersimme nähtävyyksiä ja venäläiset tuttavani järjestivät opiskelijaklubillaan Suomi-bileet, joihin yllättävän suuri määrä paikallisia nuoria saapui juhlimaan ”suomalaiseen tapaan”. Vaikka yleinen ilmapiiri ulkomaalaisia kohtaan on muuttunut Venäjällä hyvin aggressiiviseksi, eikä vihaisilta katseilta voinut joskus välttyä suomeakaan puhuessa, löytyy paikallisten keskuudesta myös paljon kansainvälisyydestä kiinnostuneita ihmisiä. Samalla kun länsimaiset turistit loistivat poissaolollaan, näkyi Punaisella torilla valtavat määrät kiinalaisia turisteja, ja opiskelijaklubilla tapasimme opiskelijoita Japanista, Intiasta ja Syyriasta.

Matkamme jatkui Moskovasta Pietariin, missä tutustuimme paikalliseen suomalaisyhteisöön ja vierailimme tietysti kaupungin keskeisimmillä nähtävyyksillä. Liikennekulttuuri on rauhoittunut Pietarissakin huomattavasti ja monia julkisivuja on kunnostettu entisestään. Hotellimme sijaitsi aivan paikallista Suomi-taloa vastapäätä ja tutustuminen korttelin historiaan avasikin maidemme yhteistä historiaa aivan uudella tavalla. Moskovan jälkeen Pietari tuntui myös järin pieneltä kaupungilta, ja monen mielestä jopa kotoisalta. Eremitaasin, kanavaristeilyn ja juhlaillallisen jälkeen katsoimme viimeisenä iltana balettinäytöksen maailmankuulussa Mariinski-teatterissa, venäläisen korkeakulttuurin avautuessa ryhmäläisille mitä parhaimmillaan, ja paluumatkamme sujui pikaisesti Allegro-junan kyydissä.

Tapasin Pietarissa ollessani myös paikallisia tuttaviani ja vietimme illan kaalikeiton ja teen äärellä Suomen ja Venäjän politiikasta ja yhteiskunnasta keskustellen. Pieni katsaus Venäjän uutisiin teki nopeasti selväksi sen, miksi etenkin Ukrainan tilanteesta puhuminen on tulenherkkä asia venäläisille. Ihmisten kasvava ahdasmielisyys on johtanut jo siihen, että kaverini yliopiston rehtori on kieltänyt oppilailtaan kaiken matkustamisen Suomeen, sillä se on tulkittavissa ”lännen ja EU:n taloudelliseksi tukemiseksi”. Kiinni jäätyään oppilaita uhkaa opintojen vaikeutuminen ja muut ongelmat rehtorin kanssa. Ruplan kurssin ailahtelu on myös syönyt suuren osan ihmisten säästöistä ja inflaatio näkyy elintarvikkeiden hinnoissa vahvasti, eli keskiluokka on kurjistunut paljon.

Opintomatkasta tullut palaute on ollut joka tapauksessa vain positiivista, eikä opiskelijaryhmämme joutunut merkittäviin ongelmiin juuri missään vaiheessa matkaa. Korkeakulttuurista nauttiessa voi hetkeksi unohtaa kaikki ne epäkohdat, joita pinnan alta paljastuu, ja tutustuminen Venäjään on selvä välttämättömyys ihmisille, jotka haluavat laajentaa maailmankuvaansa ja käsitystään historiasta. Oli Venäjän politiikasta tai yhteiskunnasta mitä mieltä tahansa, voi Venäjää pyrkiä ymmärtämään ja ennustamaan, ja kaikki kulttuurinen yhteistyö tässä maailmantilanteessa on todella toivottua molempien osapuolten toimesta. Oma matkailuni Venäjälle tulee vielä jatkumaan, ja olen ilokseni saanut juuri vaihto-opiskelupaikan Valko-Venäjän Minskistä tulevaksi syksyksi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Olipa piristävää lukea nuoren miehen asiallista kirjoitusta Venäjästä! Harvinaista, kertakaikkiaan nätisti ja hyvin kirjoitettu.
Onnea ja menestystä!

Toimituksen poiminnat