Kohtaamisia Ukrainasta

Ukrainasta liikkuu tällä hetkellä monenlaista huhua. Vietin juuri viimeiset 2,5 kuukautta Venäjällä, missä koko valtiollinen media ja lukuisat paikalliset asukkaat välittivät minulle tietoa uudelleensyntyneestä Natsi-Saksasta ja sen russofobisista asukkaista. Päätin lähteä kesäopintojeni päätteeksi paikan päälle Kiovaan ja Lviviin, ottaakseni selkoa Ukrainan todellisesta ilmapiiristä.

 

Todistin vielä Moskovasta poistuessani Donbassia tukevaa antifasistista mielenosoitusta ja uutiskanavien videokuvia “fasistien” pommittamista itäukrainalaisista kaupungeista. Moskovalaiset kaverini varoittelivat minua jatkuvasti venäjän puhumisesta Kiovassa ja stressasivat yleisesti lähtöäni heidän eteläiseen naapurimaahansa. Näin ollen koin Kiovassa melkoisen kulttuurishokin, sillä kuulin venäjää puhuttavan paikoittain enemmän kuin ukrainaa, enkä joutunut kertaakaan ongelmiin sitä itsekin käyttäneenä. Katusoittajat Maidanin aukiolla lauloivat Viktor Tsoin klassikoita, ja useat mainokset ja ilmoitukset kaduilla olivat näytillä niin ukrainaksi kuin venäjäksi. Ainoastaan Ukrainan rajaa ylittäessäni paikallinen sotilas kuulusteli minua hiukan matkani päämääristä.

 

En havainnut Venäjällä minkäänlaista näkyvää oppositiota tai suuria valtaa kritisoivia mielenosoituksia, minkä puolesta Ukraina yllätti minut yhtä lailla. Kehittyvä kansalaisyhteiskunta näkyi katukuvassa erilaisten poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen läsnäololla, ja ilmapiiri Kiovassa oli huomattavasti eurooppalaisempi kuin Moskovassa. Ukrainan ja Euroopan unionin liput liehuivat kaduilla vierekkäin, matkamuistoliikkeet myivät hyvin kekseliäitäkin poliittisia t-paitoja ja jääkaappimagneetteja turisteille, ja mikä keskeisintä, ihmiset keskustelivat politiikasta avoimesti ja asiallisesti.

 

Tapasin Kiovassa muun muuassa paikallisia opiskelijoita, Maidanin kansannousuun osallistuneen vanhemman pariskunnan, hostellini itäukrainalaisia pakolaisia ja jopa muutaman muun suomalaisen. Revanssimielialan ja sotahulluuden sijaan koin paikallisten stressaavan eniten Venäjän suoraa interventiota Ukrainaan, ja suurin osa suoraan venäläisiä arvostelevista kommenteista liittyi pitkälti venäläisten passiivisuuteen oman hallituksensa edessä. Käsitys ukrainalaisten ja venäläisten slaavilaisesta veljeydestä ei ole mitenkään hävinnyt, mutta ukrainalaiset halusivat usein täsmentää, ettei veljeys merkitse sortoa ja orjuutta. Vierailinkin Kiovan päänähtävyyksien lisäksi Neuvostoliitolta perityssä Chernobylissä ja ukrainalaisten joukkotuhoa esittelevässä Holodomor-museossa, minkä uhrilistalta löytyi myös ukrainalaisten tuttavieni sukulaisia – ei ole kovin vaikea olla ymmärtämättä, miksi kansan katse suuntautuu niin näkyvästi kohti Eurooppaa.

 

Kiovassa ja Länsi-Ukrainassa sijaitsevassa Lvivissä oli toki näkyviä venäläisvastaisia iskulauseita, kuten Pravy Sektor-nimisen puolueen jääkaappimagneetteja sanoin “Luojan kiitos etten ole ryssä”, mutta joka tapauksessa ukrainalaisten kritiikki venäläisiä kohtaan oli havaintojeni perusteella huomattavasti hillitympää kuin Venäjällä kohtaamani mustamaalaus Ukrainasta. Kävin jopa kahden venäjänkielisen ukrainalaisen seurassa Lvivin tunnetussa nationalistiravintolassa, johon asiakas pääsee vain huudettuaan muutaman Ukrainaa ylistävän iskulauseen, ja missä asiakas vastaanotetaan konekiväärein kysymyksellä “Oletko ryssä?” – mihin uudet tuttavani suhtautuivat vain letkeällä huumorilla. Matkamuistoliikkeet olivat myös täynnä Putin-vessapaperia ja -eteismattoja sanoin “pyyhi tähän jalkasi”, mutta tapaamieni paikallisten mukaan kaikki tämä ilmestyi vasta sotatoimien sytyttyä.

 

Yleisesti ottaen koin ukrainalaiset hyvin leppoisiksi ja vieraanvaraisiksi ihmisiksi, eikä kommunikointi venäjäksi osoittautunut ongelmaksi edes maan ukrainankielisimmällä alueella. Etenkin Lviv on ulkoiselta ilmeeltään hyvin keskieurooppalainen kaupunki, ja kontrasti Venäjään on merkittävä koko maan ilmapiirissä. En valitettavasti havainnut sitä kasvavaa fasismia ja russofobiaa, mistä Venäjän media ja useat venäläiset minua varoittelivat, eikä Ukrainassa viettämältäni viikolta jäänyt mieleeni muuta kuin positiivisia ja ikimuistoisia ihmisiä, tapahtumia ja nähtävyyksiä! Слава Україні!

ToniStenstrm

Vuonna 1993 syntynyt Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisteri Helsingistä. Erityisiä kiinnostuksen kohteita matkailu, kielet ja historia. Akateemisina tutkimuskohteina venäläinen eurasianismi, Ukrainan historia ja jäätyneet konfliktit.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu