*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kohtaamisia Venäjältä

”Syvissä ongelmissa rypevän Suomen ja Euroopan ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan yltäkylläisten amerikkalaisten sorrosta ja ainoa ratkaisu asiaan on liittoutuminen Venäjän ja Euraasian unionin kanssa kolmanteen maailmansotaan”. ”Suomen ja Venäjän aina ystävällismielisessä historiassa on erikoinen särö vuonna 1941, kun Suomi aivan odottamatta hyökkäsi fasistien kanssa Venäjälle, johon se oli vieläpä omasta tahdostaan kuulunut”. ”Jos Suomi hyökkää vielä Venäjälle niin turpaan tulee”.

 

Ylläolevat sitaatit eivät ole Neuvostoliiton historiankirjoista vaan vuoden 2014 Venäjältä. Nämä mieltä avartavat ajatukset kuulimme kaverini kanssa lievästi päihtyneeltä tsetseeniltä ja bashkiirilta Moskovan kuntavaaleihin liittyvässä ulkoilmakonsertissa, mutta kyse ei ole suinkaan opiskelukesäni ainoista mielenkiintoisista kohtaamisista itänaapurissa. Keskustelu paikallisten kanssa on valitettavasti alkanut noudattaa tiettyä kaavaa, mitä en havainnut todellakaan vielä muutama vuosi sitten. Venäjän mediassa on myös jatkuva mustamaalaamiskampanja Suomea kohtaan, parhaana väittämänä se, että me suomalaiset riistämme kuulemma venäläisperheiltä lapset ja kauppaamme ne homopariskunnille. Vapaavuoron matkailublogini lähtökohtana oli keskittyä Venäjän positiivisiin puoliin, mutta niiden löytäminen on päivä päivältä vaikeampaa.

 

Vielä vuosien 2010-2012 aikana törmäsin Venäjällä pääasiassa myönteisiin ajatuksiin lännestä ja etenkin Suomesta. Suomalainen laatu on toki edelleen suosittua ja Suomesta tuodut kestävät muovikassit S-marketin tai Alepan logolla ovat statussymboli Pietarin kaduilla. Nyt, vain parin vuoden jälkeen, Suomesta ei tiedetä juuri sen enempää kuin aiemminkaan, mutta kaikenlainen eurooppalaisuus on taas pelkkää negatiivista. Ensikohtaamiseni useimpien venäläisten kanssa on johtanut vääjämättä tiedusteluun siitä, onko Suomessa hyvä elää, sikäli kun olemme osa ”ongelmia sikiävää EU:ta”, ja mikä on kansamme suhtautuminen venäläisiin – ja mikä mukavinta, suhtautuminen Ukrainaan. Yleisin toteamukseni siitä, että asioilla on tapana olla monta eri puolta, ei tavallisesti vastaukseksi kelpaa, vaan se johtaa koko keskustelun hiljenemiseen.

 

Neuvostoaikaisen historiankirjoituksen etuna on tietysti YYA-retoriikan korostuminen suomalaisten ja venäläisten suhteissa, ja Tverin kaupungissa hyvin moni taksikuski tiedustelee edelleen sitä, onko Suomessa kieltolaki. Tilanne on sikäli erikoinen, että ihmisillä on ollut mahdollisuus matkustaa vapaasti jo yli 20 vuotta, hyödyntää internetiä tiedonhankintaan ja ylipäätään tutustua elämään lännessä, mutta lopputulos on jotain aivan muuta. Yleisin tunne mikä minulle ensikohtaamisella jää ihmisistä on se, ettei heitä kiinnosta varsinaisesti omat ajatukseni maailmantilanteesta ja Venäjästä, vaan se, olenko lukenut sen mitä Venäjän medialla on asioista sanottavaa. Lähes täysin valtio-omisteinen media kuulemma kertoo totuuden, mitä yksikään länsimainen tiedotusväline ei tietenkään hyväksy taustoistaan huolimatta.

 

Yksi mielenkiintoinen poikkeus matkallani on ollut nuoren venäläisen valtiotieteen opiskelijan tapaaminen. Hän on omien sanojensa mukaan jättänyt television katsomisen kokonaan ja päättänyt etsiä uutiset netin välityksellä. Suomi on kuulemma erikoinen maa sikäli, että verorahat voidaan oikeasti kerätä ilman vähintään 40% katoamista korruptioon. Poliittista vaikuttamista hän tosin kuvailee epämieluisaksi sen likaisuudesta johtuen, ja harmittelee, ettei ole koskaan käynyt ulkomailla. Yleisin näkökanta demokratiaan, tai edes omasta elinympäristöstä huolehtimiseen, on kuulemma Venäjällä ”soronoo”, eli toisin sanoen ”ihan sama”. Samaan aikaan mainokset, patsaat, katujen iskulauseet ja erinäiset juhlapäivät muistuttavat siitä, miten mahtavassa valtiossa sen kansalaiset elävät ja miten sen vahva armeija on voittamaton. Paikallisten opiskelijoiden mukaan asevelvollisuus maan voittamattomassa armeijassa on vältettävissä 10 000 ruplan maksulla lääkärille (n. 200 e).

 

Toivoisin tulevaisuudelta aidosti rakentavaa ja rehellistä dialogia Suomen ja Venäjän välille. Kansoillamme olisi paljon opittavaa toistensa kulttuureista. Vaikka historiallisista vaihtoehdoista YYA-henki on ollut Suomen kannalta kenties taloudellisesti parhainta aikaa, on valhetta väittää sen perustuneen aitoon luottamukseen. Parasta olisi erityisesti suomalaisten ja venäläisten nuorten aktiivinen kohtaaminen rakentavan keskustelun merkeissä. Suurta roolia tulevaisuudessa näyttelee myös Suomen oma venäläisväestö ja tietysti Suomen hallituksen oma kantaaottavuus maidemme suhteisiin. Hetkellisesti Venäjällä asuvana suomalaisena en jaksaisi kuunnella jatkuvasti sotapropagandaa ja kansalliskiihkoilua, ja odotan nyt innolla millaisiksi Tverin venäläiset suomen kielen opiskelijat osoittautuvat. Tverin alueella asuvista karjalaisista aion kirjoittaa laajan artikkelin heitä tarpeeksi löydettyäni.

 

(Todistin muuten 1.6.2014 maailman tiukimman tupakkalain voimaantuloa Moskovassa. Ravintolat tosiaan keräsivät tuhkakupit ja tupakat pois pöydistä keskiyön aikaan, mutta baarien vessat muuttuivat samalla hetkellä uusiksi tupakkahuoneiksi ja jo klo 1 aikaan yöllä valitsemamme klubin henkilökunta teki perinteiseen tapaan drinkkimme tupakat suussa.)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos Toni, on todella mielenkiintoista lukea nuoren suomalaisen vaikutelmia tämän päivän Venäjältä. Odotan jo innolla seuraavaa blogiasi.

minnam ahonen

Onkohan tämä käynyt sinulle jo tutuksi?

"Putinissa virtaa tverinkarjalaista verta. Pominovin kylässä Tverin Karjalassa on yhä Putinin isoäidin talo pystyssä, ja Pominovissa Putinin isä tapasi tulevan puolisonsa.

Vuonna 1932 Putinin perhe muutti Leningradiin."
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194885578639/arti...

Noihin karjalaisjuuriin on kohdistunut tosin epäilyjä.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-12883367377...

Jukka Laine

Suomalaisena on ollut hyvä liikkua Venäjällä. Valitettavasti Suomen media mustamaalaa myös Venäjää ja varsinkin sen johtoa ja vihapuheet yleistyvät puolin jos toisin informaatiosodan myötä. Venäjää puhuu muutama sata miljoonaa ihmistä, Suomea 5 miljoonaa. Sodan voittajasta ei ole epäilystä, Venäjä ei tarvitse suomalaisia turisteja.

Onko Suomen kohtalo siis sama kuin Viron, ajautua vihamieliseksi köyhäksi länsimaaksi, joka saa enemmän länsimaista avustuksia kuin kykenee keräämään verotuottoja. Toisinsanoen muutumme suureksi bordelliksi, jossa miehet ajavat taksia ja naiset myyvät tuotetta. Tämä kehitys on hyvässä vauhdissa.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Itse en kannata vihanpitoa kumpaankaan suuntaan, mutta siinä vaiheessa kun ihmiset ovat aina vain kauempana totuudesta, ei ole mielestäni mahdollista rakentaa oikeasti luotettavia suhteita puolin jos toisin. Suomen Venäjä-uutisointi on toki yhtä lailla hyvin mustavalkoista ja olen yrittänytkin etsiä Venäjältä niitä puolia jotka mediassa eivät yleensä esiinny, mutta ongelmista on kuitenkin puhuttava.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hyvin diplomaattinen vastauskommentti, mutta voitko antaa pari esimerkkiä virallisen Suomen mustavalkoisesta Venäjä-uutisoinnista? Mielestäni suomalainen uutisointi perustuu kyllä tarkkoihin faktoihin ja tilanneanalyysit ovat harkittuja sekä tasapainoisia. Lukuunottamatta Tiedonantajaa ja siihen verrattavia lähteitä.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström Vastaus kommenttiin #5

Esimerkkinä voin ottaa ihan vaan Venäjä-uutisiin liitetyn kuvamateriaalin, joka tuntuu yleensä sisältävän otoksia sotilasparaateista tai Putinista jossakin erikoisessa ympäristössä, vertauksena mihin tahansa muuhun maahan liittyvään uutisointiin (paitsi tietysti P-Korea ja kumppanit). Median toimintaan kuuluu toki houkutella lukijoita, mutta Venäjän kohdalla artikkeleihin houkutteleminen toteutuu yleensä jonkinlaisen pelotteen luomisella. Venäjä-uutisoinnille ominaista on myös aina tietyn kritiikin sisällyttäminen, mutta en voi tietysti itsekään irtisanoutua siitä blogissani.

Jukka Laine Vastaus kommenttiin #7

Helsingin Sanomat yritti Venäjä myönteisiä juttuja, mutta palaute oli murhaavaa. Suomessa saa venäläisestä puhua vain hammasta purren. Asia korjaantuu luonnollisesti ajan kanssa muutaman sukupolven kuluessa. Suuret ikäluokat ovat varttuneet Neuvostoliiton varjossa ja purkavat nyt traumojaan. Sotaveteraanit taas kokivat samoja kärsimyksiä venäläisen vastapuolen kanssa ja oppivat kunnioittamaan toisiaan ja elämään sovussa.

Minulta kysyttiin joskus erään henkilön toimesta viime vuosisadalla, että voisivatko suomalaiset omistaa vanhoja perintötilojaan eli maita Venäjän puolella. Vastasin ettei missään nimessä, suomalaiset alkaisivat muuttaa paikallisia tapoja ja lopulta syntyisi konflikteja. Maassa maan tavalla osataan vain kotimaassa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #8

Jukka Laine, miten voit käsittää, että Ville Haapasalo on voinut saada esille YLE TV:ssä niin paljon venäjämyönteistä dokumenttia. Vihapuheesta ei puhettakaan kun liikutaan kansan keskuudessa. Virkamiehistä ei taida Villekään juuri pitää, yleensä.

Jukka Laine Vastaus kommenttiin #9

Villen dokumentit ovat aitoja ilman poliittisia tarkoitusperiä. Sellaista oikeaa Venäjää pitäisi enemmän esitellä. Kaikenkaikkiaan Suomen pitäisi hoitaa kahdenkeskiset suhteet paremmin Venäjän suuntaan ja keskittyä oikeisiin maiden välisiin ongelmiin. Typerä julkisuus ilmatilalla ja politikointi heikentävät vain Suomen asemaa ja taloussuhteita. Mitä enemmän suomalaiset saadaan venäjävastaiseksi, sen huonommaksi meidän asema tulee.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #10

Jukka Laine, se ettei Suomessa hyväksytä venäläisten poliitikkojen ja virkamiesten toimia, ei tee meistä "venäjävastaisia". Oikeasti suomalaiset tulevat toimeen oikein hyvin venäjän siviilikansalaisten kanssa. Virkamiehet ovatkin aivan toista maata. Mistä ihmeestä johtuu, että tavallinen venäläinen muuttuu öykkäriksimäiseksi lahjusten kerääjäksi, kun hän saa poliittisen tai virkamiesaseman. Voisitko kuvitella venäläistä miliisiä, joka käyttäytyy samaan tapaan kuin "tamperelainen polliisi Reinikainen"?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #7

Kun uutisoidaan vaikkapa Voiton Päivän paraatista, niin toki silloin näytetään sotilasparaatia. Kun uutisoidaan Putinista puhumassa tiukkaan sävyyn duuman edessä, niin silloin näytetään hänen tuimaa olemustaan siinä ympäristössä.

Uutiset ovat aina asioita, jotka ylittävät uutiskynnyksen. Ivan Ivanovitshin arjesta kerrotaan sitten dokumenttiohjelmissa.

Parvilahti kirjoitti eräässä neuvostotodellisuutta kuvaavassa kirjassaan, että häneltä on joskus kysytty miksei hän kirjoita mitään positiivista. Hän totesi siihen vastaukseksi, että hänen on ollut äärettömän vaikea nähdä neuvostotodellisuudessa mitään positiivista. (Lisäsi tosin sitten, että perusterveydenhuolto oli melko tyydyttävästi hoidettu tavalliselle kansalaiselle.)

Jukka Laine

Suomi ei voi rakentaa hyviä ja luottamuksellisia suhteita Venäjään Yhdysvaltojen (Brysselin) kautta. Median kautta varsinkaan ei asioita voida rakentavasti edistää ( ilmatilaloukkaus esim.). Kyllä siinä karkaa mopo käsistä.

Juha Kuikalle voisi sanoa ettei uutisointi voi olla kuin mustavalkoista, jos Suomen politiikot ajavat Saksan ja Yhdysvaltojen Venäjä vastaista linjaa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Toni Stensrömin blogin alku on todella aitoa asiaa:

”Syvissä ongelmissa rypevän Suomen ja Euroopan ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan yltäkylläisten amerikkalaisten sorrosta ja ainoa ratkaisu asiaan on liittoutuminen Venäjän ja Euraasian unionin kanssa kolmanteen maailmansotaan”.
”Suomen ja Venäjän aina ystävällismielisessä historiassa on erikoinen särö vuonna 1941, kun Suomi aivan odottamatta hyökkäsi fasistien kanssa Venäjälle, johon se oli vieläpä omasta tahdostaan kuulunut”.
”Jos Suomi hyökkää vielä Venäjälle niin turpaan tulee”.

Juuri noin ovat asiat, kun ne totuudella sanotaan. Vielä paremman ja todella oikean kuvan saa, kun lukee Johan Bäckmanin ja Juha Molarin blogeja sekä Wikisitaatteja.

Ahkerista kirjoittajista täällä esim. Jukka Laine taatusti allekirjoittaa tuon.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Eihä myö ryssistä mittää... vaan niitten hallinto on yhtä tyhjän kans... saatas itämummon telkkarista näkymään Paytonplace niin kaikki olis tyytyväissii... vaan maatuskat tsiikaa sotaharjotuksii ja usuttaa penikoita väkkeen... siit ei hyvä seuraa...

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Vau! Sopivan rohkeaaa ja samanaikaisesti kunnioittavaa itänaapuria kohtaan. Toivottavasti susta tulee dosentti ni saadaan joku päivä järkeä tähän toimintaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Koko surkea "kehitys" johtuu Venäjän tv-kanavien harjoittamasta aivopesusta, joka on vertaansa vailla ja on jatkunut jo useamman vuoden ajan.. Joku nimittikin sitä "tämän hetken maailman pahimmaksi joukkotuhoaseeksi".

Itse kirjoitin tästä vakavasta ilmiöstä näin (pirun paha propaganda):
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167133-piru...

Jukka Laine

Mites tämä ''ilmatilaloukkaus''. Minusta Suomi antaa aika huonon kuvan itsestään, kun tämmöisestä asiasta tehdään kansakunnan kohtalon kysymys median ja politiikkojenkin toimesta. Ei ole suomalainen kovin ystävällinen naapurille.

Käyttäjän jkullber kuva
Jaakko Kullberg

Venäläiset tekivät sen ilmatilaloukkauksen luultavasti aivan tahallaan, katsoakseen miten Suomi reagoi. Typerintä, mitä voisi tehdä on vaieta siitä - se olisi pelkuruuden merkki. Asiaa voi ruotia ja pistää hommat kuntoon ja se siitä. Venäjällä ei arvosteta munattomia pelkureita ja nöyristelijöitä - ei edes hyödyllisiä sellaisia, vaikka niistä totta vie otetaan kaikki hyöty irti.

Uusien vallattujen alueiden johtajatkin ovat rohkeita oman tiensä kulkijoita eli hyvällä prosentilla ainakin entisiä taparikollisia ja bandiitteja, joiden toimintatavat ovat tuttuja ja ennustettavia maan nykyjohdolle.

Surettaa tämä Venäjän nykykehitys ja maailmankuvan muokkaaminen vastakkainajattelun ja vihamielisyyden luomisen myötä. Olympialaisten lätkäuutisointia naapurin lehdistöstä seuranneena huomasin, että se oli monessa suhteessa laadukkaampaa ja objektiivisempaa kuin meidän kotimainen pärskyminen ja kansallishölmöilyn nostattelu. Toivottavasti muukin journalismi vielä nousee. Nykymenolla menee kyllä kulttuuripotentiaali ja lahjakkuus pahasti hukkaan - kiitos Kremlin...

Toimituksen poiminnat