Ajatuksia kotiinpaluusta
Suomalainen yhteiskunta osoittautuu hyvin omalaatuiseksi ja mielenkiintoiseksi ympäristöksi pitkältä matkalta palaavalle yksilölle. Palasin kuluneella viikolla Suomeen noin kolmen kuukauden poissaolon jälkeen, vietettyäni ensin 2,5 kuukautta opintojeni parissa Venäjällä, ja reppureissattuani viime viikot Ukrainan, Puolan ja Baltian maiden lävitse. Toin mukanani myös Krakovassa tapaamani kanadalaistytön, jonka suuri haave oli nähdä jonakin päivänä Suomi ja sen luonto, joten kotikaupunkini Helsinki avautui myös ensi alkuun turistikierroksella.
Totuin kuluneen kesän aikana venäläiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon lähes kauttaaltaan, ja matkani Itä-Euroopan läpi olikin osaltaan yritys lieventää mahdollista kulttuurishokkiani Suomessa. Olen seurannut maailman uutisia pitkälti Venäjän perspektiivistä, ja tapaamiset muiden länsimaisten ihmisten kanssa ovat olleet rajalliset. Näin ollen uusi maailma on avautunut eteeni aina Ukrainaan siirtymisestä lähtien, sillä törmäsin maassa pitkästä aikaa sekä omaa hallintoaan että Venäjän toimia kritisoiviin ihmisiin. Havaitsin EU-alueelle siirryttyäni erilaisia kansalaisjärjestöjä markkinoivia feissareita, ja jopa sanomalehtiä ja uutislähetyksiä, jotka sisälsivät kritiikkiä erilaisia yhteiskunnan oletettuja epäkohtia vastaan. Useimmat ihmiset eivät nähtävästi usko yhteen viralliseen ja valtiolliseen totuuteen, ja mitä ilmeisimmin Venäjän mediassa päivittäin esiintyvä Putin on nyt elämänsä epäsuosiossa Euroopassa – vaikkei Venäjän televisio tuonut lainkaan esiin kyseisen kritiikin voimakkuutta tai olemassaoloa, eikä juuri puhetta oppositiostakaan.
Helsingin kaduilla näkee yhtä lailla poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen mainontaa, ja ihmiset ovat yleisesti hyvin kriittisiä kaikkea ympäröivää kohtaan. Olen joutunut hämmentymään lukuisten ihmisten puhdasta valittamista sisältävistä keskusteluista ja monien ilmeisestä tyytymättömyydestä kotimaahansa – samalla kun iloitsen itse nyt juomakelpoisesta kraanavedestä ja ihmettelen koko kaupungin kattavaa raikasta ilmanlaatua. En ole havainnut yhtäkään kuoppaista tietä tai romahtamispisteessä olevaa taloa, vaikka olen ajanut jo kauas maaseudulle näyttämään kanadalaistutulleni mäntymetsää ja mökkielämää. Vain korkea hintataso vähentää mielenkiintoani jatkaa elämää tässä maassa! Suomen kielen näkeminen ja kuuleminen hämmästyttää kyrillisiin kirjaimiin ja slaavilaiseen sävelkorvaan tottuneena, ja etenkin suomalainen musiikki miellyttää korvaa – vaikkenkaan täysin ymmärrä, miksi useat ravintolat soittavat virkeän popin sijasta melankolista iskelmää taustamusiikkinaan. Miesten ja naisten äärimmäisen yksinkertainen muoti tuntuu järin kummalliselta itäeurooppalaisen katukuvan jäljiltä, ja suomalaisten huumorintajun perustuminen jatkuvaan sarkasmiin aiheuttaa tulkintaongelmia venäläiseen huumoriin tottuneena.
Matkailu ja ajanvietto niinkin läheisessä maassa kuin Venäjällä antaa täysin omanlaistaan perspektiiviä Suomen ja länsimaiden asioihin, ja ymmärrän nyt paljon paremmin pietarilaisten tuttavieni Suomi-intoilua ja ulkomaalaisten muuttohalua Suomeen. En tiedä ajattelevatko monet itsekriittiset suomalaiset paljoakaan sitä, miten eri tavalla asiat voisivatkin olla täällä pohjoisessa. Suomeen tai suomalaisiin kohdistuvaa kritiikkiä on hyvin vaikea löytää ulkomailta, ja etenkin Venäjällä kuulin suoraa kehumista suomalaisten hiljaisuuteen ja rauhallisuuteen liittyen. Suomen passilla matkustaminen helpottaa monta eri asiaa, mistä konkreettisena todisteena toimii vaivaton rajanylitykseni Ukrainan ja Puolan välillä – viisumia tarvitsevat ukrainalaiset saivat seistä omassa jonossaan monta minuuttia, samalla kun painoin ainoana EU-kansalaisena omalle rajanylityspisteelleni ilman hetkenkään odottelua. Venäjällä yhden junalipunkin ostaminen vaatii passia ja pitkää byrokratiaa.
En ole viettänyt kirjoitushetkellä vielä kokonaista viikkoakaan Suomessa, joten alun kulttuurishokki vaikuttaa varmasti ajatusteni taustalla. Blogitekstini Uuden Suomen Vapaavuorossa ja Puheenvuorossa valottavat tästedes kaikkia Venäjällä asumisesta ja matkailusta kiinnostuneita ihmisiä, mutta kuten lukuisat mielenkiintoiset ihmiset, muistot ja matkakohteet ovat jäämässä taakseni, niin jää tältä osaa myös blogini. Kiitän täten kaikkia blogiani lukeneita ja kommentoineita ihmisiä, sillä positiivinen palaute on lisännyt tahtoa jatkaa ajatusteni ja kokemisteni jakamista eteenpäin. Seikkailuni jatkuvat nyt lomailulla ja asteittaisella paluulla suomalaiseen elämänrytmiin – ja hetken irtiotolla kaikesta negatiivisesta uutisoinnista ja poliittisesta kinastelusta! Suomi on maa johon on mukava palata!
Matkailu avartaa, mutta voisiko se yksittäisten ihmisten kautta muuttaa yhteiskuntia ja jopa maailmaa? Vai osoittautuuko se ”systeemin ulkomaanvienniksi”, jonka pohjalta esimerkiksi Venäjä katsoo reviirinsä ulottuvan sinne, mihin etniset venäläiset ovat ehtineet?
Onneksi olkoon Tonille iskukyvystä kanadalaisen tytön suhteen! Ei ole ihan jokapäiväinen juttu tehdä luotettava vaikutus satunnaiseen tuttavuuteen… tai siis ei jokapäiväinen ainakaan kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
Kivaa kerrontaa. Harvalla on tuoda samanlaista mukanaan. Ei minulla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Toni mielenkiintoisesta blogistasi ja varsin tervehenkisistä ajatuksistasi meidän armaasta kotimaastamme.
Ilmoita asiaton viesti